Tukholman kuninkaanlinna
| Tukholman kuninkaanlinna | |
|---|---|
| Stockholms slott | |
 Tukholman kuninkaanlinna |
|
| Sijainti |  Tukholma, Ruotsi |
| Koordinaatit | |
| Omistaja | Ruotsin kuningashuone |
| Haltija | hallitsijaperhe |
 |
|
Tukholman linna (ruots. Stockholms slott) tai kuninkaanlinna (Kungliga slottet) sijaitsee Tukholman vanhassakaupungissa ja on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Linna on Ruotsin kuninkaan virallinen residenssi. Barokkityyliä edustava nykyinen linna on rakennettu vuosina 1697–1753.
Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi. Rakennuttajana ja rakentamisen yli-intendenttinä toimi vuodesta 1728 lähtien hänen poikansa Carl Gustaf Tessin.[1][2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikalla sijaitsi aiemmin Tukholman keskiaikainen kuninkaanlinna Tre Kronor, jonka vanhimmat osat olivat 1100-luvulta. Nimi tuli linnanpihan keskellä kohoavasta korkeasta pyöreästä tornista, jonka huipussa oli kolme kullattua kruunua, jotka ovat myös Ruotsin valtion vaakunassa.
Kuningas Kaarle XI antoi 1690-luvulla arkkitehti Nicodemus Tessin nuoremman tehtäväksi uudistaa linnan pohjoisosan, joka rakennettiin vuosina 1692–1695 kokonaan uudelleen barokkityyliin Tessinin piirustusten mukaan.[1] Vanhassa linnassa syttyi 7. toukokuuta 1697 tulipalo, joka tuhosi sen kokonaan vasta valmistunutta pohjoisosaa lukuun ottamatta.[2] Tessin esitteli vielä samana vuonna kuninkaalle piirustukset uuden barokkityylisen linnan rakentamiseksi, ja työt pantiin välittömästi alulle. UIkoapäin arkkitehtuuri oli klassismin ihanteiden mukaisesti ankaralinjaista,[4] roomalaista palatsia muistuttava[4] ja sisustus runsasta barokkia.[5]
Palatsia rakennettiin suurella intensiteetillä kuningas Kaarle XII:n hallituskauden alussa. Suuren Pohjan sodan suuret kustannukset kuitenkin haittasivat rakentamista. Vuonna 1709 Kaarle XII hävisi joukkoineen Pultavan taistelun, ja samana vuonna palatsin rakentaminen pysähtyi kokonaan. Siihen mennessä sisäpiha oli tasoitettu ja sisäpihan seinämuurit oli rakennettu etelässä ja idässä yhden kerroksen ja lännessä puolen kerroksen korkuisiksi. Tässä puolivalmiissa tilassa Tukholman uusi palatsi oli aina vuoteen 1727 asti.[6]
Rakennustyöt käynnistyivät uudelleen vuonna 1728, kun valtiopäivillä oli säädetty erityinen linnavero rakennustöiden rahoittamiseksi. Arkkitehti Tessin kuoli samana vuonna, ja rakennustöiden valvontaa jatkoi hänen poikansa, yli-intendentti Carl Gustaf Tessin ja arkkitehti Carl Hårleman. Hårleman seurasi tarkkaan Nicodemus Tessinin tekemiä rakennuspiirustuksia ja yleisohjeita, mutta sisusti linnan avustajansa, arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantzin sekä Jean Eric Rehnin avulla edeltäjänsä suosiman raskaan barokin sijaan keveämpään rokokootyyliin.[6]
Kun linnan rakentaminen jatkui vuonna 1727, pätevälle työvoimalle oli jälleen tarvetta. Kesällä 1732 ranskalainen taiteilija- ja käsityöläisryhmä saapui Tukholmaan Carl Hårlemanin edellisen talven Pariisissa käymien neuvottelujen tuloksena. Ryhmään kuului kuusi kuvanveistäjää: kaksi mestaria Antoine Bellette ja Michel Le Lievre sekä neljä kisälliä. Ryhmään kuului myös kolme taidemaalaria, heidän joukossaan Guillaume Thomas Raphaël Taraval. Ranskalaiset taiteilijat opettajina alkoi ruotsalaisten taidemaalarien ja kuvanveistäjien järjestelmällinen koulutus, joka edisti rokokoo-tyylin leviämistä Ruotsissa ja josta tuli vuonna 1735 perustetun Kuninkaallisen piirustusakatemian ja myöhemmän Kuninkaallisen taideakatemian alku.[6] Italialaiset rokokoomaalarit osallistuivat myös sisustustyöhön, mutta he eivät saavuttaneet samaa merkitystä linnan ulkopuolella.
Rakennustyön toisen vaiheen tärkeisiin kuvanveistäjiin ja käsityöläisiin kuuluivat myös Charles Guillaume Cousin, Jacques-Philippe Bouchardon, Pierre Hubert L'Archevêque, Johan Tobias Sergel ja Adrien Masreliez. Giovanni Battista Tiepolo kieltäytyi toteuttamasta Carl Gustaf Tessinin työtilausta palkkiotaan koskevan kiistan vuoksi.
Vuonna 1753 Carl Hårleman kuoli, ja hänen työnsä otti haltuun yli-intendentti Carl Johan Cronstedt, joka yhdessä Carl Gustaf Tessinin valvomana ja Jean Eric Rehnin avulla viimeisteli palatsin. Tänä vuonna valmistuivat myös ne palatsin osat, joissa kuningasperhe asuisi, eli pohjoissiipi ja nykyinen edustushuoneiston juhlasali. Tukholman palatsi oli valmis käyttöön vuonna 1754. Kuningas Adolf Fredrik ja kuningatar Lovisa Ulrika lapsineen ja hoveineen oli asunut Wrangelin palatsissa Riddarholmenilla Tre Kronor -linnan tulipalon jälkeen, muuttivat uuteen asuntoonsa saman vuoden ensimmäisenä adventtina. Edustushuoneiston sijaan kuningasperhe päätti kuitenkin asua osassa, jota nykyään kutsutaan Bernadotte huoneistoksi. Palatsin muiden osien sisustustyöt jatkuivat, vaikka kuningasperhe asui linnassa. Sisustussuunnittelulle annettiin etusija etelän puoleisen Slottsbacken aukion ja Lejonbackenin terassin viimeistelyn sijaan.
Lejonbackenin ja kansliasiiven saattoi valmiiksi arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz, joka otti haltuunsa myös sisustussuunnittelutyöt Carl Hårlemanin kuoltua vuonna 1753.[7] Vuotta 1771 pidetään vuotena, jolloin palatsia voidaan pitää virallisesti valmiina. Tuona vuonna valmistui itäisen laiturin terassiseinä. Julkisivun syvennyksissä puuttui kuitenkin vuosien ajan patsaita ja veistoksia, esimerkiksi eteläjulkisivun kahdeksan sinkkipatsasta, jotka kuvaavat kuuluisia ruotsalaisia miehiä: linnoitusupseeri ja kuvittaja Erik Dahlbergh, botanisti Carl von Linné, arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi, kielitieteiljä Georg Stiernhielm, piispa Haquin Spegel, runoilija Olof von Dalin, sotamarsalkka Rutger von Ascheberg ja arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz, toteutti 1890-luvulta lähtien kuvanveistäjä Johan Axel Wetterlund kuningas Oskar II:n aloitteesta.
Samalla julkisivulla olevat neljä Jacques-Philippe Bouchardonin 1700-luvun alussa tekemää veistosta, jota nimitetään nimellä Enleveringsgruppen, sen sisältämän naisenryöstö motiivin vuoksi. Patsaat valettiin pronssiin kuningas Oskar II:n aloitteesta aivan 1900-luvun alussa. Antiikin tarut, joita kuvataan ovat Romulus ja Hersilia; Paris ja Helena; Boreas ja Oreithyia sekä Pluto ja Prosperpina.
Ulkoasu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleiskatsaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tukholman kuninkaanlinna on rakennettu tiilestä ja hiekkakivestä. Kuparipäällysteinen katto viettää linnan sisäpihaa kohti, ja päärakennuksessa sitä kehystävät kaiteet eli balustradit. Rakennus koostuu neljästä siipirakennuksesta, jotka on nimetty ilmansuuntien mukaan. Kerroksia on 11 ja huoneita 600.[4]
Linnan julkisivua hahmoteltiin eri tavoin, eikä siitä tehty samanlaista alkuperäisen pohjoissiiven kanssa. Eteläinen julkisivu sai uljaan barokkityylisen riemukaaren, joka reunustaa sisäänkäyntiä ja portaikkoa siiven keskiosassa. Itäinen ja läntinen julkisivu saivat ylväät keskiosat, joissa on barokille tyypillisiä seinäpylväitä eli pilastereja, hermejä sekä patsaita. Eteläisellä julkisivulla on syvennyksiä eli nissejä patsaille joka toisella ikkunatasanteella. Linnassa on yhteensä 28 patsasta, 717 balusteripylvästä kaiteilla ja 242 pylvään pään koristetta eli voluuttaa. Hiekkakivi peittää julkisivusta 9 500 m² ja rappauslaasti 11 000 neliömetriä. Päärakennus (ilman siipirakennuksia) on mitoiltaan 115 × 120 metriä, ja se sulkee sisäänsä sisemmän linnanpihan.
Päärakennuksen kulmista lähtee neljä siipeä itään ja länteen. Itäsiipien välissä on Logården-puutarha, ja länsisiipien välissä ulompi linnanpiha. Kaikki siivet ovat 48 metriä pitkiä lukuun ottamatta lounaissiipeä, joka on Suurkirkon sijainnin vuoksi 11 metriä pitkä. Epäsäännöllisyyttä peittävät kaksi irrallaan olevaa pyöreää siipeä: Päävartiosiipi ja Komendantinsiipi.
Valaistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tukholman kuninkaanlinnan julkisivun nykyinen valaistus otettiin käyttöön 29. maaliskuuta 2006 kuningas Kaarle XVI Kustaan aikana. Julkisivun aikaisempi valaistus oli peräisin 1960-luvulta, ja siitä lähtien se oli menettänyt vähitellen tehoaan, jonka vuoksi linna koettiin yhä synkempänä.[8]
Uudet valonheittimet otettiin käyttöön pitkien neuvottelujen ja useiden kokeilujen jälkeen. Ne antavat lähes kaksinkertaisesti valoa verrattuna edeltäjiinsä, mutta kuluttavat vain suunnilleen puolet energiamäärästä. Projektissa olivat mukana Valtion kiinteistölaitos (Statens fastighetsverk), Käskynhaltijan virasto (Ståthållarämbetet), linnanarkkitehti Johan Celsing sekä Tukholman kaupungin liikennelaitos (Stockholms stads trafikkontor). Väriä kuvaillaan neutraaliksi lämpimänvalkoiseksi. Celsingin mukaan julkisivun valaistus korostaa suuren rakennuksen jaottelua ja vivahteita ja tuo esiin koristeellisia yksityiskohtia, joita ei aikaisemmin näkynyt iltavalaistuksessa. Eräs esimerkki tästä on itäinen julkisivu, jonka siipien päädyt Skeppsbron-katua kohti ovat nyt valaistut.[8]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuninkaanlinnassa työskentelee noin 200 vakituista työntekijää, joista hieman suurempi osa on naisia kuin miehiä. Tämän lisäksi ylimääräistä henkilöstöä on päivällisillä, kesällä ja linnan opastuksilla.[9]
Kuninkaallinen hovi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tukholman linnassa on toimitiloja virastoille, jotka kuuluvat kuninkaalliseen hoviin, eli organisaatioon Ruotsin valtionpäämiehen ja kuningashuoneen ympärillä. Ne vastaavat myös Ruotsin monarkian kulttuuriperinnön vaalimisesta ja esittelystä. Hovi on työllistänyt 216 täysipäiväistä työntekijää vuonna 2009, ja sitä johtaa valtakunnanmarsalkka.[10]
Museot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tukholman kuninkaanlinnassa on useita museoita. Livrustkammaren on Ruotsin vanhin museo, jossa on nähtävillä Ruotsin kuninkaallisiin liittyviä esineitä suurvalta-ajalta eteenpäin. Museo sijaitsee itäsiivessä, ja sisäänkäynti löytyy Slottsbacken-kadulta. Toiseksi vanhin museo on Kustaa III:n antiikkimuseo koillissiiven kellarikerroksessa, joka avattiin yleisölle vuonna 1794. Museossa esitellään antiikin veistoksia, joita Kustaa III osti Italian matkallaan vuosina 1783–1784.
Eteläsiiven alla olevassa kellariholvissa on Skattkammaren (aarrekammio), joka avattiin vuonna 1970. Siellä ovat nähtävillä Ruotsin kruununjalokivet ja mahdollisuus käydä matkamuistomyymälä Slottsbodenissa. Länsi- ja pohjoissiiven alla sijaitsevassa kellariholvissa on Tre Kronor -museo. Se on linnan museoiden uusin tulokas, joka vihittiin käyttöön vuonna 1999. Siellä pääsee tutustumaan näyttelyyn, joka kertoo vanhasta Tre Kronor -linnasta, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1697.
Arkisto ja kirjasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tukholman linnan luoteisessa kansliasiivessä on Linnanarkisto (Slottsarkivet). Arkisto perustettiin vuonna 1893, ja on ollut vuodesta 1964 Ruotsin Valtionarkiston varastona. Linnanarkistosta löytyy hovin ja kuninkaanlinnan arkistoasiakirjat. Linnan koillissiivessä sijaitsee tutkimuskirjastona toimiva Bernadotte-suvun kirjasto.
Päävartio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tukholman kuninkaanlinnan päävartio muodostaa kunniavartioston kuninkaalle, mutta myös vartioi linnaa. Vartiosto muodostaa samalla osan Tukholman sotilaallisesta valmiudesta. Päävartio osallistuu myös mm. valtiollisiin seremonioihin, ulkomaisten valtionpäämiesten vierailuihin sekä ulkomaisiin laivastovierailuihin. Päävartion perusti Kustaa Vaasa vuonna 1523, jotta se huolehtisi järjestyksestä koko kaupungissa, toisin sanoen nykyisessä vanhassakaupungissa. Vartiovuoron vaihto on turistinähtävyys ulommalla linnanpihalla, jonka arvioidaan keräävän vähintään 800 000 katsojaa vuodessa.[11]
Slottsboden
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Slottsboden on linnan lahja- ja matkamuistomyymälä, jossa myydään tuotteita, joilla on yhteys kuninkaallisen kokoelman esineisiin. Suuri osa valikoimasta koostuu kuninkaallisesta kulttuuriperinnöstä kertovasta kirjallisuudesta, aiheinaan muun muassa historia, arkkitehtuuri, elämäkerrat ja tutkimus. Slottsboden sijaitsee kaartuvassa lounaissiivessä, ja sisäänkäynti löytyy ulommalta linnanpihalta.
Linnan kummitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tukholman kuninkaanlinnan kummituksista on monia tarinoita. Kertomusten mukaan yksi kummituksista on ”Grå Gubben” (Harmaa ukko), joka asuu vanhan Tre Kronor -linnan kellarin raunioissa. Hänen katsotaan olevan eräänlainen suojelushenki, joka vartioi linnaa ja näkee tulevaisuuteen. Joidenkin mielestä haamu on itse Birger Jaarli, joka on vartiossa. Hän on näyttäytynyt mm. arkkitehti Nicodemus Tessin nuoremmalle, ja ennusti oikein, ettei Tessin suorittaisi linnan rakentamista loppuun itse.[12]
Paljonpuhuttu Valkea rouva on tunnetuin linnan kummitus. Valkea rouva, valkea daami, weiße Frau, dame blanche tai white lady kulkee monissa Euroopan linnoissa, niin myös Tukholmassa. Kansanuskomuksen mukaan Valkean rouvan ilmestyminen enteilee kuningasperheen jäsenen kuolemaa. Hänen sanotaan olevan pitkä ja käyttävän silkkileninkiä, ja vain hänen helmansa kahina kuuluu hänen lähestyessään. On esitetty useita teorioita siitä, kuka hän on ja mistä hän tulee. Erään käsityksen mukaan hän on herttuatar Agnes av Merán, Hohenzollernin sukua oleva saksalainen aatelisneito, joka eli 1200-luvulla. Hän oli naimisissa kreivi Otto Orlamündeläisen kanssa kunnes hänestä tuli leski vuonna 1293. Agnes av Merán murhasi avioliitosta syntyneet lapsensa voidakseen mennä naimisiin nürnbergiläisen linnakreivi Albrekt ”Kauniin” kanssa. Albrekt kuitenkin hylkäsi hänet, ja Agnes kuoli vankeudessa näyttäytyen siitä lähtien Valkeana rouvana Hohenzollernin linnassa tärkeiden perhetilaisuuksien yhteydessä.[13] Toiset väittävät Valkean rouvan olevan eräs Perchta von Rosenberg, myös saksalainen aatelisneito 1400-luvulta, joka oli Ulrich II von Rosenbergin tytär. Hän oli vasten tahtoaan onnettomassa avioliitossa Jan av Lichtensteinin kanssa. Tarun mukaan hän kulkee eräässä linnassa Český Krumlovin kaupungissa Etelä-Böömin läänissä Tšekin tasavallassa. Hänen muotokuvansa sanotaan muistuttavan paljon Tukholman kuninkaanlinnan Valkean rouvan kuvausta.[14]
Joitakin kuolemantapauksia kuningasperheessä on sattunut Valkean rouvan näyttäytymisen yhteydessä. Maaliskuussa 1871 prinsessa Eugénie näki pahamaineisen aaveen linnassa, ja kolme päivää myöhemmin kuningatar Lovisa menehtyi. Vuonna 1907 Valkea rouva näyttäytyi jälleen, ja hetki sen jälkeen Oskar II kuoli. Viimeksi hänet on nähty vuonna 1920, kun kruununprinsessa Margareta makasi kuolinvuoteellaan. Yhtäkkiä linnan lippu hilautui puolitankoon, ja erään vahdin sanotaan nähneen Valkean rouvan katolla. Kaksi tuntia tapahtuman jälkeen kruununprinsessa menehtyi.[15]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Kauppatorilla sijaitsevan Ruotsin suurlähetystön julkisivu on 1920-luvun jäljitelmä Tukholman kuninkaanlinnan rakennustyylistä.[16]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Herman Hofberg, Frithiof Heurlin, Viktor Millqvist, Olof Rubenson: II:599 (Svenskt biografiskt handlexikon) runeberg.org. 1906. Viitattu 13.2.2026. (ruotsiksi)
- ↑ a b Nicodemus Tessin the Younger 1654–1728 www.kungligaslotten.se. Viitattu 13.2.2026. (englanniksi)
- ↑ BLF blf.fi. Viitattu 13.2.2026.
- ↑ a b c Kungliga slottet www.kungligaslotten.se. Viitattu 13.2.2026. (ruotsiksi)
- ↑ [https://www.britannica.com/biography/Nicodemus-Tessin-the-Younger Nicodemus Tessin the Younger Swedish architect] Encyclopaedia Britannica.
- ↑ a b c Lundberg, Carine: Carl Hårleman Svenskt biografiskt lexikon. 1971-1973.
- ↑ Curman, S.: Carl Fredric Adelcrantz sok.riksarkivet.se. 1918.
- ↑ a b Ruotsin kuningashuoneen lehdistötiedote (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ruotsin kuningashuone, hovi
- ↑ Hovin toimintakertomus, 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ruotsin puolustusvoimat
- ↑ Linnell (2002), s. 37–39
- ↑ Nordisk familjebok 1800-talsutgåvan s. 269
- ↑ Vem smyger runt i natten på Kungliga slottet?
- ↑ Linnell (2002), s. 33
- ↑ Suurlähetystörakennuksen historia Sweden Abroad. 2025. Viitattu 7.5.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tukholman kuninkaanlinna Wikimedia Commonsissa
- Tukholman kuninkaanlinnan viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Tukholman kruunu - kuninkaallinen linna, Kuva, 08.06.1938, nro 12, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
