Siirry sisältöön

Tre Kronor (linna)

Wikipediasta
Tre Kronor -linna vuonna 1661, Govert Camphuysenin öljymaalaus
Tre Kronor -linnan pienoismalli.

Tre Kronor ("Kolme kruunua") oli Tukholmassa sijainnut linna, jonka rakennustyöt aloitettiin 1200-luvulla[1] ja joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1697.[2]

Tre Kronorin linnankirkko vuonna 1694, Suecia Antiqua et Hodierna, Erik Dahlberg.
Tre Kronor -linnan ylimmän kerroksen pohjakaava.

Linnaa alettiin rakentaa 1200-luvun puolivälissä vasta perustettuun Tukholman kaupunkiin. Keskiaikaisessa linnassa oli lähes 1 000 neliömetriä asuintiloja, 5,5 metriä paksut ja 7 metriä korkeat muurit sekä seitsemän tornia, joista voitiin ampua kanuunoilla.[1]

Kuningas Kustaa Vaasa aloitti linnassa 1500-luvulla suuret uudistustyöt, joiden seurauksena se kehittyi 1600-luvulle tultaessa vähitellen renessanssilinnaksi. Nimen Tre Kronor (kolme kruunua) linna sai vuonna 1588, kun kolme kullattua kruunua asetettiin keskustornin huipulle. Vuonna 1611 Kustaa II Adolf teki linnasta Ruotsin kuninkaan pysyvän asuinpaikan.[2]

Tulipalo 1697

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tre Kronor linna tulipalon jälkeen vuonna 1697.

Tre Kronor -linna tuhoutui tulipalossa lähes täysin 7. toukokuuta 1697.[3] Kello kaksi iltapäivällä tulipalo alkoi linnan eteläosassa sijaitsevan valtiosalin yläpuolella olevalla ullakolla. Palopäällikkö Sven Lindbergin vaimo huomasi savun ensimmäisenä. Hän pyysi palomies Anderssonia juoksemaan tarkistamaan, mitä oli tekeillä. Kun tämä saapui valtiosalin ullakolle, hän huomasi sen olevan tulessa, mutta ei päässyt sammutuskaluston luo, koska tuli tukki tien. Kuningasperhe ja hoviväki pakotettiin poistumaan linnasta. Palvelijat yrittivät pelastaa mahdollisimman paljon kuningasperheen omaisuutta. Palo levisi nopeasti linnan kaikkiin siipiin. Linna oli rakennettu kivestä, mutta lämpöä johtava kuparikatto sytytti puulattian tuleen, ja tuli levisi nopeasti.[4]

Kun tulipalo syttyi, kuukautta aiemmin kuolleen kuningas Kaarle XI:n ruumis oli vielä linnassa. Prinsessa Hedvig Sofian ja 9-vuotiaan Ulrika Eleonoran kerrotaan olleen niin kauhuissaan, että heidät melkein piti kantaa ulos. Mutta tuolloin 14-vuotiaan Kaarle XII:n kerrotaan olleen rauhallinen ja kylmäpäinen. Tukien iäkästä isoäitiään Hedvig Eleonooraa hän tuli alas linnan portaita. Upseerit kiirehtivät kantamaan kuolleen kuninkaan ruumiin turvaan tulelta talleille Helgeandsholmenille, siirrettiin sitten läheiseen taloon, josta se myöhemmin vietiin Riddarholmskyrkaniin.[4]

Linnan kirjaston kaikkien asiakirjojen noin kahden kolmasosan tai kolmen neljäsosan menetys on vaikeuttanut Ruotsin myöhäiskeskiajan historiantutkimusta. Monet keskiaikaiset kirjeet paloivat, samoin kuin kaikki ruotsalaisten kenraalien kolmikymmenvuotisen sodan aikana kotiin lähettämät kirjeet. Linnan kirjaston noin 24 500 painetusta teoksesta ja lähes 1 400 käsikirjoituksesta vain 6 000 painettua kirjaa ja 300 käsikirjoitusta onnistuttiin pelastamaan. Tämän seurauksena Ruotsin Riksarkivetilla ei ollut keskiaikaosastoa tämän jälkeen. Linnan Reduktionämbetsvärketin, joka hoiti vuodesta 1655 lähtien reduktiota eli läänitysten palauttamista takaisin kruunulle ja Kamarikollegion (kauppa- ja teollisuuskamari) tilat kuitenkin säästyivät.[4]

Palon syttymisestä vastuussa olleille, sinä päivänä palovartioissa olleille syytetyille annettiin tuomio Kuninkaallisessa linnaoikeudessa helmikuussa 1698. Lahjuksia vastaan ottanut ja huoveja omiin yksityisasioihinsa käyttänyt palopäällikkö Sven Lindberg ja huovi Mattias Hansson tuomittiin kuolemaan, kun taas huovi Anders Andersson, joka oli ilmeisesti määrätty lähtemään asioille, tuomittiin viiteen kujanjuoksuun. Kuningas Kaarle XII muutti kuolemantuomion seitsemäksi kujanjuoksuksi ja kuuden vuoden pakkotyöhön Karlstenin linnoituksessa. Sven Lindberg, joka oli jo vanha mies, kuoli kujanjuoksussa saamiinsa vakaviin vammoihin.[5]

Linnan uusi pohjoissiipi ennen vuoden 1697 tulipaloa, sen edessä on vasta suunnitteilla ollut Lejonbacken terassi. Suecia Antiqua et Hodierna, Erik Dahlberg.

Uudelleenrakennus ja uusi kuninkaanlinna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linna purettiin lukuun ottamatta osia juuri valmistuneesta, vuonna 1692 aloitetusta arkkitehti Nicodemus Tessin nuoremman suunnittelemasta pohjoisosasta, joka säästyi palolta. Nykyinen Tukholman kuninkaanlinna on rakennettu samalle paikalle vuosina 1697–1753.[6]

Kuningasperhe muutti Wrangelin palatsiin Riddarholmenille ja asui siellä yli 50 vuotta aina vuoteen 1754 asti. Uuteen palatsiin muuttivat kuningas Adolf Fredrik, kuningatar Lovisa Ulrika ja heidän lapsensa.

  1. 1 2 Tre Kronor - Medeltidsslottet (stockholmgamlastan.se, Tukholman vanhankaupungin opas) stockholmgamlastan.se. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 13.10.2013. (ruotsiksi)
  2. 1 2 Tre Kronor - Renässansslottet (stockholmgamlastan.se, Tukholman vanhankaupungin opas) stockholmgamlastan.se. Arkistoitu 25.10.2014. Viitattu 13.10.2013. (ruotsiksi)
  3. Slottet Tre Kronor brinner (stockholmgamlastan.se, Tukholman vanhankaupungin opas) stockholmgamlastan.se. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 13.10.2013. (ruotsiksi)
  4. 1 2 3 Carl Grimberg: 360 (Svenska folkets underbara öden / IV. Karl XI:s och Karl XII:s tid) runeberg.org. Viitattu 14.2.2026. (ruotsiksi)
  5. Allt om Historia, nr 3 2006 (Domstolsprotokoll).
  6. Kungliga slottet - Byggnationen (stockholmgamlastan.se, Tukholman vanhankaupungin opas) stockholmgamlastan.se. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 13.10.2013. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]