Pirunlinna

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pirunlinna
Pirunlinnan jyrkkä pohjoisrinne
Pirunlinnan jyrkkä pohjoisrinne
Sijainti

Pirunlinna
Koordinaatit 61.38122742°N, 23.83207363°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Lempäälä
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi rautakausi
Isak Inbergin havainnepiirros Pirunlinnasta vuodelta 1872. Havaitut kivivallien jäänteet on merkitty paksulla mustalla viivalla. Portteja linnassa on ollut kolme, joista itä- ja länsipäässä on käytetty myös porttikäytäviä. Hieman vastaavanlainen porttikäytäväratkaisu on havaittu myös Mantereenlinnassa.[1]

Pirunlinna on Pirkanmaalla Lempäälän Kuljun Paistinkulmalla sijaitseva linnavuori.[2][3]

Pirunlinna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaislinna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirunlinna sijaitsee Lempäälän kirkosta 8,5 kilometriä koilliseen. Se sijaitsee noin 600 metriä lounaaseen Linnajärvestä alavalla suomaalla ja mäen soikea kallioinen alue on 100×70 metrin suuruinen. Mäen pohjois- ja koillisrinteet ovat muita rinteitä jyrkempiä ja niissä on jyrkänteet. Alue on kivikkoista ja louhikkoista seutua. Laen kaakkois- ja koillisreunoille on rakennettu ympäristön kivistä vallimainen rakennelma. Isak Inbergin piirroksesta vuodelta 1872 näkyy myös noin sata metriä pitkät vallit mäen etelärinteen suuntaa vastaan. Vallissa on etelän, idän ja lännen suunnalla portit. Eteläportti on vain yksinkertainen aukko vallissa, itäportilla vallien päät kääntyvät ulospäin, ja länsiportilla vallin kummallakin puolella on alun perin ollut käytävä.[2][3][1]

Paikkaa ja luolaa on käytetty asemapaikkana vielä nykyaikana, koska vuoren laelta löydettiin nuotiopaikka ja merkkejä tulenpidosta.[2][4]

Pirunpesä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäen pohjoispuolella sijaitsee siirtolohkareiden muodostama 5×5 metriä suuri luolamainen syvennys, jota kutsutaam Pirunpesäksi tai Pirunkirkoksi. Sen itäpuolelle aukeaa noin 5×8 metrin kokoinen tasanne, jota suojaa sen ylle kaartuva kallionseinä. Nils Cleve tutki luolaa kaivauksissa vuonna 1929, kun oli saanut ilmoituksen siellä tehdystä kivikautisesta nuolenkärkilöydöstä, ja löysi sieltä seitsemän piinuolenkärkeä lisää. Hän ei kuitenkaan pitänyt paikkaa asuinpaikkana vaan ilmeisesti matkalaisten suojana. Yleisesti kuitenkin oletetaan luolan olleen pitempiaikainen suoja.[2][4]

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainaoan arkeologisen kaivauksen on suorittanut Nils Cleve vuonna 1929. Paikkaa on tämän jälkeen tutkittu pintapuolisesti vuosina 1940 (Ville Luho) ja 1994 (Marja Sipilä).[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaislinnaa on ilmeiseti käytetty viikinkiajalla (noin 700–1300 jaa.).[5] Vielä noin sata vuotta sitten kivivalli oli miehen korkuinen, mutta nykyisin se on matalampi, koska siitä on aikojen kuluessa vieritetty pois kiviä. Vuoren itäpäässä oli vielä 1750-luvulla julkaistun kirkkoherra Ednerin kuvauksen mukaan kaivo, ja myös linnavuoren pohjoispuolella sijaitseva Linnajärvi ulottui aikoinaan ennen järven pinnan laskua vuoren juurelle saakka.[6][7][4]

Kun Pirunlinnan alkuperäinen käyttötarkoitus unohtui, alettiin sitä kansan keskuudessa pitää pirujen rakentamana ja heidän asuinpaikkanaan. Tämän perusteella myös linnavuori ja vuorella oleva luola saivat nimensä.[4]

Joidenkin tulkintojen mukaan Pirunlinna on ollut osa muinaista linnaketjua, jonka keskuspaikkana oli Sääksmäen Rapolan linna. Muita oletetun ketjun muinaislinnoja olivat Siuron Linnavuori, Vesilahden Valkkisten, Hattulan Tenholan, Aulangon, Vanajan Linnanpään ja Mantereenlinnan sekä Janakkalan Hakoisten ja Unikkolinnan vuoret.

Hoitaminen ja opastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohdetta on vuonna 1994 (Olli Soininen) raivattu näkyvyyden parantamiseksi. Vuorelle johtaa Kuljusta polku, jonka alkupää on viitoitettu. Polku on välillä kasvanut umpeen ja maaston kivikkoisuuden vuoksi se ei sovellu kaikille. Vuori on yksityisellä maalla.[2][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivut 20–21. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
  2. a b c d e f Muinaisjäännösrekisteri: Pirunlinna Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 22.11.2002. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
  3. a b Kansalaisen karttapaikka: Pirunlinna, Lempäälä (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos.
  4. a b c d Hangisto, Terttu & Kallonen, Riikkaleena & Nurmikko, Marja & Raunio, Juha & Tiensuu, Hannu: Kotiseudun historiaa (Microsoft Word-dokumentti), s. 20–22, Lempäälän kunta, 1992
  5. Mäkinen, Vesa: Suomen vanhat linnat, s. 21–22, 30. WSOY, 2004. ISBN 951-0-23182-7.
  6. J-P Taavitsainen: Ancient HIllforts of Finland, s. 226. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 94, 1990.
  7. Hangisto, Terttu & Kallonen, Riikkaleena & Nurmikko, Marja & Raunio, Juha & Tiensuu, Hannu: Kotiseudun historiaa (Microsoft Word-dokumentti), s. 6, Lempäälän kunta, 1992
  8. Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Pirunlinna Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 10.10.2014. Museovirasto. Viitattu 28.7.2016.