Jaroslav I Viisas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jarosław Mądry.jpg

Jaroslav I Viisas (ven. Ярослав I Владимирович) (9781054) oli Rostovin ja Novgorodin ruhtinas ja Kiovan suuriruhtinas vuodesta 1019. Hän oli Vladimir Suuren poika, joka nousi valtaan syrjäyttämällä kaikki veljensä.

Jaroslav laajensi Kiovan Venäjän ulottumaan Laatokasta ja Itämerestä Kaukasukselle ja Mustaanmereen sekä perusti Tarton. Jaroslavin tekojen seurauksena Kiovasta tuli lopulta kristitty valtio. Hän yhdisti Venäjän ruhtinaskunnat veljiensä kustannuksella. Kiovaan syntyi Jaroslavin hallitusaikana n. 400 kirkkoa, ja se oli merkittävä talouden keskus.

Jaroslav pyrki sivistystason nostamiseen. Hän laaditutti myös kirkkolakeja ja Venäjän ensimmäisen lakikokoelman: Russkaja Pravda.

Jaroslav Viisaan aikana Venäjän ulkopolitiikka oli aktiivista: hän muodosti suhteita Bysanttiin ja avioliittopolitiikkansa kautta myös Länsi-Eurooppaan. Pojat menivät naimisiin Saksan ja Puolan prinsessojen kanssa ja tyttärensä hän naittoi eri maiden kuninkaallisille.

Avioliitot, lapset ja dynastioiden suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaroslavin ensimmäinen puoliso vuoteen 1018 asti oli ilmeisesti norjalainen Anna. Puolalaisen kuninkaan Boleslaus I Rohkean sotajoukot veivät mukanaan hänet sekä Jaroslavin sisaret mukanaan Puolaan.[1].

Pojat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyttäret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitot kertoivat lännen tuntemasta arvostuksesta ruhtinasta kohtaan, ja lopulta Kiovan Venäjä tunnustettiinkin eurooppalaiseksi valtioksi.

Historiallinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiovan Venäjä Vladimirin aikana
Jaroslav Lainlaatija, litografia, B. A. Chorikov, 1836)

Jaroslav perusti Jurjevin (nykyään Tartto) vuonna 1030, jonka valloitti virolaisilta, Jaroslavlin Volgan varrelle, Bila Tserkvan ja Novhorod-Siverskyin Ukrainaan sekä Jarosławin Puolaan.

Merseburgin piispa Thietmar av Merseburgin mielestä Kiova oli mahtava kaupunki, jossa oli lähes 400 kirkkoa ja 8 toria. Toinen läntinen historioitsija, Adam Bremeniläinen, nimitti Kiovaa Konstantinopolin kilpailijaksi, "kiiltäväksi koruksi".

Jaroslavin aikana perustettiin ensimmäiset luostarit Kiovan Venäjälle. Vuonna 1030 hän perusti Pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan kunniaksi eri luostareita: Novgorodiin Jurjevin luostarin, Kiovan luolaluostarin sekä otti käyttöön uuden ortodoksisen pyhäpäivän Jurjevin päivän, 26.11. (9.12 gregoriaaninen kalenteri). Jaroslav painatti kirkkojärjestyksen, jossa määriteltiin kirkon ja valtion suhde toisiinsa sekä "Russkaja Pravda", joka oli muinaisvenäläinen feodaalioikeus. Vuonna 1051 hän kokosi arkkipiispat yhteen ja nimitti itse metropoliitaksi Ilarionin. Kokous suoritettiin ensimmäistä kertaa ilman Konstantinopolin patriarakkaa. Ilarionista tuli ensimmäinen venäläinen metropoliitta. Hän aloitti suuren työn bysanttilaisten ja muiden kirkkoslaavilla kirjoitettujen kirjojen kääntämiseksi muinaisvenäjän kielelle. Vuonna 1028 Novgorodiin perustettiin ensimmäinen iso koulu, jonne tuli lähes 300 pappien ja kyläpäälliköiden lasta opiskelemaan.[4][5]. Siihen aikaan ilmestyivät myös ensimmäiset kolikot tekstillä Jaroslavin hopea. Kolikon toisella puolella oli Jeesus Kristus ja toisella puolella Pyhä Yrjö, Jaroslavin suojeluspyhimus.

Pohjoisten alueiden rauhan ylläpitoa varten Jaroslav lähetti vuosittain varjageille 300 grivnaa hopeaa. Tämä oli pieni ja symbolinen maksu rauhan ylläpidosta varjagien kanssa sekä pohjoisten alueiden suojelusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.
  • Lars O. Lagerqvist: "Sverige och dess regenter under 1.000 år". Albert Bonniers Förlag AB, 1982. ISBN 91-0-075007-7. ruotsi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiovan vaakuna Edeltäjä:
Svjatopolk I
Kiovan ruhtinas
10191054
Seuraaja:
Izjaslav