Rekottilan linnavuori

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rekottilan linnavuori
Sijainti

Rekottilan linnavuori
Koordinaatit 60.42774°N, 22.74605°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Paimio
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi rautakausi, keskiaika

Rekottilan linnavuori on Varsinais-Suomessa Paimion Kevolassa sijaitseva mahdollinen linnavuori.[1][2]

Linnavuori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnavuori sijaitsee Paimion kirkosta 4,2 kilometriä kaakkoon Kevolan länsilaidalla olevalla Katinhäntä nimisen kallion jyrkänteen päällä. Itään pellollepäin aukevan jyrkänteen kohdalla mäki kohoaa 25 metriä pellonreunaa korkeammalle. Kalliomäen koillis- ja kaakkoissivuilla on jyrkänteet ja mäen päällä aukeaa lounaaseen pienempi jyrkänne. Muinaislinnoille tyypillisiä kivivallien rakenteita on löydetty vain lakialueen eteläreunasta. Muiden vallien puuttuminen on hieman ongelmallista muinaislinnoituksen määrittämisen kannalta. Kivistä on myös rakennettu hautaröykkiötä, joista kahta on kaitettu vuonna 1885. Niistä löytyi palanutta luuta. Jos paikka on toiminut pakolinnana, olisi sen lakialue voinut olla noin 30×50 metriä suuri.[1][2]

Alueen hoito ja saavutettavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turku-Helsinki-moottoritie ohittaa kohteen noin 250 metriä etelämpämä. Helpointa on lähestyä linnavuorta paimion keskustasta käsin yhdystietä 2351 pitkin. Museovirasto on myös hoitanut muinasjäänöksien aluetta pitämällä sitä puista vapaana niin, että se röykkiöiden ympäristö on avoin ja että jykänteet näkyvät ympäristöönsä selvästi. Kohteille johtaa hannunvaakunioin merkitty polku ja paikallinen Paimio-seura on pystyttänyt sinne kaksi opastaulua.[1][2][3]

Alueen hoidosta ovat vastanneet Teija Tiitinen ja Henrik Asplund (1990–1995) sekä Satu Mikkonen-Hirvonen (1998) ja Marja Sipilä (1999).[1][3]

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohde oli tunnettu jo 1800-luvulla ja vuonna 1885 Hjalmar Appelgren kävi paikalla tutkimassa vuorilinnaa ja kaivoi samalla kertaa kaksi hautaröykkiötä. Muita arkeologisia kaivauksia ei olla tehty. Kohde on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1927 (Allan Lindroos), 1996 (Marianne Schauman-Lönnqvist), 2005 (Eeva Raike) ja 2014 (Kaisa Lehtonen & Satu Mikkonen-Hirvonen). Liisa Tuomi on tehnyt kohteen ympäristössä 23.7.1991 kasvillisuuskartoituksen.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Muinaisjäännösrekisteri: Rekottila Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 3.9.2007. Museovirasto. Viitattu 6.6.2016.
  2. a b c Kansalaisen karttapaikka: Rekottilan linnavuori, Paimio (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos.
  3. a b c Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Rekottilan linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 24.2.2016. Museovirasto. Viitattu 27.6.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Appelgren, Hjalmar: Kertomus tutkimusmatkasta (4 piirrosta Rekottilan hiittentarhoista sekä yleiskartta, jossa sekä linnavuori että röykkiöt), 1885
  • Lindroos, A.: kartta XI = Yleiskartta Rekottilan linnavuoresta, mk 1:500, 1927
  • Erkola, Toini: Paimion esihistoria, 1961, s. 60-63
  • Tuovinen & Vuorinen: Luettelo Suomen rannikon hautaraunioista. Karhunhammas 14, 1992. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Arkeologia