Konstantin I (Vladimir)
Konstantin Vsevolodovitš (18. toukokuuta 1186 – 2. helmikuuta 1218) oli Novgorodin ruhtinas vuosina 1205–1206/1207, Rostovin ruhtinas 1207/1208–1218 ja Vladimirin suuriruhtinas vuosina 1216-1218.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Vsevolod III:n ja Tsekin kuningatar Maria Švarnovnan vanhin poika. Hänellä oli kuusi veljeä ja viisi sisarta. Hänen veljiään olivat Juri II Vladimirin ruhtinas; Jaroslav II Vladimirin ruhtinas; Vladimir Vsevolodovitš Jurjev-Polskin ruhtinas, Svjatoslav III Vladimirin suuriruhtinas ja Ioann Vsevolodovitš Starodubin ruhtinas.[1]
Vuonna 1211 Konstantin kieltäytyi alistumasta vakavasti sairaan isänsä tahtoon pajarien tukeen luottaen ja muuttamassa Rostovista hallitsemaan Vladimiria, "vaikka hän veisi Vladimirin mukanaan Rostoviin". Tämän jälkeen Vsevolod III pakotettiin Rostovin piispan Johanneksen tuella kokoamaan aatelisia Vladimiriin ja tekemään heidän kanssaan sovittelusopimuksen, joka vahvisti Vladimirin ruhtinaskunnan antamisen nuoremmalle veljelle Jurille, jolle kaikkien kaupunkien ja volostien edustajat vakuuttivat uskollisuuttaan.[1]
Ruhtinas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1212–1216 hän taisteli Vladimirin ruhtinaskunnasta vaihtelevalla menestyksellä. Aluksi vain hänen nuorempi veljensä Jurjev-Polskin ruhtinas Vladimir Vsevolodovitš oli hänen puolellaan. Vladimirin suuriruhtinas Juri II Vsevolodovitš ja tämän liittolaiset aloittivat kahdesti sotaretkiä Rostovia vastaan vuosina 1212 ja 1213. Ennen 9. huhtikuuta 1216 Konstantin solmi liiton Smolenskin ruhtinaiden ja Novgorodin ruhtinas Mstislav Mstislavitš Urhean kanssa.[1]
Lipitsan taistelussa vuonna 1216 lähellä Jurjev-Polskia Konstantin ja hänen liittolaisensa Novgorodin ruhtinas Mstislavin joukot voittivat Juri II:n joukot. Lähestyessään Vladimiria hän teki sopimuksen sen asukkaiden ja veljensä Jurin kanssa. Sen mukaan Juri II luovutti Vladimirin valtaistuimen vanhemmalle veljelleen ja vetäytyi Gorodetsiin. Yhdistettyään Koillis-Venäjän valtansa alle Konstantin joutui säilyttämään Vladimirin alueen poliittisena keskuksena.[1]
Konstantin tuki aktiivisesti kirkkojen rakentamista Rostovin ruhtinaskunnassa. Hän laski peruskiven 25. huhtikuuta 1213 vuonna 1211 tulipalossa pahoin vaurioituneen Rostovin Taivaaseenastumisen katedraalin entiselle paikalle. Vuonna 1214 hän rakennutti pyhien Boriksen ja Glebin kirkon ruhtinashoviinsa Rostoviin. Vuosina 1216/1217 hän rakennutti Jaroslavlin ruhtinashoviin Pyhän Jumalan Taivaaseenastumisen kirkon ja Kirkastumisen luostariin kivisen Kirkastumisen katedraalin.[1]
Ennen toukokuuta 1217 Konstantin kutsui veljensä Jurin Gorodetsista Vladimiriin ja siirsi Suzdalin ruhtinaskunnan tälle. Veljekset sopivat, että Konstantinin kuoleman jälkeen Juri perii Vladimirin suuriruhtinaskunnan ja hänestä tulee Konstantinin alaikäisten lasten huoltaja, joka takaa näiden perinnön loukkaamattomuuden Rostovin ruhtinaskunnassa. Ilmeisesti saman vuoden kesällä ja syksyllä hän tuki ruhtinas Ingvar Igorjevitšia taistelussa Rjazanin ruhtinaskunnan perinnöstä. Hän oli ollut vakavasti sairas syksystä 1216 lähtien.[1]
Konstantin I kuoli helmikuussa 1218 ja hänet haudattiin Ylösnousemuksen katedraaliin Vladimiriin.[1]
Avioliitto ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantin avioitui vuonna 1196 Maria Mstislavnan (luostarinimi Agafia) (k. 24. tammikuuta 1220) kanssa, joka oli Smolenskin ruhtinas Mstislav Romanovitš Vanhan tytär.[1]
Heille syntyivät lapset:
- Vasilko Konstantinovitš (1208–1238), Rostovin apanaasiruhtinas vuodesta 1218
- Vsevolod Konstantinovitš (1210–1238), Jaroslavlin ensimmäinen apanaasiruhtinas vuodesta 1218
- Vladimir Konstantinovitš (1214–1249), Uglitšin ensimmäinen apanaasiruhtinas vuodelta 1218
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinin kuoltua vuonna 1218 veli Juri II palasi valtaan. Konstantinin perilliset kuitenkin pitivät Rostovin ja Jaroslavin 1400-luvulle asti.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_(larger).png)
|
Edeltäjä: Juri II |
Vladimirin suuriruhtinas 1216–1218 |
Seuraaja: Juri II |