Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kreivi- ja vapaaherrakunnat olivat Ruotsi-Suomessa läänitysalueita, joita hallitsija antoi kreivin tai vapaaherran arvon saaneille aatelisille.

Kaikki vapaaherrat eivät kuitenkaan saaneet vapaaherrakuntaa, vaan vapaaherran arvonimeen sai liittää perintötilan nimen. Kruunun myöntämissä kreivi- ja vapaaherrakunnissa läänityksen haltijoilla oli veronkanto-oikeuden lisäksi myös laajat hallinto-oikeudet. Kreivi- ja vapaaherrakunnat peruutettiin vuoden 1680 reduktiossa.[1]

Kruunun myöntämät läänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun ja Porin lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenmaan ja Hämeen lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaan lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käkisalmen lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aateliston perintötiloista muodostetut läänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenmaan ja Hämeen lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaan lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin ja Savonlinnan lääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Iso tietosanakirja osa 9 p. 994-995
  2. a b c d e f g h i j k l m n Heikki Rantatupa, Matti Rautiainen, Jukka Jokinen: Atlas Suomen historia. Toinen uudistettu painos, s. 95. IS-Vet, 2008 ISBN 978-952-5693-08-9
  3. Salmin historia
  4. Pirkanmaan historia

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mauno Jokipii: Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat, 1–2, Suomen historiallinen seura 1956–1960, Historiallisia tutkimuksia 48.1
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.