Kustavilainen aika
Kustavilainen aika on Ruotsin ja Suomen historiassa aikakausi kuningas Kustaa III:n ensimmäisestä vallankaappauksesta vuonna 1772 aina Kustaa IV Aadolfin valtakauden päättymiseen vuoden 1809 vallankaappauksessa.[1] Se seuraa Ruotsin historiassa vapauden aikaa. Vapauden aika päättyi Kustaa III:n noustua valtaan, kun kuningas elokuussa 1772 pakotti valtiopäivät hyväksymään uuden hallitusmuodon, joka lisäsi kuninkaan valtaa säätyjen ja valtaneuvoston kustannuksella. Siitä alkanutta aikakautta kutsutaan kustavilaiseksi ajaksi.[2] Aikakauteen liittyy taidehistoriallinen kustavilainen tyyli.[3][4]
Kustavilaisen ajan sivistys rakentui osittain erilaiselle pohjalle kuin vapauden ajan. Pääpaino siirtyi luonnontieteistä enemmän humanistiselle puolelle. Suomessa merkittäväksi muodostui Turun akatemiassa harjoitettu oman kansan tutkimus. Se kohdistui Suomen kansaan, kansanrunouteen, historiaan ja suomalaisten alkuperään. Tutkijoihin kuului esimerkiksi Henrik Gabriel Porthan.[5]
Kustavilaisella ajalla säätyjako alkoi vähitellen murentua. Aateli muuttui alkuperältään ja koostumukseltaan kirjavaksi: myös pappeja, tiedemiehiä ja kauppiaita aateloitiin. Lisäksi on monet kustavilaisen kulttuurielämän merkkihenkilöt tai muuten sivistyneet ja jopa varakkaat henkilöt olivat aatelittomia tai kokonaan säätyjaon ulkopuolella.[6]
Kustaa III:n uudistukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustaa III ryhtyi panemaan toimeen uudistuksia valistuneen itsevaltiuden hengessä. Ne kohdistuivat myös Suomeen. Kansan oloja parannettiin ja epäkohtia poistettiin, mutta ilman, että kansa itse olisi voinut vaikuttaa asioihin. Monet uudistuksista olivat sellaisia, joista oli ollut puhe jo vapaudenajan valtiopäivillä, mutta niitä ei oltu toteutettu. Osa uudistuksista liittyi elämän ja lainkäytön inhimillistämiseen ja kansalaisvapauksien laajentamiseen. Vaasan hovioikeus perustettiin vuonna 1775. Kustaa III teki valtakunnallisia uudistuksia myös taloudessa. Rahajärjestelmä uusittiin täysin vuoden 1777 alusta.[7][8] Kustaa III:n aikana rakennettiin Ruotsin kuninkaallisen oopperan talo ja perustettiin Ruotsin akatemia. Vuonna 1789 Kustaa III vahvisti kuningasvaltaa yhdistys- ja vakuuskirjalla, joka vei monarkian lähelle itsevaltiutta.[9]
Kustaa IV Aadolf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustaa III:n pojan Kustaa IV Aadolfin hallintotapaa on kuvattu äärimmilleen viedyksi virkavaltaisuudeksi. Taloudenpidossa noudatettiin ankaraa säästäväisyyttä. Hän saattoi voimaan sensuurin, ja vieraskielisen kirjallisuuden tuominen maahan oli ajoittain kielletty. Myös teatteri ja ooppera olivat Kustaa IV Aadolfin aikana suurissa vaikeuksissa. Hän menetti pian älymystön ja aatelin tuen.[10] Kustavilainen aika päättyi, kun epäonnisen Suomen sodan seurauksena kuningas syöstiin palatsivallankumouksella vallasta toukokuussa 1809. Kustaa IV Aadolfin tilalle kuninkaaksi nousi hänen setänsä Kaarle XIII. Venäjälle samana vuonna siirtyneessä Suomen suuriruhtinaskunnassa jäivät voimaan kustavilaiset perustuslait eli vuoden 1772 hallitusmuoto sekä vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mäntylä, Ilkka: Kustavilainen aika. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Historia:kustavilainen aika. Tieteen termipankki 25.6.2020
- ↑ Historia:vapaudenaika. Tieteen termipankki 25.6.2020
- ↑ Taidehistoria:kustavilainen tyyli. Tieteen termipankki 25.6.2020
- ↑ Suomen taidehistorian runkomoniste, s. 16, 20
- ↑ Mäntylä 1987, s. 344
- ↑ Mäntylä 1987, s. 346–347.
- ↑ Mäntylä 1987, s. 315–316.
- ↑ Engman, Max: Pitkät jäähyväiset. Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen, s. 23. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2
- ↑ Historia: kustavilainen aika - Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi.
- ↑ Mäntylä 1987, s. 335–336.