Stolbovan rauha

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stolbovan rauha
Ruotsi vuonna 1658. Stolbovan rauhassa Ruotsi sai Venäjältä vaaleanvihreällä merkityn Inkerin ja tummanvihreällä merkityn Käkisalmen kihlakunnan.
Ruotsi vuonna 1658. Stolbovan rauhassa Ruotsi sai Venäjältä vaaleanvihreällä merkityn Inkerin ja tummanvihreällä merkityn Käkisalmen kihlakunnan.
Allekirjoitettu 27. helmikuuta 1617
Sijainti Stolbova, Venäjä
Allekirjoittajat Ruotsi
Venäjä

Stolbovan rauha oli rauhansopimus, jonka Ruotsi ja Venäjä solmivat 27. helmikuuta 1617 Stolbovassa, Venäjällä. Pitkiä ja vaikeita neuvotteluja käytiin ensin useammassa paikassa, mutta lopulta sopimukseen päästiin Stolbovan kylässä Laatokan etelärannalla.[1] Sopimus päätti Inkerin sodan.

Ruotsi sai sopimuksessa Käkisalmen, Pähkinälinnan, Ivangorodin, Kaprion ja Jaaman alueineen eli Inkerinmaan ja Käkisalmenläänin. Korvauksena Ruotsi luovutti Novgorodin ja Audovan takaisin Venäjälle, joista se sitoutui maksamaan 20 000 ruplaa. Kaupankäynti julistettiin vapaaksi, joka oli lähinnä ulkovaltojen edustajien intressi sopimuksessa. Sopimus käytännössä merkitsi Mikael Romanovin tunnustamista Venäjän Tsaariksi ja samalla Ruotsi luopui vaatimuksista valtaistuimeen.[1]

Aluemuutosten myötä Ruotsista tuli pinta-alaltaan Euroopan laajimpia valtioita, joka hallitsi koko Suomenlahtea.[1] Ruotsi kohteli uusia alueitaan voittomaina ja järjesti niille oman hallintonsa. Järjestelyn myötä Retusaaren länsipuoli siirtyi varsinaisesta Ruotsista osaksi Inkeriä. Venäjälle ei jäänyt Stolbovan rauhan jälkeen lainkaan Itämeren rannikkoa.

Stolbovan rauha muutti radikaalisti Käkisalmen kihlakunnan ja Inkerin asutus- ja kielioloja. Ruotsin harjoittama käännytystyö ja ankara verotus johtivat siihen, että kansallisuudeltaan karjalaiset ja suurin osa uskonnoltaan ortodokseista alkoivat laajoin joukoin siirtyä Venäjälle. Kuitenkin Sortavalasta itään sijannut alue, Raja-Karjala säilytti lähes kokonaan kansallisuutensa, mutta Inkeriin puolestaan muodostui suomalainen enemmistö.

Rauhanneuvotteluissa välittäjinä toimi kaksi valtuuskuntaa, englantilainen ja hollantilainen. Englannin valtuuskuntaa johti John Mericke ja Alankomaiden valtuuskuntaa Reinoud van Brederode.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Stolbovan rauha”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 181. Porvoo - Helsinki - Juva: Wsoy, 1987. ISBN 951-0-14253-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.