Kaarle XI

Kaarle XI
Ruotsin kuningas
Valtakausi	13. helmikuuta 1660 – 5. huhtikuuta 1697
Kruunajaiset	28. syyskuuta 1675
Edeltäjä	Kaarle X Kustaa
Seuraaja	Kaarle XII
Syntynyt	24. marraskuuta 1655 Tukholma, Ruotsi
Kuollut	5. huhtikuuta 1697 (41 vuotta) Tukholma, Ruotsi
Puoliso	Ulriika Eleonoora vanhempi
Lapset	Hedvig Sofia Kaarle XII Ulriika Eleonoora
Suku	Pfalz
Isä	Kaarle X Kustaa
Äiti	Hedvig Eleonoora
Uskonto	luterilainen
Nimikirjoitus

Kaarle XI (24. marraskuuta 1655 – 5. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin kuningas vuosina 1660–1697. Hänen valtansa suhteessa säätyvaltiopäiviin kasvoi vuoteen 1693 mennessä itsevaltiuteen asti.

Elämäkerta

Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias. Äiti Hedvig Eleonooralla oli suuri rooli holhoojahallitsijana muun aateliston ohella.

Muiltakin osin Kaarle XI:n äiti, Hedvig Eleonoora oli merkittävässä roolissa kuninkaan elämässä. Sosiaalisilta taidoiltaan ontuva Kaarle ei osoittanut suurtakaan mielenkiintoa naimakauppoihin, joten äiti etsi aktiivisesti sopivaa kuningatarta pojalleen. Ensisijainen ajatus oli naittaa Kaarle prinsessa Julianalle, joka oli Kaarle X Kustaan sisaren tytär. Naimakaupat kuitenkin peruuntuivat dramaattisesti, kun kesken vaunuajeluiden Tukholmassa Hedvig Eleonooran kanssa, 20-vuotias Juliana synnytti aviottoman lapsen. Vaunujen lattialle syntynyt lapsi ei ollut yllätys vain Hedvig Eleonooralle vaan skandaali koko kuningashuoneessa. Lapsen isäksi paljastui hovissa työskennellyt ja itse jo naimisissa ollut kreivi. Skandaalin jälkeen Hedvig Eleonoora alkoi etsiä uutta miniää pojalleen ja vahvistaakseen maiden välistä liittoa, päätyi Tanskan kuninkaan tyttäreen Ulriika Eleonooraan. Häät olivat koruttomat ja Ruotsin kuninkaallisten historiassa vaatimattomimmat. Kuningas tuli häihinsä suoraan sotajoukkojen keskeltä ja läksi takaisin töihin hääyön jälkeen aamulla.

Kaarlen holhoojahallitus oli heikko, kun Kaarle itse ryhtyi hallitsemaan ja sai täysivaltaisuuden vuonna 1672. Valtakunnan kansleri Magnus Gabriel De la Gardie nautti aluksi kuninkaan luottamusta ja lisäsi valtaansa muun valtaneuvoston kustannuksella. Vuonna 1674 Ruotsi liittyi Ranskan-Hollannin sotaan. Myöhemmin, kun säätyvaltiopäivät oli vuonna 1675 vaatinut selvitystä holhoojahallituksen toimista ja kuningas oli siihen suostunut, De la Gardie vetäytyi johdosta, ja Kaarle alkoi hallita sihteeriensä avulla. De la Gardien tilalle hän nosti Bengt Oxenstiernan. Vuonna 1676 Kaarle määräsi, että maakuntakokoukset oli kutsuttava koolle uuden sotaväenoton vuoksi, vaikka maakuntakokoukset oli kielletty hallitusmuotoon vuonna 1660 tehdyssä lisäyksessä.

Kaarle antoi vuoden 1680 säätyvaltiopäiville selvityksen valtakunnan kehnosta taloudellisesta tilasta ja pyysi säätyjä miettimään keinoja, joilla lisävaroja hankittaisiin. Säädyt päätyivät ehdottamaan reduktiota eli läänitysten palauttamista kruunulle. Kaarle pani toimeen ison peruutuksen, jossa valtion tulot yksin Suomessa Käkisalmen lääniä lukuun ottamatta lisääntyivät peruutettujen lahjoitusmaiden takia noin 200 000 hopeataalarilla. Aatelin maaomaisuuteen perustuneelle valta-asemalle reduktio merkitsi murtumista, aatelista tuli virka- ja palveluaatelia.

Sotalaitos järjestettiin jo aikaisemmin alkuun pannun ruotujaon pohjalla. Ruotujakoisen armeijan vahvuus oli noin 40 000 miestä, mutta sen lisäksi värvättyjä sotilaita oli noin 20 000. Värvättyjen upseerien ja aliupseerien palkkaukseen käytettiin virkataloja ja palkkatiloja.

Kaarle XI ylläpiti järjestystä ja valvoi virkamiesten toimia ankarasti. Viljelystä edistettiin autiotiloja asuttamalla ja uudisasutuksella. Piispat, etenkin Juhana Gezelius vanhempi, toimittivat uskonnollista kirjallisuutta ja vaativat papistoa pitämään huolta lukutaidon opettamisesta. Kirkko, jossa jäykkä oikeaoppisuus oli vallalla, ylläpiti ankaraa kuria.

Vuonna 1686 annettiin uusi kirkkolaki kysymättä valtiopäiviltä yhtään mitään. Vuonna 1693 kokoontuneet valtiopäivät tunnustivat, että Kaarle XI oli

"yksinvaltainen, kaikkia käskevä ja vallitseva kuningas, joka ei ole toimistaan vastuullinen kenellekään maan päällä, vaan jolla on valta ja voima ohjata ja hallita valtakuntaansa oman halunsa mukaan ja kristillisenä kuninkaana".

Kaarle XI matkusti jatkuvasti. Kukaan aiemmista kuninkaista ei ollut kiertänyt valtakuntaansa yhtä paljon kuin Kaarle. Vuonna 1694 hän vieraili Torniossa. Tälle rauhalliselle kehitykselle tuottivat suurta tuhoa Suomea 1695–1697 kohdanneet ankarat kadot ja niiden jäljessä kulkeva puute ja taudit. Kaarle XI kuoli 5. huhtikuuta 1697 vatsasyöpään.

Aiheesta muualla

• Jutikkala, Eino: Kaarle XI (1655–1697) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä: Kaarle X Kustaa

Ruotsin kuningas 1660–1697

Seuraaja: Kaarle XII