Pietari–Veimar-rata

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pietari–Veimar
Perustiedot
Reitti Pietari – Veimar
Avattu 21. kesäkuuta 1857
Liikenne
Operaattori(t) Lokakuun rautatiet/ Venäjän rautatiet
Tekniset tiedot
Pituus 148 km
Raiteiden lkm 2 (Pietari–Oranienbaum)
2 (Oranienbaum–Veimar)
Raideleveys 1520 mm
Sähköistys Pietari–Vääskylä

Pietari–Veimar-rata on Venäjän rataverkkoon kuuluva rautatie Pietarissa ja Leningradin alueella. Se alkaa Pietarin Baltian rautatieasemalta, kulkee läpi Inkerinmaan ja yhtyy Veimarissa Narvan ja Hatsinan väliseen rautatiehen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari–Pietarhovi-radan rakennustyöt alkoivat jo vuonna 1853, ja rata avattiin liikenteelle 21. kesäkuuta 1857. Valmistuessaan se oli Venäjän neljäs rautatie. Aikaisemmin oli avattu liikenteelle rautatiet Pietarista Tsarskoje Seloon ja Pauluskoihin (1837), Moskovaan (1851) ja osana Pietarin ja Varsovan rataa Hatsinaan (1853). Seuraavalla vuosikymmenellä rautatietä jatkettiin edelleen länteen päin pitkin Suomenlahden etelärannikkoa, ja vuonna 1864 valmistui yhteys Pietarhovista Kaarostaan eli Oranienbaumiin. Radan pituus oli tuolloin 41 kilometriä. Rata päättyi Kaarostan satamaan Kronstadtin satamalaiturin viereen. Vuonna 1872 Pietari–Kaarosta-rautatie yhdistettiin Baltian rautatiehen jolloin Baltian rautatie sai pääteaseman Pietarin kaupunkiin Baltian rautatieasemalle. Rataosan Kaarosta–Yhinmäki rakennustyöt yksiraiteisena ratana aloitettiin vuonna 1912.lähde?

Vuonna 1913 Pietarissa muodostettiin Oranienbaumin sähkörautatieyhtiö, jonka tarkoituksena oli sähköistää kaksiraiteinen Pietari–Kaarosta-rataosa. Sähköistystyöt oli tarkoitus käynnistää vuoden 1914 aikana, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen keskeytti ne. Vuonna 1915 päätettiin, että kaikki Pietarin alueelle suunnitellut paikallisrataverkon sähköistystyöt siirretään alkavaksi vasta sodan jälkeen. Venäjän sotilasviranomaiset panivat 1914 alulle Veimarin ja Yhinmäen välisen 108 kilometrin pituisen Kaprion radan rakennustyöt. Rata valmistui liikennöitävään kuntoon jo vuonna 1915, mutta avattiin virallisesti täysin vaunukuormin tapahtuvalle liikenteelle vasta vuonna 1916. Radan viimeinen osuus Kaarostasta Yhinmäelle ja haararata Kattilasta Laukaansuuhun valmistuivat vuonna 1926. Rata on sähköistetty Pietarista Vääskylään asti.lähde?

Sähköistys valmistui vuonna 1933 ensimmäisenä Leningradin ja Kaarostan välille. Rataosa oli ensimmäinen sähköistetty rautatie Leningradin alueella. Sähköistystyöt jatkuivat edelleen länteen päin 1970-luvulla, ja vuonna 1974 valmistui Kaarostan ja Vääskylän välinen osuus. Samalla sähköistettiin haararata Lepäsistä Krasnoflotskiin eli Yhinmäen entiselle rantapatterille. Lepäsin ja Yhinmäen patterin välistä rataa on jatkettu Mustalahden kautta Harjavallan ohitse Harjavallanjärven ja Patterilahden (Batareinaja) väliselle kannakselle. Laiturivaihteelta km 80 (Hevaanjoki) on rakennettu sivuraide Sosnovyi Borin ydinvoimalaitokselle. Veimarin kolmioraiteen läntinen yhteysraide on purettu.lähde?

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.