Olga (Kiova)
| Olga | |
|---|---|
| Apostolien vertainen | |
 Olga kuvattuna ikonissa | |
| Kiovan ruhtinatar | |
| Valtakausi | 945–960 |
| Edeltäjä | Igor |
| Seuraaja | Svjatoslav I |
| Syntynyt |
n. 890 Pihkova (oletettavasti) |
| Kuollut |
11. heinäkuuta 969 Kiova |
| Puoliso | Igor |
| Lapset | 1 |
| Suku | Rurikin dynastia |
| Uskonto | kristinusko |
Pyhä Olga (890 – 11. heinäkuuta 969 Kiova) (ven. Ольга) oli Kiovan Venäjän ruhtinatar alaikäisen poikansa Svjatoslavin sijaishallitsijana vuosina 945–957.[1]
Ukrainalainen Ruhtinatar Olgan ritarikunta on nimetty Olgan mukaan.[2]
Varhainen elämä ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olgan syntymäajasta ei ole täyttä varmuutta, mutta sellaiseksi ilmoitetaan usein 890.[1][3] Myös vuotta 903 on ehdotettu.[4] Hän oli todennäköisesti kotoisin Pihkovasta ja kuului korkea-arvoiseen viikinkiperheeseen. Viikintaustasta kielii mm. Olgan nimi, joka tulee skandinaavisesta nimestä Helga. Myös bulgaarialaisten sukujuurten mahdollisuudesta on keskusteltu. Hänen isänsä Oleg järjesti tyttärensä naimisiin ruhtinas Igorin kanssa.[5]
Hän avioitui 903 Rurikin veljenpojan Igorin kanssa. Parin poika Sjatoslav syntyi oletettavasti vuona 942.[6]
Vuonna 945 Igor lähti keräämään veroja drevljaaneilta, eräältä slaavilaiselta heimolta. Nämä kuitenkin katsoivat, että vaadittu määrä oli liian suuri, joten drevljaanit tappoivat Igorin.[5]
Nousu valtaan ja kosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehensä kuoltua Olga nousi virallisesti valtaan. Tuolloin hän toimi pokansa Svjatoslavin sijaishallitsijana.[7]
Surman jälkeen murhauttaja drevljaanien ruhtinas Mal lähetti lähettiläitä pyytämään leskeksi jääneen Olgan kättä. Taka-ajatuksena oli, että avioliiton jälkeen Kiova ei enää voisi kantaa veroja drevljaaneilta, koska ruhtinaskunta siirtyisi avioliiton kautta Malin alaisuuteen. Aluksi drevljaanit lähettivät 20-henkisen lähetystö järjestämään asian, mutta Olga määräsi nämä haudattavaksi elävältä.[4]
Jo ennen ensimmäisen lähetystön murhauttamista Olga oli lähettänyt pyynnön Malille lähettää toinen lähetystö. Kun tämä saapui Kiovaan, Olga määräsi saunan lämmitettäväksi näille pitkän matkan jälkeen. Kun Malin toinen lähetystö oli päässyt saunaan, Olga määräsi saunan olet teljettäväksi kiinni ja saunan poltettavaksi maan tasalle. Myös tämä lähetystö kuoli.[8]
Tämän jälkeen Olga matkusti drevljaanien maille sillä verukkeella, että hän halusi järjestää muistotilaisuuden kuolleelle miehelleen. Olga kuitenkin juotti tilaisuuteen osallistuneet vihollisensa humalaan ja määräsi sitten nämä tapettavaksi. Historiankirjoitusten mukaan tapauksessa kuoli viitisen tuhatta ihmistä.[5]
Olgan koston viimeinen vaihe oli piirittää drevljaanien asuttama kylä nimeltä Iskorosten (nyk. Korosten). Olga kuitenkin tarjoitui säästämään kylän, mikäli kyläläiset toisivat jokaisesta talosta kolme kyyhkyä ja kolme varpusta. Saatuaan linnut käsiinsä Olga määräsi, että niiden jalkoihin tuli sitoa rikillä kyllästetty kangaspala. Linnut päästettiin tämän jälkeen vapaaksi, ja ne lensivät takaisin kyläläisten taloihin tekemiin pesiinsä. Tämän seurauksena kaikki kylän talot syttyivät palamaan. Olga määräsi jokaisen pakenevan drevljaanin vangittavaksi, jonka jälkeen nämä joko karkoitettiin tai myytiin orjiksi.[8]
Vuonna 959 Olga vieraili Konstantinopolissa, jossa hän todennäköisesti sai myös kasteen. Hän kuitenkin halusi pitää ruhtinaskuntansa itsenäisenä ja oletettavasti kieltäytyi naimasta Bysantin keisaria. Hänen kerrotaan myös vaatineen Kiovan piispoille autokefaliaa, mihin bysanttilaiset eivät suostuneet. Tämän jälkeen Olga otti väitetysti yhteyttä Otto Suureen ja pyysi tätä lähettämään katolisen kirkon edustajan nimittämään piispan ja pappeja kiovalaisille. Kirkon edustaja lähti matkaan, mutta jätti tehtävän kuitenkin kesken.[9]
Viimeiset vuodet ja kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olga kuoli vuonna 969 sairastuttuaan. Hän yritti vielä kuolinvuoteellaan käännyttää poikaansa, mutta tämä kieltäytyi. Svjatoslav kuitenkin kunnioitti äitinsä viimeistä toivetta ja järjesti tämän hautajaiset kristillisin menoin.[7] Olgan hauta tuhoutui 1240-luvulla mongolien sotaretkien tuloksena.[8]
Olga kastettiin oletettavasti vuonna 957 Konstantinopolissa. Hänen poikansa Svjatoslav vastusti kristinuskon leviämistä, mutta tämän seuraaja, Vladimir, jatkoi isoäitinsä työtä, minkä seurauksena Kiovan rusit kääntyivät pakanuudesta kristinuskoon.[3]
Pyrkimyksestään käännyttää Kiova kristinuskoon ovat roomalais- ja kreikkalaiskatoliset kirkot julistaneet Olgan pyhimykseksi ja lisäksi Ukrainan ortodoksit ovat myöntäneet hänelle arvon apostolien vertainen.[1] Olgan kunnioitus pyhimyksenä alkoi jo 1000-luvun alussa, mutta hänet kanonisoitiin vasta 1200-luvulla.[7] Ortodoksinen kirkko muistelee Olga Venäläistä (Kiovalaista) hänen kuolinpäivänään 11. heinäkuuta.[10]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasili Surikovin piirros Olgasta, kun tämä kohtaa miehensä ruumiin
Olgan joukot hyökkäävät palavasta talosta pakenevien drevljaanien kimppuun
Olga kuvattuna Venäjän vuosituhat -monumentissa Novgorodissa.
Ruhtinatar Olgan ritarikunnan tunnus, jossa Olga on kuvattuna
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Craughwell Thomas J.: ”Luku 15”, Barbaarien valloitusretket, s. 234. Suomentanut Ketola Veli-Pekka. Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5120-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Olha, Princess Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 26.2.2023.
- ↑ Order of Princess Olga wawards.org. Viitattu 11.3.2023.
- ↑ a b Saint Olga | Biography, Facts, & Patron Saint of Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Olga of Kiev: One saint you do not want to mess with All About History. 6.1.2015. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Princess Olga of Kiev Ukrainian Catholic Metropolitan Cathedral - Sts. Vladimir & Olga. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Sviatoslav I Ihorovych Encyclopedia of Ukraine. 2023. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Pyhä apostolienvertainen Olga Venäläinen Suomen ortodoksinen kirkko. 2023. Viitattu 11.3.2023.
- ↑ a b c Saint Olga of Kyiv is Ukraine's patron saint of both defiance and vengeance The Conversation. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Sherman, Heidi: Grand Princess Olga: Pagan Vengeance and Sainthood in Kievan Rus. World History Connected, 2010-02, 7. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Olga Venäläinen Ortodoksi.net. 2023. Viitattu 11.3.2023.
|
Edeltäjä: Igor |
Kiovan ruhtinatar 945–962 |
Seuraaja: Svjatoslav I |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
