Julius Ailio
| Julius Edvard Ailio | |
|---|---|
 Julius Ailio kuvattuna Berliinissä vuonna 1900. |
|
| Suomen opetusministeri | |
| Edeltäjä | Lauri Ingman |
| Seuraaja | Antti Kukkonen |
| Kansanedustaja | |
|
1919–1922
1924–1933 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. heinäkuuta 1872 Loppi |
| Kuollut | 4. maaliskuuta 1933 (60 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
Julius Edvard Ailio (vuoteen 1897 Ax) (19. heinäkuuta 1872 Loppi – 4. maaliskuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen arkeologi ja sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän oli Muinaistieteellisen toimikunnan Museoviraston esihistoriallisen osaston johtaja 1898–1905. Hänen suurteoksensa vuodelta 1909 käsittelee Suomen kivikautisia asuinpaikkoja. Ailio tutki useita merkittäviä kivikautisia asuinpaikkoja, Rapolan muinaislinnaa ja Pattijoen Kastellin jätinkirkkoa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julius Ailion vanhemmat olivat kansakoulun opettaja Johan Ax ja hänen puolisonsa Johanna Ax.[1] Ailio suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon 1909 toimien sen jälkeen Helsingin yliopiston arkeologian dosenttina 1910–1926. Ailion väitöskirja (1922) käsitteli Venäjän kivikauden kysymyksiä. Muinaistieteellisen toimikunnan / Kansallismuseon / esihistoriallisen osaston johtaja hänestä tuli 1920. Hän oli siviilitoimituskunnan päällikkönä ja senaattorina Tokoin senaatissa vuonna 1917 ja Tannerin hallituksen opetusministerinä 1926–1927. Kansanedustajana Ailio toimi sosiaalidemokraattisen puolueen edustajana vuosina 1919–1922 ja 1924–1933.[2]
Hän oli Työväen akatemian johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja, eli esimies vuosina 1924–1933. Hän pyrki opetuksessaan vapauttamaan opiskelijat aikaisemman vähäisen koulutuksen aikaansaamasta kiihkokansallis-uskonnollisesta painolastista ja korosti luonnontieteiden merkitystä. Työväen Akatemian historian mukaan hän edisti opiskelijoiden tutustumisretkiä Helsingissä eri kohteisiin . Hänet on haudattu Kauniaisiin Työväen akatemian puutarhaan. Kallion kyljessä olevaan osittain luonnon muovaamaan syvennykseen louhittiin erikseen hylly, johon tuhkauurna sijoitettiin. Päälle kiinnitettiin metallinen muistolaatta.
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansatieteellinen kuvaus ulkohuonerakennuksista Lopella. 1896
- Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla matkamuistelma. 1899
- Burg Tavastehus, ihre Entwickelung und ihr Alter. 1901
- Hämeenlinna sen vaiheet ja sen rakennukset. 1901
- Lopen asunnot eri kehitysasteissaan, 1902
- Jääkausi ja sen jälkeiset ajat erityisesti Suomen oloja silmällä pitäen. 1903
- Raseporin linnanrauniot kuvallinen matkaopas. 1905
- Die steinzeitlichen Wohnplatzfunde in Finland I–II. 1909
- Die geographische Entwicklung des Ladogasees. 1915,
- Novgorodilaisten retki Hämeeseen v. 1311. 1915
- Hämeenlinnan kaupungin historia. 1, 1917,
- Fragen der russischen Steinzeit. 1922.
- Karjalaiset soikeat kupurasoljet – katkelmia Karjalan koristetyylin kehityshistoriasta. 1922
- Hämeen museon opas. 1922 (useita painoksia)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- toim. Taisto Poikonen: Yhteistä tietä. Työväen Akatemia 50 v, s. 9. Työväen Akatemian kannatusosakeyhtiö, 1974.
- ↑ Yrjö Samuel Koskimies; Ailio (aik. Ax) Julius Edvard. Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinnan kaupunki, 1989. ISBN 952-90045-2-4.
- ↑ Kansanedustajamatrikkeli, www.eduskunta.fi
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Julius Ailion e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta
- Työväenliikkeen kirjasto. Ailio, Julius.
- Julius Ailio Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Julius Ailio Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Julius Ailion teoksia Hämeenlinnan Lydiassa
| Edeltäjä: Lauri Ingman |
Suomen opetusministeri 1926−1927 |
Seuraaja: Antti Kukkonen |
| ||||||||||||||||||
