Vladimir Jaroslavitš
Vladimir Jaroslavitš (ven. Владимир Ярославич); (1020– 4. lokakuuta 1052)[1] oli Novgorodin ruhtinas vuosina 1036–1052.[2]
Hän on myös ortodoksisen kirkon pyhä eli pyhimys. Vladimir teki vuonna 1042 mahdollisesti Suomeen suuntautuneen sotaretken, joka on ensimmäinen tunnettu novgorodilaisten hyökkäys Suomeen.[3]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vladimirin vanhemmat olivat Novgorodin ja Kiovan suuriruhtinas Jaroslav Viisas sekä Ruotsin prinsessa Ingegerd, joka oli Olavi Sylikuninkaan ja oboriittiprinsessa Estridin tytär.[1] Vladimir Jaroslavitšin veljiä olivat Kiovan suuriruhtinaina peräkkäin olleet Izjaslav I, Svjatoslav II ja Vsevolod I, Vladimirin ruhtinas Igor Jaroslavitš sekä Smolenskin ruhtinas Vjatšeslav Jaroslavitš.[2] Vladimirin neljä sisarta Anastasia, Elisabet, Agafia ja Anna avioituivat länsieurooppalaisiin hallitsijasukuihin.
Hallitsijakausi ja sotaretket
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vladimir sai isänsä eläessä hallittavakseen Novgorodin ruhtinaskunnan noin vuonna 1030-1034,[3] mutta hän kuoli kaksi vuotta ennen isäänsä.[2]
Vladimir teki vuonna 1042 sotaretken jäämien maalle, joka lienee tarkoittanut Hämettä tai jotain aluetta läntisessä Suomessa. Tämä on kronikoissa mainituista Novgorodin ja jäämien välisistä sodista varhaisin. Novgorodin ensimmäisen kronikan vanhin käsikirjoitusversio mainitsee retkestä vain, että Vladimir ”kävi jäämien päälle novgorodilaisten kanssa”.[1]
Kiovalainen Nestorin kronikka kertoo hänen myös voittaneen jäämit, ja että paha hevosrutto (jota esiintyi vielä 1700-luvulla Suomessa[4]) tappoi hänen sotureidensa ratsut. Ei ole varmaa, liittyykö maininta hevosten kuolemasta juuri Hämeen retkeen, mutta jotkut historioitsijat ovat pitäneet sitä todisteena siitä, että Vladimir teki sotaretkensä maitse eikä meritse, ja mahdollisesti talvella. Ruotsin Gävlessä olevan Gs 13 -riimukiven mukaan Fröger-niminen viikinkipäällikkö olisi mahdollisesti myös tehnyt samoihin aikoihin retken Suomeen, mutta Vladimirin ja Frögerin retkien mahdollisesta yhteydestä ei ole varmaa tietoa.[1][2]
Vuonna 1043 Jaroslav lähetti Vladimirin johtamaan sotaretkeä Bysantin keisari Konstantinos IX Monomakhosta vastaan, joskin varsinaisena ylipäällikkönä tällä retkellä oli Vyšata. Retki oli epäonninen, sillä Vladimirin laivat upposivat ja hän joutui perääntymään samalla kun suuri joukko hänen miehiään jäi vangeiksi. Tämä jäi viimeiseksi Rusien–Bysantin sodista.[2]
Vladimir rakennutti Novgorodiin Pyhän Sofian katedraalin yhdessä arkkipiispa Luukkaan kanssa.[5] Vladimir laski katedraalin peruskiven vuonna 1045, ja kuoltuaan 32-vuotiaana 4. lokakuuta 1052, vain 20 päivää kirkon vihkimisen jälkeen, hänet haudattiin katedraaliin.[2]
Hänen puolisonsa nimeä ei tiedetä, heille syntyi poika Rostislav (n. 1038–1067), joka oli Tmutarakanin ruhtinas.[6]
Pyhimyksenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vladimir on nykyään ortodoksisen kirkon pyhä ja hänestä käytetään nimitystä ”Novgorodin ihmeidentekijä”.[5] Vladimirin muistopäivä on hänen kuolinpäivänsä 4. lokakuuta.[5] Hänen pyhäinjäännöstensä on sanottu olleen maatumattomia.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Mari Isoaho: ”Yksityiskohdista kokonaisuuteen – Häme Novgorodin kronikoissa”, Historiallinen aikakauskirja 3/2017, s. 347–352, 354.
- 1 2 3 4 5 6 Per Olof Sjöstrand: ”Frögerståget”, Historisk tidskrift för Finland 2/2012, s. 205–209, 213, 221–225. Verkkoversio (ruotsiksi)
- 1 2 ЭСБЕ/Владимир Ярославич, князь новогородский — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 22.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ Tenhunen, Saija & Salonpää, Tytti: Suomenhevosoriiden valinta geneettiseen pitkäaikaissäilytykseen. Savonia-ammattikorkeakoulu LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA. Opinnäytetyö, 2016. S.19
- 1 2 3 4 Pyhä ruhtinas Vladimir Jaroslavinpoika, Novgorodin ihmeidentekijä Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 18.5.2020.
- ↑ ЭСБЕ/Ростислав, русские князья — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 22.4.2025. (venäjäksi)