Mantereenlinna
| Mantereenlinna | |
|---|---|
 Hjalmar Appelgrenin havainnepiirros Mantereenlinnan varustusten jäänteiden sijainnista vuonna 1891. |
|
| Sijainti | |
  Mantereenlinna |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Hämeenlinna |
| Historia | |
| Tyyppi | Linnavuori |
| Huippukausi | rautakausi ?? |
Mantereenlinna on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnan Harvialassa sijaitseva mahdollinen muinaislinna.[1][2]
Muinaislinna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muinaislinna sijaitsee Mantereenvuorella Vanajan kirkosta runsas kilometri itään Katumajärven länsirannalla Puketin saarta vastapäätä. Mantereenvuori kohoaa yli 50 metriä Katumajärven pintaa korkeammalle, ja siinä on kolme suurta kallioaluetta. Mäki on järven puolelta jyrkkärinteinen, mutta lännen suunnassa rinteet ovat loivat. Mäen laella, joka on kooltaan 200×100 metriä, sijaitsee muinaislinnan suojavarustusten mahdollisia jäännöksiä. Ne ovat kivistä rakennettuja valleja, jotka sijaitsevat kahdessa notkelmassa. Mäen länsireunalla sijaitsee kaksi kivivallia, joissa on kaksi hyvin säilynyttä porttiaukkoa. Mäen pohjoisosassa oleva porttiaukko on ennallistettu vuonna 1973. Eteläisen portin kivivalli on 12 metriä pitkä, ja sitä voi pitää osittain luonnon muovaamana. Puolustuksen kannalta tärkeistä kohdista puuttuu suojavarustuksia, mikä on herättänyt ihmetystä. Vallit on rakennettu monen kokoisista kivistä. Suurimmat ovat ihmiselle hankalia käsitellä, ja niiden välissä on kivettömiä rakoja. Vesihuolto on ollut muinaislinnojen koetinkivi. Mantereen linnavuorella onkin havaittu rakenne, jota on pidetty vesisäiliönä [3].[1][2][4][5]
Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mantereenlinnalla ei ole suoritettu arkeologisia kaivauksia, mutta sitä on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1886 (Hjalmar Appelgren), 1897 (Axel Olai Heikel), 1921 (Julius Ailio), 1939 (Esko Sarasmo), 1951 (Jouko Voionmaa), 1965 (Anna-Liisa Hirviluoto), 1973 (Anja Sarvas), 1984 (Jyri Saukkonen) ja 1999 (Sirkka-Liisa Seppälä). Appelgren, Sauramo ja Jussi-Pekka Taavitsainen pitivät Mantereenvuoren valleja ihmisen rakentamina, mutta Ailio ja Voionmaa eivät. Myöhemmät raportit eivät asiaa enää suoraan kyseenalaista.[1][6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnan muodosta ja sen käyttöajasta ei ole tutkimusten puuttumisen vuoksi tarkkaa tietoa. Arvellaan kuitenkin, että se olisi samanaikainen muiden Hämeen muinaislinnojen kanssa ja että silloin se on todennäköisesti ollut käytössä rautakauden sotaisana viikinkiaikana 800–1000-luvuilla novgorodilaisten ja karjalaisten tehdessä hävitysretkiä Hämeeseen.[7]
Hjalmar Appelgren totesi vuonna 1891 Suomen muinaislinnat -teoksessaan linnan porttivarustusten säilyneen verrattain hyvin muihin Suomen muinaislinnoihin nähden.[8]
Hoitaminen ja opastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnavuoren aluetta hoidetaan, jotta muinaislinnan maanpäälliset rakenteet näkyisivät paremmin. Tavoitteena on myös parantaa kohteen soveltuvuutta opetus- ja matkailukäyttöön. Linnalle pääsee Hämeenlinna-Turenki-tieltä (seututie 290) lähteviä polkuja myöten.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Muinaisjäännösrekisteri: Mantereenlinna Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 29.2.2008. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ a b Mantereenlinna , Hämeenlinna (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
- ↑ Mantereen linnavuori – Häme-Wiki www.hamewiki.fi. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ Sarasmo, Esko: Vanajan ja Hämeenlinna kiinteät muinaisjäännökset 7.8.–7.9.1939 (Arkistoitu – Internet Archive), Museovirasto, 1939
- ↑ Raito, Aatto: Vanajaveden muinaislinnoja. Geologi, 2011, 63. vsk, nro 2, s. 60–63. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 11.6.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Seppälä, Sirkka-Liisa: Vanajanlaakson perusselvitykset. Esihistoriallisten kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1999 (Arkistoitu – Internet Archive), Museovirasto, s. 83, 1999
- ↑ Linnavuori ilmensi valtaa ja omistajuutta Hämeen Sanomat. Arkistoitu 15.4.2016. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivu 35. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
- ↑ Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Mantereenlinna Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 10.10.2014. Museovirasto. Viitattu 28.7.2016.