Jaroslav III
Jaroslav III Jaroslavitš, kastettuna Afanasi (ven. Ярослав Ярославович) ; (n. 1220/1230 – 16. syyskuuta 1271) oli Tverin ensimmäinen ruhtinas 1247 tai 1252–1271 ja Vladimirin suuriruhtinas vuosina 1263–1271.[1][2]
Hän oli mahdollisesti Perejaslavin ruhtinas (1247–1252), Laatokanlinnan ruhtinas (1254), Pihkovan ruhtinas (1254–1255), Novgorodin ruhtinas (1255, 1265–1263) ja Kiovan suuriruhtinas (1263–1271).[1][2]
Vuonna 1262 Jaroslav johti sotaretkeä Liivinmaan ritarikuntaa vastaan. Vuosina 1267 ja 1268–1269 hän lähetti apujoukkoja sotaretkille Rakvereen ja Tallinnaan. Jaroslav osallistui myös Tverin hiippakunnan muodostamiseen.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Vladimirin suuriruhtinas Jaroslav II ja Feodosia/Eufrosinja, joka oli Rjazanin ruhtinas Igor Glebovitšin tytär. Hän oli toiseksi nuorin poika. Hänellä oli kahdeksan veljeä ja kaksi sisarta. Hänen veljiään olivat Vladimirin suuriruhtinas Aleksanteri Nevski, Andrei II ja Vasili Jaroslavitš.[1]
Ruhtinas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1252 Jaroslav meni veljensä, Vladimirin suuriruhtinas Andrei II Jaroslavitšin puolelle taistelussa Kultaista ordaa vastaan, mutta samana vuonna Perejaslavissa emiiri Bek Nevrjujevin mongoliarmeija voitti hänet. Ordan sotilaat tappoivat hänen voivodinsa Židoslavin, puolisonsa ja veivät hänen lapsensa vangeiksi.[1]
Tammikuussa 1254 Jaroslav pakeni Kultaisen ordan joukkoja Staraja Ladogaan, jossa hänestä tuli ruhtinas, mutta hän siirtyi pian hallitsemaan Pihkovaa. Vuonna 1255 hänet kutsuttiin hallitsemaan Novgorodia, mutta pian virkaanastumisensa jälkeen hän jätti kaupungin veljensä Aleksanteri Nevskin hyökättyä Novgorodin tasavaltaa vastaan. Vuonna 1257 sovittuaan veljiensä kanssa Jaroslav, Aleksanteri ja Andrei menivät Kultaiseen ordaan, josta Jaroslav pystyi tuomaan takaisin lapsensa.[1]
Vuonna 1262 Jaroslav johti sotaretkeä Liivinmaan ritarikuntaa vastaan. Hänen kanssaan retkeen osallistuivat Dmitri Aleksandrovitš, Smolenskin ruhtinas Konstantin Rostislavitš ja Polotskin liettualainen ruhtinas Tovtivil. Sotaretken seurauksena Tartto valloitettiin.[1] 1600-luvun Gustinian luostarin kronikan mukaan Jaroslavista tuli vuonna 1263 Kiovan suuriruhtinas, mutta historiantutkija Anton Gorskin (s. 1959) mukaan tämä kronikka on epäluotettava lähde. Vuonna 1263 tai 1264, veljensä Aleksanteri Nevskin kuoleman jälkeen, Kultaisen ordan Berke-kaani nimitti Jaroslavin Vladimirin suuriruhtinaaksi. Hänen asuinpaikkanaan säilyi Tver, jonka linnoitteita vahvistettiin ja uusittiin 1260-luvulla. Samana aikana Jaroslav osallistui Tverin hiippakunnan muodostamiseen[1] ja otti holhotikseen Aleksanterin kaksivuotiaan pojan Danielin, joka todennäköisesti nimitettiin Moskovan ruhtinaaksi.
Jaroslavista tuli jälleen Novgorodin ruhtinas 27. tammikuuta 1265. Talvella 1265-1266 Jaroslav esti novgorodilaisia tappamasta 300 ruhtinas Svjatoslavin hyväksymää liettualaista, jotka pakenivat Pihkovaan Liettuan suuriruhtinaskunnan sisällissodan vuoksi. Vuonna 1266 pihkovalaiset karkottivat ruhtinas Svjatoslavin ja nimittivät Daumantaksen ruhtinaakseen. Tämän johdosta Jaroslav suunnitteli sotaretkeä kaupunkia vastaan, mutta novgorodilaiset kieltäytyivät auttamasta häntä.[1]
Vuonna 1267 Jaroslav lähti Novgorodista luovuttaen kaupungin hallinnan veljensä Andrein pojalle, Suzdalin ruhtinas Juri Andrejevitšille. Vuonna 1268 Jaroslav lähetti armeijan poikiensa Mihailin ja Svjatoslavin kanssa auttamaan novgorodilaisia sotaretkessä Rakvereä vastaan, joka päättyi novgorodilaisten voittoon Rakveren taistelussa. Talvella 1268-1269 hän lähetti armeijan sotaretkelle Tallinnaa, Liivinmaan ritarikuntaa vastaan, joka päättyi rauhansopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1269.[1]
.jpg)
Vuonna 1270 novgorodilaiset karkottivat Jaroslavin Novgorodista, koska hänellä sanottiin olevan "autokraattinen toimintatapa". Aikoessaan rauhoittaa novgorodilaisia, Jaroslav suunnitteli sotaretkeä Novgorodia vastaan ja kääntyi lääninherransa, Kultaisen ordan kaani Mengu-Timurin puoleen saadakseen apua ja syytti novgorodilaisia siitä, että nämä kieltäytyivät maksamasta hänelle veroja. Jaroslavin kokoamaan armeijaan kuuluivat myös Dmitri ja Smolenskin ruhtinas Gleb Rostislavitšin joukot. Novgorodin joukkoja komensi Jaroslavin veli Vasili. Molempien osapuolten joukot olivat leiriytyneinä viikon Rusan (Staraja Russa) kaupungin lähellä, minkä jälkeen Jaroslav solmi rauhan Novgorodin kanssa.[2]
Talvella 1270-1271 Jaroslav meni yhdessä veljensä Vasilin sekä Dmitri Aleksandrovitšin kanssa Kultaiseen ordaan. Kotiin palattuaan 16. syyskuuta 1271 suuriruhtinas Jaroslav kuoli. Hänet haudattiin Tveriin pyhien Kosmaksen ja Damianoksen kirkkoon.[1][2]
Avioliitot ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaroslav Jaroslavitšin ensimmäinen puoliso oli nimeltä tuntematon nainen (k. 1252).[1]
Heille syntyivät lapset:
- Svjatoslav, Pihkovan ruhtinas 1265[1]
- Mihail
Jaroslavin toinen avioliitto solmittiin vuonna 1265 Ksenia Jurjevnan (k. 1312), luostarinimi Maria, vaikutusvaltaisen novgorodilaisen pajari Juri Mihailovitšin tyttären kanssa.[1]
Heille syntyivät lapset:
- nimeltä tuntematon tytär
- Sofia
- Mihail (s. 1271)[1]
_(larger).png)
|
Edeltäjä: Aleksanteri Nevski |
Vladimirin suuriruhtinas 1263–1271 |
Seuraaja: Vasili Jaroslavitš |
