Saarenojan muinainen asuinpaikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Saarenoja 2 on Lappeenrannan (entinen Joutseno) Kuurmanpohjassa sijaitseva vuodesta 2000 saakka kaivettu kivikautinen (varhaismesoliittinen) asuinpaikka.[1][2], josta on löytynyt kivityökalujen valmistamisesta syntyneitä kvartsi-iskoksia, pieniä esineitä ja palanutta luuta.

Vuoteen 2010 mennessä on löydetty kaksi palanutta hirvenluun palaa, joille on tehty radiohiiliajoitukset. Toinen luu ajoitettiin 8800-8350 eaa. (Hela-758) eli noin 8600 eaa. ja toinen 8750-8330 eaa. (Hela-728) eli noin 8500 eaa.[3]. Asuinpaikka kuuluu tämän perusteella varhaiseen mesoliittiseen kauteen.

Kaivauksien löytöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivauksissa tavattiin pii- ja kvartsi-iskoksia yhtä paljon sekä erilaisia piistä ja kvartsista valmistettuja esineitä. Kaapimia ja uurtimia oli valmistettu kummastakin materiaalista, mutta nuolenkärjet ja yksi taltta vain piistä. Vuonna 2000 löydettiin myös luuesine, mikä on Suomen happamissa oloissa harvinaista. Luukärki on muodoltaan pyöreä ja saattaa olla peräisin Sigir-tyyppisestä luisesta nuolenkärjestä[4]. Kiviesineiden muotoilu muistuttaa Kundan kulttuurin esineistöä esimerkiksi Pullin asuinpaikalla Virossa. Asuinpaikkaa voidaankin pitää Kundan kulttuurin varhaisvaiheeseen kuluvana[5].

Kaivauksissa 2008 ja 2009 ei paljastunut nuotiopaikkoja, punamultahautoja tai asumuksien pohjia. Myöskään pihapiirin reunoja tai rannan paikkaa ei tavattu. Saarenoja 2:n paikalla on joskus historiallisella ajalla viljelty maata, vaikka alue on nykyään ollut tiheää metsää.[2]

Asuinpaikan muinainen ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonto oli kyseisellä aikakaudella lämmennyt nopeasti jääkauden aikaisesta arktisesta ilmastosta, mutta se oli vielä kylmempi kuin se nykyään on[6]. Sekä kesällä että talvella oli nykyistä kuivempaa, joten talvet olivat vähälumisia. Avonaisissa ja valoisissa metsissä kasvoivat valtapuina koivu ja mänty. Siitepölytutkimukset osoittavat, että mastossa viihtyivät kanervat ja heinät, katajat ja pihlajat[7].

Salpausselän eteläpuolen maasto oli mäkistä ja seudulla oli useita Ancylusjärven lahtia. Seudun pohjoispuolella aukeaa nykyään Saimaa, joka kuului siihen aikaan Ancylusjärveen. Asuinpaikka sijaitsi pitkän ja noin 200-300 metriä leveän lahden hiekkaisella pohjoisrannalla[2]. Lahden suu aukesi Laatokkaan päin, joka myös oli osa Ancylusjärveä. Koilliseen aukesi estettä laaja Euraasia, jonka biodiversiteetti oli mannermainen ja runsas[8]. Useimmat nykyiset nisäkkäät vaelsivat metsissä ja makeanveden kalat ja norppa Ancylusjärvessä[7][9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maanmittaushallitus: Saarenoja 2 sijainti kartalla http://kansalaisen.karttapaikka.fi.
  2. a b c Jussila, Timo: Kaivausraportti, 2009
  3. Manninen & Hertell, s. 120, taulukko 6
  4. Jussila, Timo, Koekaivaus selostus, 2000
  5. http://www.mikroliitti.fi/kuurmanp/esipuhe.htm Mikroliitti OY, Sarenoja 2 selostuksen esipuhe
  6. Mikroliitti OY: Jääkauden jälkeinen kronologia (ilmasto ja kulttuuri) Viitattu 4.11.2011.
  7. a b Ukkonen, Pirkko ja Mannermaa, Kristiina
  8. Vasari, Yrjö
  9. Museovirasto: Kartta mesoliittisestä Suomesta (Saarenoja 2 kaakossa) Viitattu 3.11.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]