Suomen historian aikajana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen historian aikajana on kronologinen luettelo Suomen historiaan liittyvistä tapahtumista, löydöksistä tai muista ajallisista kohteista.

Itsen%C3%A4inen Suomen tasavaltaSuomen suuriruhtinaskuntaRuotsin vallan aikaSuomen esihistoria

Suomen esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen esihistoria
Huittisten hirvenpää.

Mesoliittinen kivikausi (8700 eaa.–5100 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri pohjautuu metsästykseen, kalastukseen sekä kasvien, sienten ja marjojen keräilyyn. Tärkeimmät saaliseläimet ovat hirvi, majava ja hylje. Koiria pidetään kotieläiminä. Asutus sijaitsee muinaisrannoilla. Ihmiset liikkuvat saaliseläinten perässä vuodenaikojen mukaan sinne, missä saalistus on helpointa. Suomen asukasluku mesoliittisella kaudella on tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä. Mesoliittisen kauden kulttuuri vakiintui Suomessa n. vuonna 7500 eaa., jonka jälkeisestä ajasta käytetään myös nimitystä Suomusjärven kulttuuri.

Neoliittinen kivikausi (5100 eaa.–1500 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neoliittinen kivikausi
Taipalsaarelta löytynyt kampakeraaminen saviastia.[1]
Mahdollisesti shamaania esittävä hahmo Värikallion kalliomaalauksessa.
Helsingistä ja Vantaalta löytyneitä nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin käyttämiä kivikirveitä.[2]

Neoliittisella ajalla otetaan käyttöön viljelyskasvit sekä kotieläimet. Kyläasutus ja kyläkulttuuri kehittyvät. Maatalous leviää Suomeen idästä tattarinviljelyksen muodossa. Saviastioiden valmistustaito leviää Suomeen. Hautaustapana punamultahautaus.

Pronssikausi (1500 eaa.–500 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euran Kuninkaanhauta
UNESCO:n maailmanperintökohde: Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue.
Pääartikkeli: Pronssikausi

Metalleja ja metalliseoksia, pääasiassa pronssia käytetään aseiden, työkalujen ja korujen valmistukseen. Yhteisöt ovat kylissä asuvia maanviljelijöitä tai metsästäjä-kalastaja-ryhmiä. Yhteisöistä tulee hierarkisia. Suomesta on yhteyksiä Etelä-Skandinaviaan, Keski-Volgalle ja Uralille. Maanviljely valtaa alaa, vaikka pyynnin merkitys on yhä suuri. Viljely pohjautuu suurelta osin kaskiviljelyyn. Viljakasveina ohra ja vehnä. Idässä metsästyskulttuuri jatkuu ja siihen liittyy jonkun verran kaskiviljelyä ja karjanhoitoa. Maanviljely heikkenee ja loppuu sisämaassa ilmaston kylmenemisen takia. Kotieläiminä lampaita, sikoja, vuohia ja nautoja. Pronssikautista laivanrakennustaitoa pidetään todennäköisenä. Talotyyppinä skandinaavinen pitkätalo, johon kuuluvat navetta, varasto ja asuinhuone. Kivistä rakennetaan laivamaisia hautarakennelmia. Länsi-Suomen rannikolla rakennetaan haudoiksi hiidenkiukaita ja hautaröykkiöitä, sisämaassa lapinraunioita. Hautaukset toimitetaan aluksi ilman polttamista ja myöhemmin yhä useammin polttohautaamalla.

Rautakausi (500 eaa.–1250/1300[6][7])[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rautakausi
Nousiaisten kaularengas.
Turusta löytyneitä kansainvaellusajalle 400-550-luvuille ajoitetut putkikeihäänkärki, taitettu miekka, kilvenkupura sekä kilven kädensija.[8]
Euran Pappilanmäen tyypin IV rengasmiekka 600-luvun loppupuolelta.

Rautaa käytetään aseiden ja työkalujen, kuten kirveiden, veitsien, keihäänkärkien, sirppien, viikatteiden ja korujen valmistusmateriaalina. Ensimmäiset rautaesineet kulkeutuvat Suomeen noin 800–400-luvuilla eaa. Rannikkoalueille rautaesineet tulevat Skandinaviasta tai muualta Itämeren alueelta ja Pohjois-Suomeen ja sisämaahan Euroopan-puoleisen Venäjän itäosasta. Varhaisimmat merkit Suomessa tapahtuvasta raudantuotannosta ovat 300–200-luvuilla eaa. Rautakaudella asutus jakautuu rannikoiden läntiseen ja sisämaan itäiseen kulttuuripiiriin. Rannikoiden asutus on pääosin yksittäistaloja tai muutaman talon ryhmiä. Elinkeinoina olivat maanviljelys, metsästys ja kalastus, sekä pienimuotoinen kaupankäynti. Viljelykasveina ovat pääasiassa ohra, spelttivehnä, ruis, kaura ja nauris. Kotieläiminä nauta, lammas, vuohi ja sika. Talot ovat 10–20 metrin mittaisia pystypaalujen varaan rakennettuja hallitaloja, joiden seinät ovat savella tilkittyä oksapunosta tai turvetta. Hautaustapana röykkiöhautaus jatkuu vuosille 200–800 jaa. Kuoppahautaus alkaa yleistyä vuoden 500 tienoilla röykkiö- ja kalmistohautauksen rinnalla. Vuoden 800 jälkeen hautalöydöissä alkavat näkyä kauppa- ja kulttuuriyhteydet viikinkiajan kulttuuripiireihin idässä ja lännessä.

Ensimmäiset kirjalliset tiedot (varhaishistoria)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikainen maalaus Uplannista, missä on kuvattuna Eerik Pyhä ja Uppsalan piispa Henrik matkalla Suomeen ensimmäiselle ristiretkelle.
Boris Tšorikovin maalaus Aleksanteri Nevski taistelee ruotsalaisia vastaan

Ruotsin vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiskeskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Varhaiskeskiaika

Sydänkeskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sydänkeskiaika

Kalmarin unionin aika (1397–1523)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kalmarin unioni
Kalmarin unionin perustamissopimus: unionikirje

Vaasa-aika (1523–1617)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurvalta-aika (1617–1721)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun akatemian vihkiäiset vuonna 1640, Albert Edelfelt (1902)

Vapauden aika ja kustavilainen aika (1721–1809)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonominen Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiskohta Albert Edelfeltin maalauksesta Porilaisten marssi, joka kuvaa tunnettua Porin rykmenttiä.

Sortokaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäinen Suomen tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi sodassa 1939–1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälleenrakennuksen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennemuutoksen ja hyvinvointivaltion aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. saviastia; kampakeraaminen saviastia www.finna.fi. Viitattu 23.1.2018.
  2. vasarakirves finna.fi. Viitattu 29.11.2017.
  3. Valter Lang: Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria, s. 104. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2020.
  4. Valter Lang: Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria, s. 269. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2020.
  5. Valter Lang: Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria, s. 275. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2020.
  6. Ari Siiriäinen: Esihistoria, Suomen historian pikkujättiläinen s. 39. 2003.
  7. Petri Halinen: Hautaaminen pakanuuden aikana, Suomen kulttuurihistoria 1, s. 39. 2002.
  8. kädensija; kilven kädensija www.finna.fi. Viitattu 2.12.2017.
  9. Mikko K. Heikkilä: Keskiajan suomen kielen dokumentoitu sanasto ensiesiintymisvuosineen, s. 44. Mediapinta, 2017. ISBN 978-952-236-859-1.
  10. Annesl Regni Francorum www.thelatinlibrary.com. Viitattu 29.7.2018.
  11. Heimskringla or The Chronicle of the Kings of Norway. Saga of Olaf Haraldson: Part III The Medieval and Classical Literature Library. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
  12. a b Ari-Pekka Palola: Thomas Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.8.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  13. Lindqvist 2013, s. 53.
  14. a b Herman Lindqvist: Kun Suomi oli Ruotsi, s. 75. WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-40491-1.
  15. Lindqvist 2013, s. 77.
  16. Lindqvist 2013, s. 78.
  17. Lindqvist 2013, s. 84.
  18. Lindqvist 2013, s. 86.
  19. Ramsay, Jully: FRÄLSESLÄKTER I FINLAND INTILL STORA OFREDEN runeberg.org. Viitattu 18.10.2020. (ruotsiksi)
  20. Lindqvist 2013, s. 77.
  21. Lindqvist 2013, s. 92.
  22. Lindqvist 2013, s. 77.
  23. Lindqvist 2013, s. 94.
  24. Lindqvist 2013, s. 416—417.