Vasili I
| Vasili I | |
|---|---|
 | |
| Moskovan suuriruhtinas | |
| Valtakausi | 19. toukokuuta 1389 – 27. helmikuuta 1425 |
| Edeltäjä | Dmitri Donskoi |
| Seuraaja | Vasili II |
| Syntynyt |
30. joulukuuta 1371 Moskova, Moskovan ruhtinaskunta |
| Kuollut |
27. helmikuuta 1425 (53 vuotta) Moskova, Moskovan ruhtinaskunta |
| Puoliso | prinsessa Sofia Liettualainen (1371–1453) |
| Lapset |
Anna Juri Ivan Anastasia Daniil Vasilisa Simeon Maria Vasili II |
| Suku | Rurik |
| Isä | Dmitri Donskoi |
| Äiti | Suuriruhtinatar Jevdokija Dmitrjevna (1353–1407) |
| Uskonto | ortodoksi |
Vasili I (ven. Василий I Дмитриевич, Vasili I Dmitrijevitš); (30. joulukuuta 1371, Moskovan suuriruhtinaskunta – 27. helmikuuta 1425, Moskovan suuriruhtinaskunta) oli Moskovan suuriruhtinas vuosina 1389–1425.[1]
Suku ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasili Dmitrjevitš oli suuriruhtinas Dmitri Donskoin ja suuriruhtinatar Jevdokija Dmitrjevnan (1353–1407), Suzdalin ja Nižni-Novgorodin suuriruhtinaan Dmitri Konstantinovitšin tyttären, vanhin poika.[1]
Hän matkusti isänsä kanssa 11-vuotiaana vuonna 1383 Kultaiseen ordaan anomaan jarlikia eli valtuutuskirjettä Vladimirin suuriruhtinaaksi. Samaa oli ollut tuloksetta havittelemassa myös Tverin ruhtinas Mihail Aleksandrovitš. Vasili jäi kaanin panttivangiksi vuoteen 1386 asti, koska 8 000 ruplan lunnaita ei maksettu,[2] kunnes hän onnistui pakenemaan Timur Lenkin ja Toktamyš-kaanin välienselvittelyn aikaisissa sekasortoisissa oloissa. Hän matkusti pohjoiseen Kaukasuksen kautta Moldovaan ja lopulta Liettuaan, jossa hän suuriruhtinas Vytautasin hovissa kihlasi tulevan vaimonsa, prinsessa Sofia Liettualaisen (1371–1453) vuonna 1387. [3][4]
Suuriruhtinaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasili I jatkoi isänsä työtä yhdistämällä Venäjää. Hän sai Kultaisen ordan Toktamys-kaanin kanssa tehdyllä sopimuksella Suzdalin, Nižni Novgorodin ja Muromin ruhtinaskunnat vuonna 1392-1393 Moskova suuriruhtinaskunnan alaisuuteen, pakotti Novgorodin liittoon ja sai vuosina 1397-1398 Kalugan, Vologdan, Veliki Ustjugin ja komien maat Novgorodilta.[1][4]
Liettua oli vuonna 1386 liittynyt personaaliunioniin Puolan kanssa, jonka kuningas Jagello pyrki laajentumaan liitossa Kultaisen ordan kaanien kanssa. Rauhan vakuudeksi Vasili nai vuonna 1391 Liettuan suuriruhtinas Vytautasin tyttären prinsessa Sofia Liettualaisen (1371–1453).[1]
Liitto oli kuitenkin heikko, koska Vytautas valtasi Vjazman ja Smolenskin vuosina 1403-1404. Puola-Liettuan raja oli vain 140 km Moskovasta. Vytautas hyökkäsi vuonna 1399 ensin Novgorodiin (tässä välissä hänellä oli Vorsklajoen taistelu) ja vuonna 1406 Pihkovaan ja joutui yhteenottoon vävynsä Vasilin kanssa, mutta teki vuonna 1408 rauhan. Tämä rauha salli Vytautasin iskeä Saksalaista ritarikuntaa vastaan Tannenbergin taistelussa vuonna 1410. Kuitenkin Puolan kuninkaan Jagellon neuvottelemat vuoden 1413 Horodłon liiton ehdot, jotka syrjivät ortodoksisia kristittyjä, saivat Liettuan menettämään vaikutusvaltansa Venäjän alueen ruhtinaskuntiin.[5][3]
Suuriruhtinas Vasili joutui puolustautumaan kaani Toktamyšin vuonna 1395 voittanutta Timur Lenkia vastaan. Hänen sotaretkensä ei kuitenkaan yltänyt Moskovaan asti, mikä koitui Kultaisen ordan tuhoksi, joka hajosi seuraavaksi kahdeksitoista vuodeksi.[4] Vasili lopetti veronmaksun Ordalle: kaani Ulug Muḥammadille (1427-1433) - vuosina 1395-1427 hallitsi 13 eri kaania - ei koko tuona aikana maksettu lahjoituksia tai veroja, vaikka Moskovan valtionkassaan kerättiinkin valtavia rahasummia sotilaallisiin tarkoituksiin.[1] Kremlin kukkulaa linnoitettiin ja sinne hankittiin tykkejä.[6]
Vasili I kärsi tappion vuonna 1408 emiiri Edigulle, joka hävitti Moskovan alueita, mutta ei saanut vallattua kaupunkia vaikka polttikin sen. Hän vaati ja sai lähtiessään 3 000 ruplan lunnaat.[2] Vuonna 1403 veronmaksu jatkui Kultaiselle ordalle ja vuonna 1412 suuriruhtinas Vasili joutui käymään Saraissa osoittamassa uskollisuuttaan Ordalle.[3][4]
Vasilin ja suuriruhtinatar Sofia Liettulaisen vanhin tytär Anna naitettiin Bysantin keisari Johannes VIII Palaiologosille vuonna 1414.[2]
Sisäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuriruhtinas Vasilin hallituskauden aikana feodaalinen maanomistus kasvoi. Ruhtinasvallan kasvaessa Moskovassa maanomistajien oikeudelliset valtuudet vähenivät osittain ja ne siirrettiin Vasilin varajäsenille ja valtuuskuntien päälliköille.[3]
Aikakirjat puhuvat Serbiasta saapuneesta munkista nimeltä Serbi Lazar, joka suuriruhtinas Vasilin pyynnöstä kehitti ja rakensi kellon Moskovan Kremlin Teremnoi-palatsin ja Neitsyt Marian Ilmestyskirkon läheiseen kellotorniin vuonna 1404.[3] Se oli ensimmäinen mekaaninen kello koko Venäjällä. [7] Se oli kymmenen ensimmäisen tällaisen kehittyneen kellon joukossa Euroopassa, ja sitä pidettiin tuolloin teknisenä ihmeenä.[8][9] Myös Moskovan ulkopuolelle rakennettiin katedraaleja ja Troitse-Sergijevin luostarin katedraali sai alkunsa.[3]
Vasili I:n hallintokaudella kukoistivat taiteet: Moskovan ikonimaalauskoulukunta, johon 1390-1420-luvuilla kuuluivat Andrei Rubljov, Teofan Kreikkalainen, Prohor Gorodetsilainen ja Daniel Musta (Tšernyj). Kolme tärkeää annaalia ja kronikkaa (Троицкая летопись, митрополичий свод 1418, тверская редакция общерусского свода 1412) julkaistiin, oppineet Stefan Permiläinen, Kiril Belozerskilainen (1337-1437)[10] ja Epifani Viisas Radonežilainen[11] kirjoittivat teoksiaan.[3] Aikakautta synkesivät rutto ja kolme vuotta kestänyt nälänhätä.[2] Vasili I:n hallintokauden merkittävin kirkollinen tapahtuma oli bulgarialaisen Gregori Tsamblakin nostaminen vuonna 1425 Kiovan metropoliitan istuimelle, mihin vaikutti Liettuan suuriruhtinas Vytautas. Sen välitön poliittinen seuraus oli Moskovan vallan heikkeneminen Lounais-Venäjällä.[1]
Suuriruhtinas Vasili I kuoli 27. helmikuuta 1425 ja hänet on haudattu Arkkienkelin katedraaliin Moskovan Kremliin.[2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasili I:llä ja Sofia Liettualaisella oli ainakin yhdeksän lasta, viisi poikaa, joista vain yksi selvisi aikuisuuteen sekä neljä tyttöä:[2]
- Anna Vasiljevna (1393–1417), nai vuonna 1414 Johannes VIII Palaiologokseksen, kuoli paiseruttoon
- Juri Vasiljevits (1395–1400), kuoli lapsena
- Ivan Vasiljevitš (1396 tai 1397–1417), kuoli ruttoon matkalla Kolomnasta Moskovaan, kuusi kuukautta sen jälkeen, kun hän nai Pronskin ruhtinaan Ivan Vladimirovitšin tyttären ja sai Nižni-Novgorodin perinnökseen.
- Anastasia Vasilievna (1398–1470), nai Kiovan ruhtinas Olelko (Vladimir) Aleksandrovitšin, joka oli Kiovan ruhtinaan Vladimirin poika. Hänen isovanhempansa olivat Liettuan suuriruhtinas Algirdas ja Vitebskin ruhtinatar Maria Jaroslavna.
- Daniil Vasiljevitš (6. joulukuuta 1400 – toukokuu 1402), kuoli ruttoon lapsena
- Vasilisa Vasiljevna (1401/1403? – 1440 asti), nai vuonna 1418 Suzdalin ruhtinaan Aleksandr Ivanovitš "Bruhatin" (k. 1433) ja vuonna 1434 Nižni-Novgorodin ruhtinaan Aleksandr Daniilovits "Vzmetenjin"
- Semjon Vasiljevitš (13. tammikuuta – 7. huhtikuuta 1405), kuoli ruttoon sylilapsena
- Maria Vasiljevna, nai Juri Patrikievitšin, joka oli Starodubin ruhtinaan Patrikasin ja tämän vaimon Helenan poika. Hänen isänpuoleinen isoisänsä oli Liettuan ruhtinas Narimantas.
- Vasili II Vasiljevitš, Moskovan suuriruhtinas (1415–1462)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Nisbet Bain, Robert: Basil (Muscovy). Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 3. vsk. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f ВАСИЛИЙ I ДМИТРИЕВИЧ | Энциклопедия Кругосвет www.krugosvet.ru. Viitattu 8.7.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g ВАСИЛИЙ I ДМИТРИЕВИЧ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 8.7.2023.
- ↑ a b c d Vasily I | grand prince of Moscow | Britannica www.britannica.com. Viitattu 8.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Shaikhutdinov, Marat: Between East and West: The Formation of the Moscow State. Academic Studies Press, 2021. Ss. 114–117. ISBN 9781644697139
- ↑ ВАСИЛИЙ I ДМИТРИЕВИЧ | Энциклопедия Кругосвет www.krugosvet.ru. Viitattu 8.7.2023. (venäjäksi)
- ↑ Williams, Edward V.: The Bells of Russia History and Technology. Princeton University Press, 2014. Ss. 70–71.
- ↑ Radetić, M.: "Šest vekova Lazarevog sata". Novosti, 4.12.2004 [serbi]
- ↑ Tošić, Gordana & Tadić, Milutin: Hilandarski monah Lazar, prvi srpski časovničar. Kalenić, 2004. ISBN 9788684183066. [serbi]
- ↑ Pyhittäjä Kiril Belozerskilainen, Valgetjärveläinen, Karjalan pyhä Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 8.7.2023.
- ↑ Pyhittäjä Epifani Viisas Radonežilainen Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 8.7.2023.
|
Edeltäjä: Dmitri Donskoi |
Moskovan suuriruhtinas 1389–1425 |
Seuraaja: Vasili II |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||
