Kiianlinna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Kiianlinna
Sijainti

Kiianlinna
Koordinaatit 60.9337402°N, 24.59321109°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Janakkala
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi rautakausi

Kiianlinna on Kanta-Hämeessä Janakkalan Vanajan Rastilan kylässä sijaitseva mäkilinna.[1][2]

Mäkilinna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkilinnan paikka sijaitsee Janakkalan kirkosta 4,4 kilometriä pohjoiseen. Mäki on pieni osa Kalpalinnan laskettelukeskusta, joka jää Hiidenjoen lounaispuolelle. Mäki sisältyy harjuselänteiden keskellä olevaan moreeniharjanteeseen ja sen huipun laajuus on 60×15 metriä. Mäen rinteet ovat vaikeat kiivetä, mutta mäen päät ovat loivempia. Mitään puolustavarustuksen jäänteitä, kuten esimerkiksi kivivalleja tai vallihautoja, ei ole löydetty. Mäen pohjoispuoliselta tasanteelta on löydetty saviastian sirpaleita ja hyvin paksu nokimaakerrostuma.[1][2]

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohdetta on tutkittu koekaivauksin vain vuonna 1989, mutta sitä on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1935 (Jouko Voionmaa), 1939 (Esko Sarasmo) ja 1984 (Jyri Saukkonen).[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiianlinna kuului muinaisen Hämeen linnavuorten ketjuun. Vuonna 1939 paikalle alettiin rakentaa laskettelurinnettä. Karl A. Ebb ja Aleksanteri Patama näkivät metsästysmatkalla vuonna 1939 paljaaksi hakatun mäen ja kävivät myöhemmin vilkaisemassa aluetta tarkemmin. Aikansa alpinistina tunnettu "Kalle" Ebb ihastui alueeseen ja osti sen. Ebb rakennutti jo samana vuonna Kiianlinnaan ensimmäisen rinteen. Lisäksi Ebb rakennutti viikonloppumajansa ylös rinteeseen ja alemmaksi kasvihuoneen. Hän hautasi Kiianlinnan tilalleen myös varhain kuolleen poikansa Heimo Ebbin, joka kaatui sodan viimeisinä päivinä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Muinaisjäännösrekisteri: Kiianlinna Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 18.6.2009. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
  2. a b Kiianlinna, Janakkala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  3. Akseli Salokannel: Vanajan kirja I. Wanaja-seuran julkaisuja 1, Hämeenlinna, 1956, s. 40–41