Turun katedraalikoulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirkon keskiaikaisesta koulusta. Katedralskolan i Åbo kertoo nykyisestä lukiosta.

Turun katedraalikoulu eli Tuomiokirkkokoulu oli kirkon keskiajalla Turussa ylläpitämä katedraalikoulu, joka palveli lähinnä pappien koulutusta. Se oli Suomen ensimmäinen koulu. Koulun perustivat katoliset munkit 1200-luvulla, todennäköisesti vuonna 1276.[1]

Opetuksesta vastasi alun perin Turun tuomiokapitulin pappi, joka vastasi myös kaupunkiseurakunnan toiminnasta. 1400-luvulla koulumestari vapautettiin seurakuntatyöstä niin että hän saattoi omistautua kokonaan opetustyölle, ja häntä alettiin kutsua koulun rehtoriksi. Koulun tunnetuimpia opettajia oli Mikael Agricola.

Koulussa opetettiin Raamattua, latinan kielioppia, retoriikkaa ja dialektiikkaa sekä musiikkia ja laulua. Oppiaineet kuuluvat vapaiden taiteiden triviumiin. Koulu muutettiin vuonna 1630 Turun kymnaasiksi, josta puolestaan tuli vuonna 1640 Turun akatemia.[2]

Piae cantiones -kokoelman julkaisi viipurilainen ylioppilas Theodoricus Petri Rutha Saksassa vuonna 1582. Sen tekstien oikeaoppisuuden tarkasti Turun katedraalikoulun rehtorina toiminut Jacobus Finno. Laulut ovat alkuperältään yleiseurooppalaisia. Joukossa saattaa kuitenkin olla myös jokunen Suomessa syntynyt. Vuonna 1616 Hemminki Maskulainen julkaisi lauluista suomenkielisen, nuotittoman käännöksen Wanhain Suomen maan Piispain ja Kirkon Esimiesten laulud Christuxesta ja inhimillisen elämän surkeudhesta. Nykypäiviin säilynyt painos on peräisin vasta 1600-luvulta.

Katedraalikoulun ja sen seuraajien työtavat säilyivät hyvin pitkälti samankaltaisina keskiajalta 1700-luvulle saakka. Opetustilana toimi suuri matalakattoinen sali, joka oli jaettu oppilaiden kesken sen mukaan, miten nämä olivat opinnoissaan edistyneet. Koulusalissa saattoi olla samanaikaisesti jopa 200–300 poikaa. Kuri oli ankara ja opettajalla oli ruumiillista kurittamista varten pamppu käden ulottuvilla. Opetusta kesti tauotta kaksi tai kolmekin tuntia kerrallaan. Koulunkäynti oli epäsäännöllistä ja oppilaita otettiin pitkin lukuvuotta. Oppilaskirjanpitoa ei ollut eivätkä opettajat kiinnittäneet huomiota yksittäisten oppilaiden poissaoloihin. Aivan tavallista olikin, että oppilaita oli poissa koulusta viikkojen, jopa kuukausien ajan. Kukin oppilas kustansi koulunkäyntinsä itse. Katedraalikoulua arvostettiin etenkin siksi, että se tarjosi mahdollisuuden säätykiertoon, jolloin porvarin tai talonpojan poika saattoi kohota pappissäätyyn.[3]

Katedraalikoulu sijaitsi alun perin tuomiokirkon yhteydessä sen muurissa olleessa rakennuksessa. Akatemiaksi muuttamisen jälkeenkin kaupunkiin jäi silti yhä yliopistoon valmistava katedraalikoulu, josta alettiin vuonna 1641 käyttää triviaalikoulun nimeä.[4] Koulu sai edelleen tilansa tuomiokirkkomuurin rakennuksista, ja loppututkinnon saaneet oppilaat pääsivät suoraan yliopistoon.[2] Vuoden 1752 kartan mukaan koulu sijaitsi tuomiokirkkoa ympäröineessä muurissa kirkon pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella.[3] Vuonna 1830 koulu jaettiin ylempään alkeisoppilaitokseen ja lukioon, josta tuli uusi Turun kymnaasi, aina vuoteen 1872 saakka.[2] Lukiolle osoitettiin uudet tilat Vanhan Suurtorin laidalta. Nykyisin koulun perinteitä jatkaa Katedralskolan i Åbo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjamatka Suomessa: Turku (helsinki.fi)
  2. a b c Katedralskolan i Åbo
  3. a b Lauri Santamäki: Koulu ajan vaihteluissa, s. 5–23. Tampere: Tampereen museoiden julkaisuja 5, 1974.
  4. Opillinen koulutus Ruotsin suurvaltakaudella

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]