Linnalääni
Linnalääni (ruots. slottslän) oli Ruotsissa keskiajalta uuden ajan alkuun toiminut valtion hallintoalue. Sen keskuksena oli linna, ja päällikkönä toimi joko kuninkaan tai aateliston luottamusta nauttiva käskynhaltija. Linnaläänin hallinnoima alue vastasi yleensä maakuntalaitoksen yhtä maakuntaa. Linnalääni jakautui voutikuntiin ja hallintopitäjiin. Kirkolla oli oma hallintojärjestelmänsä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsi-Euroopassa keskiajalla yleisesti vallinnut läänityslaitos vaikutti linnaläänien kehitykseen, mutta Pohjolassa läänityslaitos ei koskaan vakiinnuttanut asemaansa sellaiseksi, kuin se oli muualla Euroopassa. Linnaläänien synty Suomessa liittyy Ruotsin vallan vakiintumiseen ja sen ajoittaminen on hajanaisten vuosilukujen varassa. Linnaläänit korvattiin vuoden 1634 hallitusmuodossa ja sitä seuranneessa maaherrain johtosäännössä luoduilla maaherrakunnilla, jotka olivat myöhemmän läänijaon perusta.
Linnaläänien päälliköt ja heidän alaisensa jakoivat oikeutta, keräsivät veroja ja hoitivat alueen puolustusta. Verot kuuluivat kuninkaalle, mutta linna ja linnanpäällikkö saivat niistä osansa. Linnaläänejä alettiin 1300-luvulta alkaen jakaa hallintopitäjiin, jotta käräjäpiirit ja veroalueet olisivat kohtuullisen kokoisia.
Kustaa Vaasan ollessa kuninkaana vuosina 1523–1560 laajat linnaläänit jaettiin pienemmiksi voutikunniksi. Linnanpäälliköt menettivät esimiesasemansa veronkantoa ja varojen käyttöä koskevissa asioissa vouteihin nähden. Kuninkaan valta lisääntyi tällöin merkittävästi, koska voudit olivat suoraan kuninkaalle tilivelvollisia virkamiehiä.
Linnaläänit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisen Ruotsin alueella toimineet linnaläänit ennen vuoden 1634 lääniuudistusta.
Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisen Suomen alueella 1600-luvun alussa toimineet linnaläänit:
- Kastelholman linnalääni hallinnoi Ahvenanmaan maakuntaa. Kastelholman linnasta Sundissa on ensimmäinen maininta vuodelta 1388.
- Turun linnalääni lienee alkujaan käsittänyt koko Länsi-Suomen, myöhemmin Varsinais-Suomen. Linnaläänin hallintopaikkana oli Turun linna.
- Raaseporin linnalääni hallitsi Uudenmaan maakunnan läntistä osaa Snappertunassa sijaitsevasta Raaseporin linnasta käsin.
- Porvoon linnalääni oli Uudenmaan maakunnan itäisen puoliskon käsittänyt linnalääni, joka tunnetaan jo 1400-luvulla. Linnaläänin hallintopaikkana oli Porvoon kuninkaankartano.
- Hämeenlinnan linnalääni vastasi Hämeen maakuntaa, jossa Ruotsi vakiinnutti valtansa vuoden 1250 tienoilla. Omistuksen puolustamiseksi aloitettiin Hämeen linnan rakentaminen Vanajan vanhan kauppapaikan tuntumaan.
- Kokemäenkartanon linnalääni hallinnoi Kokemäenkartanosta käsin Satakuntaa. Ensimmäinen maininta linnaläänistä on vuodelta 1347. 1370-luvulle saakka linnalääniin kuului myös Pohjanmaa. Vuonna 1558 linnaläänin hallintopaikaksi tuli Porin kuninkaankartano.
- Korsholman linnalääni hallinnoi Pohjanmaata keskuksenaan Mustasaaressa toiminut Korsholman linna, joka mainitaan vuonna 1384.
- Savonlinnan linnalääni hallinnoi Olavinlinnasta käsin Savon maakuntaa. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 tarkoituksena vakiinnuttaa Ruotsin valta Etelä-Savon uudisasutusalueilla.
- Viipurin linnalääni muodostui Torkkeli Knuutinpojan perustettua Viipurin linnan 1290-luvulla puolustamaan Novgorodilta vuonna 1293 vallattua Karjalaa. Viipurin linnalääni käsitti alun perin koko Itä-Suomen. Itä-Uusimaa eli Porvoon lääni kuului linnalääniin uuden ajan alkuun asti ja Savo vuoteen 1534 saakka.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jutikkala, Eino: Suomen historian kartasto. Porvoo: WSOY, 1949.
