Roman II

Roman II:n sinetti hänen ollessaan Novgorodin ruhtinas

Roman II Mstislavitš Suuri (ven. Рома́н Мстисла́вич Га́лицкий); (n. 4. huhtikuuta 1152/1150-luku – 19. kesäkuuta 1205 Zawichwoszt, Puola) oli Kiovan Rusin suuriruhtinas lyhyen ajan vuosina 1203-1205.

Hän oli Novgorodin ruhtinas vuosina 1168–1170, Volynian ruhtinas vuosina 1170–1189 ja 1189–1205 sekä Galitsian ruhtinas vuosina 1189 ja 1198/1199–1205.

Suku

Hänen vanhempansa olivat Kiovan suuriruhtinas Mstislav II Izjaslavitš ja Puolan prinsessa Agnieszka. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli Puolan herttua Bolesław III. Hänen nuorempi veljensä oli Volynian ruhtinas Vsevolod Mstislavitš. Hän vietti suurimman osan nuoruuttaan Puolassa, jonne hänen isänsä pakeni perheensä kanssa vuosiksi 1155-1167.

Ruhtinas

Suurlähettiläiden kokous ennen helmikuun 1170 taistelua. Novgorodilaiset (vas. oikealle): Roman II Suuri, posadnik Jakun, Danislav Lazutinitš; suzdalalaiset (oikealta vas.): Andrei Bogoljubskin poika Mstislav Andrejevitš, veljekset Mstislav Urhea ja Smolenskin ruhtinas Roman I

Paikalliset kutsuivat nuoren prinssin hallitsemaan Novgorodia vuonna 1168. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä lähetti hänet hallitsemaan Novgorodia. Hän osoitti olevansa erinomainen sotilasjohtaja: keväällä 1169 hän teki onnistuneen sotaretken Toropetsin lähelle.

Vladimirin ja Suzdalin ruhtinas Andrei Bogoljubski nousi häntä vastaan. Helmikuussa 1170 hän tuhosi Novgorodin muurien alla Vladimirin ruhtinaan lähettämän ja tämän pojan Mstislavin johtaman armeijan. Isänsä kuoleman jälkeen elokuussa 1170 Roman karkotettiin Novgorodista ja hän lähti Volyniaan, jossa hän sai hallittavakseen Volodymyrin kaupungin.

Nogorodilaiset karkottavat Romanin vuonna 1170, Iivana Julman kuvakronikka 1568

Roman II Suuren, Rurik Rostislavitšin ja Perejaslavskin ruhtinas Jaroslavin sotaretki kumaaneja vastaan, Radzivillin kronikka 1400-luku

Vuonna 1188 Galitsian ruhtinas Jaroslav Osmomyslin kuoleman jälkeen Roman valloitti Halytšin, josta Unkarin kuningas Béla III karkotti hänet pian. Sotaretkensä aikana Halytšissa Romanin syrjäytti Volodymyrissä veli, Volynian ruhtinas Vsevolod Mstislavitš, ja paluunsa jälkeen ruhtinas liittoutui appensa Kiovan suuriruhtinas Rurik Rostislavitšin kanssa palauttaakseen volynialaiset omistuksensa.

Rurik Rostislavitšin perittyä Kiovan valtaistuimen vuonna 1194, hän myönsi Romanille viiden Kiovan suuriruhtinaskunnan kaupungin hallinnan: Toršeskin, Trepolin, Korsunin, Boguslavin ja Kanevin. Vladimirin ruhtinas Vsevolod III Jurjevitšin painostuksen alaisena Rurik lopulta peruutti päätöksensä, mikä johti Romanin liittoon Tšernigovin ruhtinas Jaroslav II Vsevolodovitšin sekä serkkujensa Puolan herttua Leszek Valkoisen ja Masovian herttua Konradin kanssa. Vuonna 1191 hän osallistui yhdessä veljensä Vsevolodin kanssa setänsä, Krakovan prinssi Kasimir II Oikeudenmukaisen sotaretkeen Suur-Puolan ruhtinas Mieszko III Vanhan valloittamana Krakovan vapauttamiseksi.

Roman sotkeutui myös vuonna 1195 Puolan ruhtinaiden, serkkujensa Puolan herttua Leszek Valkoisen ja Masovian herttua Konradin konfliktiin näiden vihollista Mieszko III Vanhaa vastaan, mutta haavoittui Mozgavajoen taistelussa ja palasi Venäjälle. Lyhyen sovinnon jälkeen suuriruhtinas Rurik antoi hänelle Polonnen kaupungin, mutta vuonna 1196 Roman jatkoi taistelua appeaan vastaan ​​liittoutuen Olgovitš-klaanin kanssa. Samana vuonna Roman teki rankaisuretken myös ruhtinaskuntansa rajoja vastaan ​​hyökkääviä jatvingeja vastaan.

Vuonna 1199 Halytšin ruhtinas Volodymyr Jaroslavitš kuoli ilman perillisiä ja Roman valloitti Puolan herttua Lezsekin avulla Galitsian valtaistuimen itselleen toisen kerran ja loi Galitsia-Volynian ruhtinaskunnan yhdistämällä kaksi vaurasta läntistä volostia sekä antoi Vladimirin ruhtinaskunnan veljelleen Vsevolodille. Hallitessaan Halytšia hän tukahdutti paikallisia pajariklaaneja mestauksilla ja rajoitti kirkon johdon valtaa sekä nautti kaupunkilaisten tuesta ja vahvisti ruhtinasvaltaa.

Vakiinnutettuaan valtansa Roman alkoi ahdistella yhä ankarammin Kiovan suuriruhtinasta. Vuonna 1202 suuriruhtinas Rurik Rostislavitš yhdisti voimansa Tšernigovin ruhtinas Vsevolod Svjatoslavitš Tšermnin eli Punaisen kanssa Romania vastaan. Roman torjui vihollisensa, kokosi Galitsian ja Vladimirin ruhtinaskunnan joukot ja eteni Kiovan ruhtinaskunnan maille. Kronikoitsijan mukaan koko Kiovan Rus nousi omaa ruhtinastaan Rurikia vastaan ja kaikki pyrkivät Romanin luo. Ensimmäisenä hänen luokseen tulivat "mustahatut" (ven. Чёрные клобуки, Tšjornije klobuki) eli turkkilaisperäinen karakalpakkien Rosjoen alueella elävä arokansa, joita seurasivat kaikkien Kiovan kaupunkien asukkaiden edustajat. Nähdessään tämän poikkeuksellisen muutoksen eduksensa Roman kiirehti kaikkien joukkojensa kanssa Kiovaan. Kiovalaiset avasivat hänelle Podolskin portit, ja hän miehitti Podolin. Suuriruhtinas Rurik pakotettiin neuvottelemaan Romanin kanssa: hän luopui Kiovasta ja lähti Ovrutšiin. Roman antoi vuonna 1201 Kiovan serkulleen Lutskin ruhtinas Ingvar Jaroslavitšille, Novgorodin ruhtinas Jaroslav II Izjaslavitšin pojalle. Samana vuonna Roman teki sotaretken polovtsien maille auttaakseen Bysantin keisari Aleksios III Angelosta, valloitti heidän linnoituksensa, otti monia vankeja ja vangitsi monia kristittyjä.

Vuonna 1203 Rurik Rostislavitš valloitti joukkoineen Kiovan takaisin aiheuttaen siellä sen suurimman tuhon, jonka jälkeen hän palasi takaisin Ovrutšiin. Roman piiritti hänet joukkoineen ja pakotti Rurikin luopumaan ruhtinaan asemastaan Vladimirin ruhtinas ​​Vsevolod III Jurjevitš "Iso pesän" hyväksi. Tämän jälkeen Vsevolod teki rauhan Rurikin kanssa ja antoi hänelle Kiovan takaisin.

Roman II vangituttaa entisen anoppinsa Annan, appensa Rurik Rostislavitšin ja entisen puolisonsa Predslavan sekä pakottaa heidät leikkaamaan hiuksensa munkin tonsuuriksi 1202/1204, Radzivillin kronikka 1400-luku

Vuosina 1201–1202 ja 1203–1204 Roman johti kahta onnistunutta sotaretkeä Rurikin kanssa liittoutuneita kumaaneja vastaan. Paluumatkalla Trepoljessa heille tuli kiistaa volostien jaosta. Hän lähetti entisen appensa, suuriruhtinas Rurik Rostislavitšin Kiovaan ja pakotti tämän sekä entisen anoppinsa Annan ja entisen puolisonsa Predslavan luostariin. Hän kaappasi Rurikin pojat Rostislavin ja Vladimirin vangeikseen Galitsiaan vuoteen 1204 asti ja asetti myöhemmin Rostislav II Rurikovitšin Kiovan suuriruhtinaaksi.

Roman loi myös siteet Bysantin valtakuntaan: puolalaisen 1400-luvun kronikoitsija Jan Długosin mukaan Konstantinopolin kukistuttua neljännelle ristiretkelle vuonna 1204 hän kutsui syrjäytetyn keisari Aleksios III Angeloksen Galitsiaan.

Roman Mstislavitš yhdisti Galitsia-Volynin ruhtinaskunnan, ulotti valtansa aina Kiovan alueelle asti ja tuli yhdeksi Venäjän voimakkaimmista ruhtinaista. Bysantti, Puola, Unkari ja jopa Rooma tunnustivat hänen valtansa. Joidenkin lähteiden mukaan paavi Innocentius III tarjosi Romanille vuonna 1204 Kiovan Rusin kuninkaan kruunua mikäli tämä kääntyisi katolilaiseksi, mutta hän joko kieltäytyi kumartamasta Roomaa kohtaan tai kuoli ennen kuin kruunaus ehti tapahtua. Toisten lähteitten mukaan Roman ilmoitti paavin lähettiläille, ettei hän tarvinnut Pyhän Pietarin miekkaa, koska hän oli voittanut itselleen kaupunkeja ja maita verellä ja oman miekkansa avulla.

Vuonna 1205 Roman yhtäkkiä katkaisi liittonsa Leszekin ja Konradin kanssa ja hyökkäsi Puolaan. Galitsia-volynialaisen kronikan mukaan tämän päätöksen neuvoi hänelle vaikutusvaltainen galitsialainen pajari Volodyslav Kormyltštsyh, joka myöhemmin julistautui Galitsian ruhtinaaksi. Toinen mahdollisuus on, että Roman oli mukana sisäisissä konflikteissa Puolan ja mahdollisesti jopa valtataistelusta Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta siitä kilpailevien kahden Saksan kuninkaan Braunschweigin herttua Otto IV:n ja lankonsa Filip Schwabenilaisen (puolisonsa sisaren aviomiehen) välillä keisari Henrik VI:n kuoleman jälkeen vuonna 1197.

Toisen lähteen mukaan Roman riiteli entisen liittolaisensa Puolan herttua Leszekin kanssa, joka tuolloin oli julistettu Krakovan perintöruhtinaaksi. Roman alkoi vaatia tältä volosteja palkkiona aiemmista palveluksistaan, mihin Leszek ei suostunut. Romanin joukot hyökkäsivät Puolaan ja piirittivät Lublinin. Kuultuaan, että Leszekin ja tämän veljen Konradin joukot marssivat häntä vastaan, hän lopetti piirityksen ja lähti heitä vastaan. Ylitettyään Veikselin hän perusti leirinsä Zawichwosztin kaupungin lähelle, jonne Leszekin suurlähettiläät saapuivat hänen luokseen ja neuvottelut alkoivat. Tulitaukoon johtaneitten neuvottelujen jälkeen puolalaiset ritarit tekivät yllätyshyökkäyksen Romania ja hänen metsästysseuruettaan vastaan, ja Roman II Mstislavitš kaatui taistelussa 19. kesäkuuta 1205. Toisten tietojen mukaan Roman oli tiedusteluretkellä partionsa kanssa ennen taistelua.

Perintö

Hänen väliaikainen hautapaikkansa sijaitsi Sandomierzissa. Romanin kuoleman jälkeen pajarit karkottivat hänen pienet poikansa Danielin ja Vasilkon Halytšista äitinsä Annan kanssa Volodymyriin. Galitsian valtaistuin siirrettiin Vladimir III Igorevitšille, Novgorod-Severskin ruhtinaalle. Hänen ennenaikainen kuolemansa johti Galitsian perimyssotaan vuosina 1205–1245, jonka jälkeen hänen poikansa vakiinnuttivat asemansa. Roman II Mstislavitš haudattiin Galitsiaan.

Galitsialais-volynialaisilla kronikoitsijoilla oli myönteinen näkemys Roman II Mstislavitšista, ja he ylistivät häntä viisaana hallitsijana ja rohkeana taistelijana vääräuskoisia (ei kristittyjä) vastaan. Puolalainen 1400-luvun historioitsija Jan Długosz kuitenkin näki Romanin tyrannina, joka asetettiin valtaan Krakovan herttua Leszek Valkoisen avulla ja joka terrorisoi alamaisiaan. Hänen sotaretkiään kuvataan teoksessa Laulu Igorin sotaretkestä.

Avioliitot ja perilliset

Roman eroaa ensimmäisestä puolisostaan Predslavasta noin vuonna 1195-1196, Iivana Julman kuvakronikka 1568

Noin vuosien 1070-1180 aikana Roman avioitui Predslavan (k. 1204 jälkeen), Kiovan suuriruhtinas Rurik Rostislavitšin ja Turovin prinsessa Annan tyttären kanssa. Noin vuonna 1195-1196 hän erosi Predslavasta.

Heille syntyivät lapset:

• Fjodora, avioitui vuosien 1187-1188 aikana Vasilkon, Galitsian ruhtinas Vladimir Jaroslavitšin pojan kanssa. Isänsä juonien vuoksi puoliso joutui pakenemaan Galitsiasta, ja sen asukkaat estivät häntä lähtemästä aviomiehensä kanssa maanpakoon, ja avioliitto käytännössä purkautui.
• Jelena?, avioitui vuosien 1188-1211 aikana Mihail Vsevolodovitšin, Tšernígovin ruhtinas Vsevolod Tšermnin pojan kanssa. Mihailin syntymävuoteen 1185 ajoittuvan version mukaan avioliitto solmittiin vuonna 1211 ja Jelena olisi voinut olla Romanin toisen puolison tytär.

Roman avioitui toisen kerran noin vuosien 1197-1200 välisenä aikana Anna-Eufrosyne Angelina (k. 1253) nimisen naisen kanssa, jonka tarkkaa sukutaustaa ei tiedetä, hän oli mahdollisesti Bysantin keisari Isaak II Angeloksen ja Unkarin prinsessa Margitin tytär.

• Daniel Romanovitš (1201–1264), Galitsia-Volynian ruhtinas, Kiovan Rusin suuriruhtinas 1205-1264
• Vasilko Romanovitš (1203–1269), Belzin ruhtinas 1207-1211, Brestin ruhtinas 1208-1210, 1219-1228, Przemyslin ruhtinas 1209-1218, Peresopnitsian ruhtinas 1225-1229, Lutskin ruhtinas 1225-1238 ja Vladimir-Volynskin ruhtinas 1238 lähtien
• Salomea Romanovna, avioitui Pommerin herttua Svjatopolkin kanssa