Dmitri Aleksandrovitš
Dmitri Aleksandrovitš Perejaslavski (ven. Дми́трий Алекса́ндрович Переяславский), (1250–1294) oli Novgorodin ruhtinas 1260–1263, Pereslavlin ruhtinas ja Vladimirin suuriruhtinas vuosina 1276–1281 ja 1283–1293.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Vladimirin suuriruhtinas Aleksanteri Nevskin[2] ja Polotskin ruhtinatar Aleksandra Brjatšislavnan toiseksi vanhin poika[3] ja nousi kruununperilliseksi vanhimman veljensä Vasilin kuoltua nuorena. Hänellä oli kolme veljeä ja yksi sisar. Hänen veljiään olivat Andrei III ja Moskovan ruhtinas Daniel.
Ruhtinas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aleksanteri Nevski jätti Dmitrin vastuuseen Novgorodista jo alle kymmenvuotiaana. Hän osallistui taisteluun Liivinmaan ritarikuntaa vastaan vuonna 1262 Tartossa setänsä Jaroslav III:n kanssa. Aleksanteri Nevskin kuollessa vuonna 1263 Dmitri oli edelleen alaikäinen ja novgorodilaiset lähettivät hänet vuonna 1264 "kotiin kasvamaan" Pereslavl-Zalesskiin ja ottivat tilalle tämän sedän Tverin suuriruhtinas Jaroslav III:n. Dmitri palasi 18 vuotta täytettyään Novgorodiin kaupunkilaisten kutsumana. Hän johti yhdessä tulevan vävynsä Pihkovan ruhtinas Daumantasin kanssa joukkoja Liivinmaan ritarikuntaa vastaan Rakveren voittoisassa ja verisessä taistelussa vuonna 1268. Tästä kiitollisina novgorodilaiset tarjosivat hänelle ruhtinaan valtaistuinta vuonna 1270, mistä Dmitri kuitenkin kieltäytyi, koska tuki setäänsä ja auttoi tämän takaisin ruhtinaaksi. [2][4] Hänen täytyi tehdä lojaalisuuttaan osoittava matka Kultaiseen ordaan kaanin luokse vuonna 1272 setänsä Jaroslavin kanssa, joka kuoli paluumatkalla. Novgorodin valtaistuin tuli näin vapaaksi ja Dmitri taisteli siitä setänsä Kostroman ruhtinas Vasili Jaroslavitšin kanssa. Hän sai Vladimirin ja Novgorodin haltuunsa vasta setiensä kuoltua.[2][4]
Vuonna 1276 hän lopulta nousi himoituille Vladimirin ja Novgorodin valtaistuimille.[4] Novgorodin ensimmäinen kronikka kertoo hänen rankaisseen karjalaisia näiden kapinoinnista Novgorodia vastaan ja valloittaneen sekä tuhonneen näiden maat vuonna 1278.[1][4] Tästä kiitollisina novgorodilaiset antoivat hänen perustaa suuren Kaprion linnoituksen, jota hän aikoi hallita itse. Novgorodilaiset kapinoivat ja pakottivat Dmitrin jättämään Kaprion ja Novgorodin kokonaan.[2][4]
Kaksi vuotta myöhemmin Dmitri palasi Venäjälle, mutta huomasi mongolien ja veljensä Andrein tuhonneen ruhtinaskuntansa. Sen jälkeen hän meni Mustallemerelle ja tapasi Nogain kaanin, joka oli tuohon aikaan Kultaisen ordan suurin vihollinen. Nogain kaani halusi lisätä valtaansa Venäjällä ja vannoi tukevansa Dmitriä tämän taistelussa suuriruhtinaan valtaistuimesta. Kuultuaan tästä Andrei luopui vaatimuksistaan Vladimiria ja Novgorodia kohtaan ja palasi Gorodetsiin.[2][4]
Dmitrin yrittäessä rauhoittaa oloja Novgorodissa nuorempi veli Andrei meni Kultaiseen ordaan ja sai kaanilta luvan korvata Dmitri suuriruhtinaana. Vuonna 1281 Andrei palasi Venäjälle, liittyi joukkoineen Rostovin ja Jaroslavlin ruhtinaisiin ja valtasi Dmitrin ruhtinaskunnan maihin kohdistuneen suuren tuhon jälkeen pääkaupunki Pereslavlin. Dmitri pakeni Kaprion linnaan, mutta koska ei saanut novgorodilaisten tukea, hänen oli vetäydyttävä kauemmas pohjoiseen, luultavasti Skandinaviaan.[2][4]
Dmitrin nuorempi veli Andrei yritti puolestaan Kultaisen ordan tuella kaapata vallan Dmitriltä, joka joutui pakenemaan Kaprion linnaan ja mahdollisesti Skandinaviaan asti. Lopulta Dmitri vetäytyi luostariin, vihittiin munkiksi vuonna 1293/1294 ja kuoli vuotta myöhemmin. Hänet haudattiin Vapahtajan katedraaliin Pereslavl-Zalesskiin.[2][4]
Jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dmitri Aleksandrovitšin lapset, hänen puolisostaan ei ole tietoja.
- Aleksandr[4] (k. 1292), kuoli ennen isäänsä
- Ivan Suuri[4] (n. 1268–1302), Perejaslavlin ruhtinas
- Ivan Nuorempi[4] (1290–1290), kuoli sylilapsena
- useita tyttäriä
- Maria, avioitui Pihkovan ruhtinas Daumantasin kanssa[4]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen poikansa Ivan peri Peresjaslavin ruhtinaskunnan isältään ja kuoli ilman perillisiä vuonna 1302. Hän testamenttasi ruhtinaskuntansa sedälleen Moskovan ruhtinas Danielille.[5]
Dmitrin veli Andrei III ei halunnut Danielin hyötyvän veljenpoikansa testamentista ja lähetti heti Ivanin kuoleman jälkeen käskynhaltijansa Perejaslavliin. Daniel ajoi heidät ulos ja toi tilalle omansa. Andrei meni Kultaiseen ordaan valittamaan asiasta kaanille. Daniel kuoli tällä välin, ja hänen poikansa Moskovan ruhtinas Juri Danilovitš valloitti Perejaslavlin.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Toim. Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 138. Historian aitta, 1989.
- ↑ a b c d e f g h ЭСБЕ/Димитрий Александрович — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 26.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ РБС/ВТ/Димитрий Александрович — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 26.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l МЭСБЕ/Димитрий (русские князья) — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 26.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ a b Андрей Александрович hrono.ru. Viitattu 23.4.2025.
_(larger).png)
|
Edeltäjä: Vasili Jaroslavitš |
Vladimirin suuriruhtinas 1277–1294 |
Seuraaja: Andrei III |
