Laurinkallio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laurinkallio 
Pyhäjärvi Laurinkalliolta kuvattuna.jpg
Sijainti

Laurinkallio 
Koordinaatit 61.16085641°N, 24.76092450°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Hämeenlinna
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi rautakausi

Laurinkallio eli Ristinaron kallio eli Pahasen rata on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnan Tuuloksen Juttilan kylässä sijaitseva linnavuori.[1][2][3]

Laurinkallio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärvi Laurinkalliolta nähtynä.
Näkymä Laurinkalliolta

Laurinkallion on kallioinen mäki, joka sijaitsee Pyhäjärven kaakkoisrannassa noin 2,5 kilometriä Tuuloksen kirkosta luoteeseen. Mäki on luode-kaakko-suuntainen mäki, joka kohoaa yli 40 metriä Pyhäjärven pintaa korkeammalle. Mäen rinteet ovat jyrkät muissa ilmansuunnissa paitsi luoteessa. Osa rinteistä rajautuvat jyrkänteisiin. Luoteisrinteissä sijaitsevatkin puolustusvarustuksien jäänteet, jotka muodostavat sammaloituneen kivivallin. Valli on paikoin hajonnut ja siinä on aukko, jota arvellaan linnan portiksi. Valli ja jyrkänteet rajaavat sisälleensä 300×150 metriä suuren linna-alueen. Linna-alueelta on löydetty kiviröykkiöitä, jotka voivat olla kiukaiden pohjia.[1][2][4]

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurinkalliolla ei ole suoritettu arkeologisia kaivauksia, muta sitä on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1886 (Hjalmar Appelgren), 1897 (Axel Olai Heikel), 1924 (Julius Ailio ja Sakari Pälsi), 1935 (Jouko Voionmaa) ja 1983 (Jyri Saukkonen).[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnavuorella oli 1890-luvun alussa nähtävillä runsaasti sisä- ja ulkovarustusten jäänteitä, mutta jo tuolloin kahden metrin levyisten vallien kerrotaan olleen pahasti hävitetyt. Linnamäestä noin 300 metriä lounaaseen on mahdollinen rautakautinen kalmisto. Laurinkallio on osa merkittävää Tuuloksen alueen rautakautisen ja historiallisen ajan keskittymää.[1][3]

Rantahiekasta on löydetty mm. keihäänkärkiä, miekkoja, kirveitä ja luita, kun vesi on ollut poikkeuksellisen alhaalla. Osan näistä esineistä kerrotaan löytyneen lähellä sijainneesta Karhunpäänmäestä, jonka tarkkaa sijaintia ei tunneta.[3]

Hoito ja opastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurinkallio on valtakunnallisesti arvokas muinaisjäännös ja se on maisemallisesti Tuuloksen näyttävimpiä kohteita. Laurinkallion hoitosuunnitelman laati Olli Soininen vuonna 2004. Hoidon tarkoituksena on avata puustoa ja raivata pensaikkoja niin, että linnavuoren rakenteet tulevat näkyviin. Ympäristöä raivataan niin, että näkymät Suolijärvelle, Pyhäjärvelle ja Tuuloksen kirkolle aukeavat. Lopullinen tavoite on tehdä kohteesta nähtävyys- ja opetuskohde. Tuulos-seura on pystyttänyt opsteet Luopioistentien (yhdystie 3222) ja Kettulantien varteen. Seura rakensi Kallioniementien varteen parkkialueen, josta kalliolle nousevalle polulle tehtiin pitkospuut.[4]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurinkallio on pohjoisrinteen 31 metsälehmuksesta koostuva ja etelärinteessä 15 runkomaisen metsälehmuksen muodostama luonnonsuojelulain ja metsälain mukainen jyrkänteenaluslehto. Siellä viihtyvät myös pähkinäpensas. Mäen laella on myös ketolaikkuja.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylän lähiympäristössä sijaitsevat myös Kyläkallio, Ryömänlinnan, Kestinpäänkallion ja Kitaruvenlinnan muinaislinnat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Laurinkallio (Ristinaronkallio) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 31.3.2008. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
  2. a b Kansalaisen karttapaikka: Laurinkallio , Hämeenlinna (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos.
  3. a b c Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. Luettelon sivu 27. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
  4. a b Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Laurinkallio (Ristinaronkallio) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 10.10.2014. Museovirasto. Viitattu 27.7.2016.
  5. Tuuloksen luonto opas

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]