Hänellä oli kaksi nuorempaa sisarusta: Connaughtin prinssi Arthur (1883–1938), Etelä-Afrikan kenraalikuvernööri sekä kuuluisa, tavoiteltu seurapiirikaunotar Connaughtin prinsessa Patricia (1886–1974), avioiduttuaan lady Ramsay.
Margaret sai valistuneen ja kunnollisen kasvatuksen, jossa taiteellista koulutusta pidettiin erittäin tärkeänä. Hänen vanhempansa palkkasivat ranskalaisen taiteilija Madeleine Fleuryn opettajaksi, ja lapset saivat varhaisessa vaiheessa kameran oppiakseen kuvataidetta. Isällä oli monia tehtäviä ulkomailla ja vuosina 1904-1905 hän oli koko perheensä kanssa Egyptissä ja Sudanissa tarkastamassa brittijoukkoja.[2]
Kun prinsessa Margaret oli 23-vuotias ja hänen nuorempi sisarensa prinsessa Patricia oli 18-vuotias, molemmat tytöt olivat Euroopan kauneimpia ja naimakelpoisimpia prinsessoja. Heidän setänsä kuningas Edvard VII halusi veljentyttäriensä avioituvan eurooppalaisen kuninkaan tai kruununprinssin kanssa. Tammikuussa 1905 Connaught'n herttua ja herttuatar vierailivat lapsineen[4] sotalaiva HMS Essexillä[5] Portugalissa, missä heidät ottivat vastaan kuningas Kaarle I ja kuningatar Marie Amélie d'Orléans, joiden pojat Bragançan herttua Luís Felipe ja prinssi Manuel viihdyttävät nuoria brittiprinsessoja. Portugalilaiset odottivat, että yhdestä Connaught-prinsessasta tulisi tuleva Portugalin kuningatar.[4]
Connaughtit jatkoivat matkaansa Egyptiin ja Sudaniin. Kairossa he tapasivat Ruotsin kruununprinssi Gustaf Adolfin, tulevan Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolfin.[2] Alun perin Margaretin sisarta Patriciaa pidettiin sopivana puolisona Gustaf Adolfille. Prinssin tietämättä hänelle järjestettiin tapaaminen[4] kahden sisaren kanssa Egyptin kediivi (varakuningas) Abbas Hilmi II:n järjestämissä juhlissa Abdeen palatsissa.[5] Gustaf Adolf ja Margaret rakastuivat ensisilmäyksellä. Vain muutaman tapaamisen jälkeen hän kosi[5] 25. helmikuuta 1905 lordi Cromerin isännöimillä illallisilla Britannian konsulaatissa Kairossa ja kuningas Edvard VII hyväksyi avioliittotarjouksen 20. maaliskuuta 1905. Margaretin vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä naimakauppaan.[4]
Hääkuva 15. kesäkuuta 1905. Vas. serkku tuleva Espanjan kuningatar prinsessa Victoria Eugenie Battenberg, serkku prinsessa Beatrice Saksi-Coburg-Gotha, tuleva Gallieran herttuatar; pikkuserkku Walesin prinsessa Mary,sulhanen Ruotsin kruununprinssi Gustaf Adolf, morsian prinsessa Margaret ja sisar Connaughtin prinsessa Patricia.
Margaret avioitui 15. kesäkuuta 1905 Pyhän Yrjön kappelissa Windsorissa Ruotsin kruununprinssi Gustafin, tulevan kuningas Kustaa VI Aadolfin kanssa.[1][2] Häät taltioitiin Cecil Hepworthin ohjaamaksi lyhytfilmiksi nimellä The Royal Wedding at Windsor.[6]
Hääpari vietti hääyönsä Saighton Grangessa Cheshiressä. Sieltä he lähtivät häämatkalle Irlantiin Adare Manoriin Limerickin kreivikunnassa, joka oli Dunravenin ja Mount-Earlin jaarlin kotipaikka.[4] Ruotsiin palattiin 8. heinäkuuta 1905.[5]
Connaughtin prinsessa Margaret avioitumisensa aikoihin n. 1905
Prinsessa Margaretista tuli avioliiton kautta Ruotsin kruununprinsessa ja Skånen herttuatar Margareta vuonna 1907, mutta koska hän kuoli appensa kuningas Kustaa V:n vielä hallitessa, hänestä ei tullut koskaan Ruotsin kuningatarta.
Uuteen kotimaahansa saapumisen jälkeen Margaret joutui opiskelemaan ruotsin kieltä, Ruotsin historiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa, jälkimmäisiä aineita omasta pyynnöstään. Hän yllätti pystymällä kahden vuoden opiskelun jälkeen puhumaan kieltä sujuvasti.[5] Aluksi Margaret käyttäytyi erittäin vakavasti ja hänet pidettiin jäykänä ja pidättyvänä, mutta hänen julkista kuvaansa muutti kiinnostus urheiluun, missä hän näytti rennompaa ja luonnollisempaa asennetta. Margaret oli kiinnostunut urheilusta ja pelasi muun muassa jääkiekkoa, joka nykyään tunnetaan nimellä bandy eli jääpallo, luisteli ja hiihti sekä ratsasti, pelasi tennistä ja golfia.[2][5] Hän perusti vuonna 1908 naisten jääpallo-seura The Crown Princess Hockey Clubin (Kronprinsessans HK),[5] joka pelasi Tukholman stadionilla.[2] Hän kävi myös paljon kirjeenvaihtoa sukulaistensa kanssa.
Margaretia kuvataan taiteelliseksi sieluksi, joka nautti valokuvaamisesta ja maalaamisesta.[2] Useat hänen maalauksistaan koristavat kuningatar Silvian työhuonetta Tukholmankuninkaanlinnassa.
Prinsessa Margaret oli lahjakas amatöörivalokuvaaja, kuvassa tytär Ingrid ja toiseksi nuorin poika Bertil n. 1915
Margaret oli myös erittäin kiinnostunut puutarhanhoidosta, ja kun kruununprinssipariskunta sai Gustafin isoisä Oskar II:lta vuonna 1905 häälahjaksi rappeutuneen Sofieron linnan puutarhaineen, hän ja puoliso Gustaf Adolf käyttivät paljon aikaa ja vaivaa saadakseen puutarhan kukkimimaan.[2][3] Perhe vietti kesät Sofierossa. Puutarhatila luotiin englantilaisten mallien mukaan, ja myös lapset olivat mukana töissä. Vuonna 1914 hän oli toisena maisema-arkkitehtina Ferdinand Bobergin kanssa suunnittelemassa Balttilaista näyttelyä Malmöhön.[2]
Margareta julkaisi vuonna 1915 omilla piirustuksillaan ja valokuvillaan kuvitetut kirjat "Vår trädgård på Sofiero" ja muutama vuosi myöhemmin "Från blomsterträdgården",[5] joita myytiin kotiäideille tarkoitettujen talouskoulujen, joissa oli järjestetty lastenhoito, toiminnan hyväksi. Hän kasvatti kukkia myös Tukholman kuninkaanlinnan biljardihuoneessa ja Rosendalin linnassa.
Aviopuolisonsa kanssa urheilua ja kuninkaallisen tradition mukaista hyväntekeväisyyttä harrastanut kruununprinsessa edusti ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Ruotsissa hovin anglofiilistä siipeä, kuningas Kustaa V:n puolison anoppi, kuningatar Viktorian edustaessa saksalaismielisiä voimia.
Kruununprinsessa Margaret n. 1919
Ensimmäisen maailmansodan aikana Margareta osallistui avustusjärjestöjen, kuten Kronprinsessans Centralförråd för landstormsmäns beklädnad ompelutoiminnan perustamiseen, joka työskenteli Punaisen Ristin alaisuudessa valmistaakseen ruotsalaisille sotilaille alusvaatteita.[4] Itse hän järjesti arpajaisia ja basaareja ja oli saavuttanut tavoitteensa vuoteen 1917 mennessä. Kun parafiinivarastot loppuivat, hän järjesti kynttiläkeräyksen, ja marraskuussa 1917 hän aloitti suunnitelman tyttöjen kouluttamiseksi työskentelemään maalla. Hän toimi myös sodan erottamien sukulaisten välittäjänä. Hänen avullaan välitettiin yksityisiä kirjeitä ja pyyntöjä löytää kadonneita miehiä vankileireiltä.[4]
Hän järjesti myös lahjapaketteja sotavangeille Euroopassa, erityisesti brittiläisille.[5] Margaretan pyrkimykset sodan aikana olivat ristiriidassa hänen anoppinsa kanssa brittimielisessä suunnassa.
Vuonna 1917 hän järjesti myös "Margaretainsamlingen för de fattiga" keräyksen köyhille, jonka aikana hän piti ainoan puheensa Ruotsissa ollessaan. Sodan lopussa Margaretin uudistusmielisten näkemysten vaikutuksella aviomieheensä, toisin kuin hänen anoppinsa preussilaisten uudistusvastaisten näkemysten vaikutuksella kuninkaan, on täytynyt olla tietty poliittinen rooli, kun demokratia teki läpimurtonsa ja monarkian lakkauttamisesta pidättäydyttiin.
Kruununprinsessa ja kruununprinssi saivat lyhyen avioliittonsa aikana viisi lasta:[2]
Kruununprinsessa Margaret puolisonsa kruununprinssi Gustafin ja neljän vanhimman lapsensa kanssa vuonna 1912.prinssi Kustaa Aadolf, Västerbottenin herttua (1906–1947), kruununprinssi, nykyisen Ruotsin kuninkaan Kaarle XIV Kustaan isä[3]
prinssi Sigvard, Upplannin herttua (1907–2002), vuoteen 1934 prinssi ja herttua
prinsessa Ingrid, Tanskan kuningatar, myöhemmin kuningataräiti (1910–2000), kuningas Fredrik IX:n puoliso[3]
prinssi Carl Johan, kreivi Bernadotte af Wisborg (1916–2012), vuoteen 1946 prinssi ja herttua
Margaret omistautui lastensa hoitamiseen eikä antanut heitä lastenhoitajien hoivaan, mikä oli ajalle tyypillistä. Hän oli ensimmäinen ruotsalainen kuninkaallinen, joka imetti omat lapsensa.[5] Heidän avioliittonsa oli erittäin onnellinen.[2]
Talvella 1919–1920, kun kruununprinsessa odotti kuudetta lastaan, hän oli sairastunut useita kertoja, mikä heikensi hänen voimiaan.[3] Marraskuussa 1919 hän sai vakavan korvatulehduksen,[5] joka vaati leikkauksen joulukuun puolivälissä. Maaliskuussa 1920 hän sairastui pahanlaatuiseen vesirokkoon. Leksandissa käydessään hän sairastui vakavaan vilustumiseen, joka aiheutti paiseita leukaonteloihin. Huhtikuun 29. päivän illalla hänellä oli kipua oikean silmänsä ympärillä ja lääkärit päättivät suorittaa operaation. Sen jälkeen hänen lämpönsä oli 39,8 astetta ja oikean korvan alapuolella oli erysipelas eli ruusu-ihotulehdus.[4] Seuraavan päivän aamuna hän kärsi yleisestä verenmyrkytyksestä ja sydämen vajaatoiminnasta, joka paheni muutamassa tunnissa hengenvaaralliseksi.
Kruununprinsessa Margareta kuoli 38-vuotiaana vappupäivänä 1920[3]verenmyrkytykseen[2] odottaessaan 8. kuukaudella kuudetta lastaan. Hänet haudattiin hänen itsensä antamien tarkkojen ohjeitten mukaisesti hääpuvussaan, krusifiksi kädessä, englantilaisesta tammesta tehdyssä arkussa, ilman että arkkua laitettiin julkisesti esille.[4] Puoliso prinssi Gustaf Adolf oli surun murskaama ja puristi tiukasti 10-vuotiaan tyttärensä Ingridin kättä koko hautajaistoimituksen ajan.
Margaret sai ensin hautapaikkansa Suurkirkossa, mutta hänet haudattiin vuonna 1922 kuninkaalliselle hautausmaalle Hagan puistoon Solnaan, jonka hän ja puolisonsa olivat valinneet itselleen jo vuonna 1914.[5] Hän oli myös ensimmäinen, joka haudattiin sinne. Samaan hautaan on haudattu myös aviopuoliso kunigas Kustaa VI Aadolf ja tämän toinen puoliso kuningatar Louise.
Hänen muistokseen valettiin hänen mukaansa nimetty kello Bergholtzin kellovalimossa samana vuonna, kun hän kuoli. Se roikkuu Storkyrkanin tapulissa ja painaa noin 2 tonnia.
_Adolf_of_Sweden_w_fam_07729v.jpg)
.jpg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margaret (Connaughtin prinsessa) Wikimedia Commonsissa
