Kaprio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa ja sen keskuskylää. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Kaprio.
Kaprio
Копорье, Koporje
Kaprion linna.
Kaprion linna.
Lippu
Lippu

Kaprio

Koordinaatit: 59°42′32″N, 29°2′2″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 408,56 km²
Väkiluku (2013) 2 400
Kaprion kunta Lomonosovin piirin kartalla.
Kaprion linna 30-vuotisen sodan aikoina.
Kaprio ja sen lähikylät vuoden 1860 kartalla.
Kaprion kylää vuonna 1911. Samuli Paulaharjun valokuva.
Kristuksen kirkastumisen katedraali.

Kaprio[1] (ven. Копо́рье, Koporje) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Kaprionjoen yläjuoksulla sata kilometriä Pietarista maanteitse lounaaseen. Kunnassa on 2 400 ja kylässä 2 100 asukasta (vuonna 2013)[2].

Kaprio on vanhaa vatjalaisten, inkerikkojen ja inkerinsuomalaisten asuinaluetta. Suomalaiset kuuluivat Kaprion luterilaiseen seurakuntaan. Alueella on vanhastaan ollut myös venäläisasutusta.

Kunnassa sijaitseva Kaprion linna on yksi Luoteis-Venäjän komeimmista keskiaikaisista linnoista.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaprion kunnan pinta-ala on 408,56 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu pohjoisessa Sosnovyi Borin kaupunkipiirikuntaan ja Lomonosovin piirin Lepäsin kuntaan, idässä Lopuhkinan kuntaan sekä kaakossa Volossovan ja lännessä Jaaman piireihin[4]. Pinta-alasta 52,6 % on metsää, 24,3 % vesialuetta ja 18,5 % maatalousmaata[3].

Kunta sijaitsee Inkerin ylängön pohjoisreunalla. Siihen kuuluu osa Kaprionlahdesta ja Saasarinjärvi. Alueella virtaavat Kaprionlahteen laskeva Siestajoki, Vornaisienjoki ja Kaprionjoki.[5] Hyötykaivannaisia ovat turve, hiekka ja sora, kivennäisvärit, kalkkikivi ja savi[6]. Luonnonmuistomerkkejä ovat Suomenlahden muinainen rantatörmä eli klintti ja entisen Petrovitsan kylän luona sijaitseva suuri siirtolohkare[7].

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Kaprion asemataajama ja 15 kylää: Anelia (ven. Ananjino), Iivanaisi, Irokossi (Irogoštši), Kerpukkala (Kerbukovo), Klimettina, Lommaha, Mahu, Maklakkova, Mustova (Mustovo), Novasolkka (Novosjolki), Podozvanje, Saarinskoi (Zarinskoje), Siesta-Palkkina, Sirkkova ja Voronkino[8]. Muita paikkakuntia ovat Hatapusan, Jyrjövän, Kirnun (Kernovo), Kommolan ja Pjarnuškin entiset kylät, joista osassa on loma-asutusta[9].

Kaprion kylässä asuu lähes 90 % kunnan väestöstä[2]. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan noin 2 500 henkeä[10].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaprio on vanhaa vatjalaisten ja inkeroisten asuinaluetta. Arkeologisesti nykyasutuksen jälkiä voidaan seurata rautakauden ja varhaiskeskiajan taitteeseen ja hajanaisempina ajanlaskun alkuun saakka. Seudulla puhuttiin vanhastaan itävatjaa, viimeksi Ikäpäivösin kylässä. Itävatjan murre sammui 1960-luvulla.

Paikkakunnan nimi perustunee venäjän kielen verbiin kopat ja tarkoittanee ’kaivausta’. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1240, jolloin saksalaiset ristiritarit tunkeutuivat Novgorodin tasavaltaan ja rakensivat Kaprioon puisen linnoituksen. Aleksanteri Nevskin johtamat novgorodilaiset hävittivät sen vuonna 1241.[11] Ruhtinas Dmitri Aleksandrovitš rakennutti vuonna 1279 puisen ja seuraavana vuonna kivisen linnoituksen, jonka novgorodilaiset hävittivät vuonna 1282. Novgorodilaiset pystyttivät vuonna 1297 uuden kivilinnan, josta tuli Vatjanmaan sotilaallinen ja hallinnollinen keskus. 1300-luvun alkupuolelta 1400-luvun puoleenväliin Kaprion seutu toimi Novgorodin palkkaruhtinaiden läänityksenä. Liivinmaan ritarikunta piiritti linnaa vuonna 1338. Jaaman linnoituksen rakentamisen jälkeen vuonna 1384 Kaprion sotilaallinen merkitys väheni.[12]

1400-luvulla Kaprio oli Novgorodin Vatjan viidenneksen Kaprion kihlakunnan keskus[12]. Sen taloudellinen merkitys oli kuitenkin vähäinen[11]. Vuonna 1500 linnassa ja sen esikaupungissa oli vain 20 taloa. Linnassa oli Kristuksen kirkastumisen katedraali[13] ja esikaupungissa Jumalansynnyttäjän kirkko, joka toimi myös ympäröivän Kargalin pogostan seurakuntakirkkona. Esikaupungissa oli kaksi pientä luostaria.[11][14]

Ruotsalaiset valloittivat Kaprion linnan Liivinmaan sodassa vuonna 1581,[12] minkä jälkeen sinne perustettiin Inkerin ensimmäinen luterilainen seurakunta[15]. Venäläiset valtasivat alueen takaisin vuonna 1590 ja Täyssinän rauhassa se jäi Venäjälle. Ruotsalaiset valtasivat Kaprion uudelleen vuonna 1612. Stolbovan rauhassa Inkerinmaa siirtyi Ruotsille.[12]

Ruotsalaisaikana Kaprio toimi samannimisen läänin keskuksena[12]. Seudulle muutti uudisasukkaita Suomesta, ja vuonna 1675 luterilaiset muodostivat lähes 20 % Itä-Kargalin pitäjän taloluvusta[16]. Kaprion luterilainen seurakunta toimi jälleen 1620-luvulta lähtien. Myöhemmin paikkakunnalla oli myös lastenkoulu eli pedagogio.[15]

Venäjä valtasi Kaprion linnan Suuressa Pohjan sodassa vuonna 1703. Vuosina 1708–1780 Kaprio toimi Inkerinmaan ja sittemmin Pietarin kuvernementtiin kuuluneen kihlakunnan keskuksena. Linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä 1700-luvun alussa. Vuonna 1780 Kaprio alennettiin kaupungista kyläksi.[12]

Vuosina 1707–1727 Kaprion seutu kuului ruhtinas Aleksandr Menšikovin maaomistuksiin[12]. Myöhemmin kylät omisti Razumovskin kreivisuku ja vuodesta 1809 lähtien senaattori Vasili Zinovjev ja hänen perillisensä[17]. Zinovjevin 1800-luvun alussa rakennuttaman Grevovan kartanon oli suunnitellut arkkitehti Vincent Beretti. Siitä on säilynyt puistoalue ja muutamia talousrakennuksia. 1900-luvun alussa kartanossa vieraili kirjailija Lidija Zinovjeva-Annibal.[18]

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Kaprion kartanossa ja esikaupungissa asui venäläisten ohella 68 savakkoa[19]. Vuonna 1862 Kaprion kylässä (ven. Prigorodnaja) ja Grevovon kartanossa oli 45 taloa ja 303 asukasta. Pietarhovin kihlakuntaan kuuluneessa kylässä oli kaksi ortodoksista kirkkoa, volostinhallinto, koulu ja markkinat. Paikalliset talonpojat olivat kartanonomistajan maaorjia.[20] Maatalouden ohella seudulla harjoitettiin kalastusta, polttopuiden hankintaa ja ajurinammattia Pietarissa[21]. Venäjällä tunnettiin laajalti kaporje-tee, jota valmistettiin Kaprion lähellä maitohorsmasta[22].

Kaprion linnassa sijaitseva Kristuksen kirkastumisen katedraali on pystytetty alun perin 1400-luvun lopulla, muutettu barokkityyliseksi vuosina 1756–1760 ja jälleenrakennettu useampaan kertaan[13]. 1800-luvun lopulla sen seurakuntaan kuului 19 kylää ja yli 2 800 jäsentä[21]. Toisen maailmansodan aikana vaurioitunut kirkko paloi vuonna 1962 ja on nykyään raunioina[13]. Esikaupungissa sijainneen Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen seurakuntaan kuului 17 kylää ja yli 2 600 jäsentä[23]. Sen kirkoista on säilynyt vuonna 1860 valmistunut,[24] hautausmaalla sijaitseva Pyhän Nikolaoksen kirkko[12].

Vuonna 1919 seudulla käytiin taisteluja puna-armeijan ja kenraali Nikolai Judenitšin puolella sotineen Inkerin pataljoonan välillä[11]. Vuonna 1926 valmistui Kaprion kautta kulkeva Vääskylän ja Laukaansuun välinen rautatie. Toisen maailmansodan aikana alue oli saksalaisten miehittämä.[12]

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaprion kautta kulkee Volossovan ja Kirnun välinen maantie, josta haarautuu tie Viistinän Ruutsiaan. Muita reittejä ovat Pietarin ja Ruutsian sekä Pietarhovin ja Haavikon väliset maantiet. Kunnan läpi kulkee myös Vääskylän ja Kattilan välinen sähköistämätön rautatie. Kommolassa on epävirallinen lentokenttä.[25] Kunnasta on linja-autoyhteydet Sosnovyi Boriin, Kattilaan ja Lomonosoviin. Podozvanjeen rakennetaan huoltoasemaa.[26]

Kunnan taloudellinen tilanne on heikko ja työpaikkoja on vähän[27]. Tärkein tuotantolaitos on karjanhoitoon ja maanviljelyyn erikoistunut maatalousyritys Koporje. Sirkkovassa toimii Psofida-nimisen yrityksen sikala.[28] Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, musiikkikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, apteekki, vanhusten palvelukeskus, posti ja joukko kauppoja[29].

Kyläkuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museona toimiva[8] Kaprion linna on valtakunnallinen suojelukohde[30]. Se sijaitsee kylän länsiosassa Kaprionjoen rotkon ympäröimänä. Kaprion kylä koostuu pienistä kerrostaloista, matalista usean perheen asuintaloista ja puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Kylän keskustassa sijaitsevat hallintorakennukset ja palvelut ja itäosassa maatalousyritysten rakennelmat.[31]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu sen historiallisiin nähtävyyksiin ja luontoon[32]. Kulttuuriperintökohteita ovat Kaprion linnan ohella Maklakovon kumpuhautaryhmä, Lasunan ja Starodvorjen arkeologiset löytöpaikat, Kaprion ja Kommolan kartanoalueet sekä toisen maailmansodan muistomerkit[33]. Kapriossa vietetään vuosittain Koporskaja poteha -nimistä historia- ja folklorejuhlaa[12]. Matkailun kehittämiseksi suunnitellaan hotellia, käsityökeskusta ja laskettelurinnettä, luonnonsuojelu- ja virkistysalueita sekä maatilamatkailua[34].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 106. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. a b Generalnyi plan, s. 40.
  3. a b Generalnyi plan, s. 44.
  4. Generalnyi plan, s. 20.
  5. Generalnyi plan, s. 25–31.
  6. Generalnyi plan, s. 32–33.
  7. Generalnyi plan, s. 58–59.
  8. a b Lomonosovski raion: Koporskoje selskoje poselenije Viitattu 8.2.2016.
  9. Generalnyi plan, s. 20–21.
  10. Generalnyi plan, s. 42.
  11. a b c d Kultura Leningradskoi oblasti: Koporje Viitattu 5.2.2017.
  12. a b c d e f g h i j Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija Viitattu 5.2.2017.
  13. a b c Kultura Leningradskoi oblasti: Preobraženija Gospodnja sobor Viitattu 5.2.2017.
  14. Inkeri, s. 51, 59–60.
  15. a b Väänänen, Kyösti: Herdaminne för Ingermanland I: Lutherska stiftsstyrelsen, församlingars prästerskap ock skollärare i Ingermanland under svenska tiden, s. 32, 115–116. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-28-X.
  16. Inkeri, s. 72.
  17. Kultura Leningradskoi oblasti: Koporje, usadba Viitattu 5.2.2017.
  18. Murašova, N. V.; Myslina, L. P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Lomonosovski raion, s. 75–81. Sankt-Peterburg: Russko-Baltijski informatsionnyi tsentr BLITs, 1999. ISBN 5-86789-095-3.
  19. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 80. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  20. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 150. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio.
  21. a b Istoriko-statistitšeskije svedenija, s. 78.
  22. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tretje izdanije, tom 13, s. 129. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1973.
  23. Istoriko-statistitšeskije svedenija, s. 109.
  24. Istoriko-statistitšeskije svedenija, s. 110.
  25. Generalnyi plan, s. 80–81.
  26. Generalnyi plan, s. 86.
  27. Generalnyi plan, s. 183.
  28. Generalnyi plan, s. 57.
  29. Generalnyi plan, s. 72–79, 94.
  30. Generalnyi plan, s. 100.
  31. Generalnyi plan, s. 46–47.
  32. Generalnyi plan, s. 57–60.
  33. Generalnyi plan, s. 100–102.
  34. Generalnyi plan, s. 188–192.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaprio.