Arasalon linnavuori
| Arasalon linnavuori | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Arasalon linnavuori |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Ikaalinen |
| Historia | |
| Tyyppi | Linnavuori |
| Huippukausi | ei varmuutta |
Arasalon linnavuori on rautakautinen linnavuori, joka sijaitsee entisellä Kyrösjärven saarella Isoröyhiön kylässä Ikaalisissa Pirkanmaalla. Kalliomäki on merkitty nykykarttoihin Linnavuorena, mutta myös Pirunvuoren nimeä käytetään. Viereinen Linnasaari ei ole nimestään huolimatta muinaislinna.[1][2][3]
Muinaislinna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kallioinen mäki on noin 24 metriä vedenpintaa korkeammalla, ja mäen laki on kooltaan noin 40 × 70 metriä. Kaikki muut mäen sivustat paitsi kaakkoinen sivu on jyrkkien kallioseinämien suojaamia. Ennen Kyrösjärven vedenpinnan useita laskuja 1800-luvuilla, jolloin vedenpinta aleni yhteensä noin 4,0–4,5 metriä, vesi ulottui lähelle jyrkänteiden juuria. Kaakkoiselle sivustalle oli rakennettu suojavarustus, josta on jäljellä noin 20 metriä pitkä kivinen valli. Vallista erottui linnanportti, jota maanviljelijät olivat leventäneet hakojen kuljettamisen helpottamiseksi. Linnanpiha on ollut epätasaista kallioaluetta, jota ei ollut tasoitettu millään tavalla.[2][3][4][5]
Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hjalmar Appelgren suoritti kohteessa arkeologisia kaivauksia vuonna 1891 ja Julius Ailio vuonna 1903. Linnavuoren tutkimusten yhteydessä linnavuorelta on löytynyt kivikautiseen käyttöön viittaavia löytöjä ja rautaukautinen sotakirves. Samalla oli kartoitettu kivivallien jäänteitä ja kuvailtu samanlaisia kivitarhoja kuin Pentin linnavuorella oli löytynyt. Vuonna 1998 Olli Soininen teki paikalle perikunnan pyynnöstä tarkastuskäynnin, jossa linnan tilaa ja sen ympäristöä arvioitiin.[1][4][6][7][5]
Julius Ailion tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1903 kävi Julius Ailio tutkimassa Arasalon muinaislinnaa ja sen viereistä Talosenlinnaa. Talosenlinna osoittautui paikalla Linnasaareksi, jota erotti Arasalosta noin 50 metriä leveä lahti. Kyrösjärvi oli tuolloin laskettu, ja se oli maaduttanut sekä Linnasaaren että Arasalon Salon saareen kuuluviksi niemiksi. Linnasaari oli vuosia ennen Ailion vierailua kaskettu puuttomaksi, ja Ailio pystyi nopeasti huomaamaan, ettei Linnasaaressa ollut koskaan ollut muinaislinnaa. Sen sijaan Arasalon Pirunvuorella muinaislinnan rakenteita näkyi vielä.[3]
Ailion kaivauksissa poistettiin metsäinen turvekerros linnanportin ympäristöstä ja kahdesta kohdasta mäen laelta. Maa-aines oli moreenia, jossa näkyi kulttuurimaannoksen väriä ja joka tuntui ennestään kaivetulta. Muissa avatuissa kohdissa ei huomattu mitään nuotion pohjia merkittävämpää. Ailio päätteli, ettei linnapihalla ollut asuttu pysyvästi ja että oleskelu oli toisinaan ollut vain lyhytaikaista. Suojavarustuksen kivivalli oli kivisempää linnanportin kummallakin puolella. Pohjoisempana valli muodostui suurista peräkkäisistä kivistä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taavitsainen, J.-P: Ancient Hill-forts of Finland, with special reference to the hill-fort of Kuhmoinen. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 94. Helsinki: Museovirasto, 1990. ISBN 951-9056-97-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Muinaisjäännösrekisteri: Arasalon linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 20.4.2016. Museovirasto. Viitattu 12.6.2016.
- ↑ a b Arasalon linnavuori, Ikaalinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
- ↑ a b c d Ailio, Julius: Ikaalinen Arasalo Linnavuoren kaivaus (Arkistoitu – Internet Archive) (havaintoselostus), 1903
- ↑ a b Taavitsainen 1990, s. 225
- ↑ a b Soininen, Olli: Ikaalinen, Arasalon Linnavuori. Rautakautisen muinaislinnan tarkastus 1998 (Arkistoitu – Internet Archive) (tarkastusraportti), 1999
- ↑ Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. Luettelon sivu 18. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
- ↑ Museovirasto - Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 21.3.2016.