Boris Godunov
.jpg)
Boris Fjodorovitš Godunov (ven. Бори́с Фёдорович Годуно́в; 1552 – 23. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1605 Moskova) oli Venäjän tsaari vuosina 1598–1605. Hän oli jo edeltäjänsä Fjodor I:n aikana de facto valtakunnan asioiden johtaja.[1][2] Godunov-suvun alkuperä on tataariväestön parissa, ja siten Boris oli ensimmäinen tsaari, jolla ei ollut sukulaisuussidettä myyttiseen Rurikiin. Tämä aiheutti hänelle jatkuvia sisäpoliittisia vaikeuksia, varsinkin hänen poikiensa periytymiskysymyksessä. Hänen hallitusaikaansa leimasivat monet vaikeat kriisit kuten esimerkiksi Vale-Dimitrin tapaus[1].
Aika ennen tsaariutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Godunov aloitti valtion palvelemisen jo Iivana Julman hovin alaisuudessa. Vuonna 1571 hän vahvisti asemaansa naimalla tsaarin suosikin Maljuta Skuratovin tyttären Marian. 1580 valitsi Iivana Boriksen sisaren, Irinan, kruununperijä Fjodorin vaimoksi, minkä myötä Boris sai pajarin arvon.[2] Kuolinvuoteellaan Iivana nimitti Boris Godunovin yhdessä Nikita Romanovitšin ja Vasili Šuiskin kanssa tuolloin jo täysi-ikäisen kruununperijän kaitsijaksi – määräys, joka pohjautui pitkälti tämän heikkoihin älynlahjoihin.[2]
Fjodorin hallitsijakausi alkoi kapinan merkeissä. Sen tarkoitus oli nostaa prinssi Dmitri Ivanovitš valtaistuimelle Fjodorin sijaan, mutta lopputuloksena hänet ja hänen perheensä karkotettiin Uglitšiin. Fjodorin kruunauksen yhteydessä myös Boris sai osansa kullasta ja kunniasta, ja Godunovin tärkeimmän kilpailijan Nikita Romanovitšin kuoleman jälkeen ei hänellä ollut merkittäviä kilpailijoita. Käytännössä valta keskittyi Godunovin käsiin kun heikosta Fjodorista ei ollut valtionasioiden hoitajaksi.
Godunov tsaarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilman miespuolista jälkeläistä jääneen Fjodorin kuoltua tammikuussa 1598 Boris näki tilaisuutensa tulleen, ja anasti vallan itselleen. Vaikka Boris ei ennenkuulumattomasti ollutkaan rurikilaista sukujuurta, puolsi ortodoksisen kirkon patriarkka Job silti hänen valintaansa, koska uskoi Boriksen olevan oikea vaihtoehto luotsaamaan maan läpi senhetkisestä epävakaasta kaudesta. Boris ei kuitenkaan suostunut ottamaan tsaarin asemaa vastaan ilman maapäivien (Zemski sobor) tukea. Maapäivät kuitenkin valitsi Boriksen hallitsijakseen yksimielisesti, ja Godunov kruunattiin syyskuussa 1598 tsaariksi.[2] Tsaarina hän muun muassa perusti Tobolskin kaupungin ja kutsui avukseen asiantuntijoita Länsi-Euroopasta.[1]
Tsaari teki parhaansa uudistaakseen Venäjää ja sen hallintoa länsimaiseen suuntaan, mutta tämä toiminta nosti vanhoilliset voimat vastarintaan. Väitettiin, että Boris oli murhauttanut oikean vallanperijän, Iivana IV:n nuorimman pojan Dmitrin. Vallananastajan tapa ottaa länsimaisia neuvonantajia palvelukseensa ja lähettää pajareita opintomatkoille ulkomaille herätti myös oikeauskoisissa venäläisissä syvää harmia.[3]
Vuonna 1600 Boris Godunov yritti kilpailuttaa Ruotsin ja Puolan Moskovaan saapuneita edustajia keskenään tehden lukuisia ehdotuksia, joiden sisältö oli Venäjän halu saada itselleen jokin jalansijan Liivinmaalla. Venäjälle saapui vielä kolmaskin diplomaattinen lähetystö Tanskan lähettämänä, mikä mutkisti poliittista tilannetta entisestään. Tanskan lähetystön mukana saapui nuori Hans-prinssi, jonka piti solmia avioliitto Boris Godunovin tyttären kanssa. Prinssi kuoli kuitenkin yllättäen, eikä uusi venäläinen dynastia onnistunut solmimaan sellaista sukusidettä ulkomaille, joka olisi vahvistanut sen asemaa.[3]
Venäjä sulki Ruotsin vastaisen rajansa vuonna 1604. Marraskuussa samana vuonna tsaari Boris lähetti Ruotsiin avunpyynnön ja kertoi väärästä Dmitristä, joka uhkasi hänen valtaansa. Ruotsin kuningas Kaarle IX lähetti Venäjälle lähetystön vuoden 1605 alussa vahvistaakseen Täyssinässä sovitun rauhan. Kaarle halusi myös tietyin ehdoin tarjota apuaan tsaarille. Keskusteluissa osoittautui, että Boris-tsaari oli valmis suuriin myönnytyksiin pysyäkseen vallassa. Keskustelujen seurauksena pajari Pjotr Nikititš Šeremetevin johtama venäläinen lähetyskunta saapui Rajajoelle, ja uusi valtakuntien välinen ja ystävyys- ja liittosopimus kirjoitettiin paperille. Boris Godunov kuitenkin kuoli yllättäen huhtikuussa 1605, jolloin sopimus Ruotsin kanssa raukesi. Liiton solmimisen asemesta Rajajoen kokous muuttui kaaokseksi, kun Moskovasta tuli tieto tsaari Boris Godunovin kuolemasta ja vale-Dmitrin voittokulkueesta Kremliin. Boris Godunovin ainoa poika Fjodor II nousi tsaariksi. Boriksen vanhat viholliset murhasivat Fjodorin muutaman kuukautta myöhemmin.[2][3]
Boris Godunov kulttuurin kuvaamana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksandr Puškin kirjoitti Boris Godunovista kuuluisan näytelmän ja Modest Musorgski sävelsi siihen perustuvan oopperan.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaimo noin vuodesta 1570 Maria Grigorjevna Skuratova, murhattiin vuonna 1605. Liitosta syntyi kaksi lasta:
- Fjodor II (s. 1589)
- Ksenia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 687. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b c d e Boris Fedorovich Godunov. Encyclopædia Britannica, 1911. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 92-96. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boris Godunov Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta .svg)
|
Edeltäjä: Fjodor I |
Venäjän tsaari 1598–1605 |
Seuraaja: Fjodor II |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
