Suurkirkko (Tukholma)
| Suurkirkko | |
|---|---|
| Storkyrkan | |
 Suurkirkon pääjulkisivu |
|
| Kirkkokunta | Ruotsin kirkko |
| Hiippakunta | Tukholman hiippakunta |
| Seurakunta | Tukholman tuomiokirkkoseurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1306 (vihitty) |
| Materiaali | tiili, rappaus |
| Tyylisuunta | Tiiligotiikka, barokki |
 |
|
Suurkirkko (ruots. Storkyrkan), toiselta nimeltään Pyhän Nikolain kirkko (ruots. Sankt Nikolai kyrka), on Ruotsin pääkaupungin Tukholman vanhin seurakuntakirkko. Se on Tukholman hiippakunnan tuomiokirkko.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen kerran Suurkirkko mainittiin tekstissä vuonna 1279, ja luterilainen kirkko siitä tuli vuonna 1527. Perimätiedon mukaan ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1264 Birger-jaarlin lahjoitusten ansiosta. Se oli tuolloin Tukholman ainoa seurakuntakirkko ja sitä kutsuttiin kyläkirkoksi.
Kirkko sijaitsee vanhassakaupungissa, lähellä kuninkaanlinnaa sekä Börshusetia. 1300-luvulta lähtien Suurkirkkoa on käytetty kuninkaallisiin kruunajaisiin, valtiollisiin seremonioihin ja papiston täysistuntosalina valtiopäivien aikana. 1800-luvulta lähtien valtiopäivien avajaiset ovat alkaneet jumalanpalveluksella Suurkirkossa. Olaus Petrin pappina oloaikana Suurkirkossa alkoi uskonpuhdistus Ruotsissa, ja täällä vietettiin messua ensimmäistä kertaa ruotsiksi.[1]
Vuosina 1336–1873 se oli Ruotsin kuninkaiden kruunajaiskirkko. Ensimmäiset kruunatut olivat kuningas Maunu Eerikinpoika ja kuningatar Blanka Namurilainen, viimeiset kruunatut olivat kuningas Oskar II ja kuningatar Sofia. Kun Tukholman hiippakunta perustettiin 1. heinäkuuta 1942, Tukholmasta tuli piispanistuin ja Storkyrkanille annettiin katedraalin asema. Kuningas Kaarle XVI Kustaa ja Silvia Sommerlath vihittiin Suurkirkossa 19. kesäkuuta 1976. Heidän tyttärensä, kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häät pidettiin 19. kesäkuuta 2010 Suurkirkossa.[2]
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurkirkon arkkitehtuuri noudatti alun perin täysin 1300-luvun gotiikkaa. 1300- ja 1400-luvuilla kirkko laajennettiin viisilaivaiseksi tiiliseksi hallikirkoksi. Sisätilojen goottilainen tyyli on säilynyt.[3]
Tukholman kaupunginarkkitehti Johan Eberhard Carlbergin johdolla kirkon ulkoasu muutettiin edustamaan barokkia, ja työ valmistui vuonna 1743.[3] Julkisivu sai uuden barokkityylisen ulkonäön vuosina 1736–1742, jolloin tukipilarit eli kontraforit suunniteltiin nauharuusukkeellisiksi pilasteiksi, lisättiin vahva räystäslista ja länsitorni varustettiin kulmaharkotuksella, päätykolmioilla ja lanterniinilla. Kirkon ainoa torni on 66 metrin korkuinen ja siinä oleva kellokoneisto on vuodelta 1888.
Sisätilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkossa on korvaamattomia keskiaikaisia taideaarteita: noin 1100-luvulta olevan todennäköisesti Liègessä valmistettu messinkinen seitsenhaarainen kattokruunu ja Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä kuvaavan puinen maalattu ja kullattu patsas, jonka on vuonna 1489 tehnyt kuvanveistäjä Bernt Notke. Se on Euroopan suurin keskiaikainen puuveistos.[1]
Yrjänän ja lohikäärmeen välinen taistelu kuvaa pahan ja hyvän välistä kamppailua, mutta se muistuttaa myös valtataistelusta. Valtionhoitaja Sten Sture vanhempi oli joutunut riitoihin paavi Innocentius VIII:n kanssa, joka vihassaan uhkasi kieltää ruotsalaisten hautaamisen pyhitettyyn maahan eli julistaa Ruotsin valtakunnan anateemaan eli pannaan tai joka ekskommunikaatioon. Sovun palauttamiseksi Stenin vaimo Ingeborg Tott kannusti puolisoaan tottelemaan paavin kehotusta tehdä ristiretki ortodoksista Venäjää eli Moskovan suuriruhtinaskuntaa vastaan. Hän maksoi saksalaisille puunveistäjille, jotta nämä tulisivat Tukholmaan, joukossa luultavasti lyypekkiläinen Bernt Notke, ja veistäisivät valtavan patsasryhmän ristiretkeläisten pyhimys Pyhästä Yrjöstä. Kun huhu patsaasta kantautui Roomaan, paavi ilahtuu niin paljon, että lähetti pyhimyksen pyhäinjäännöksiä Tukholmaan. Pian patsaan vihkimisen jälkeen vuonna 1489 ristiretkeä ei enää mainittu paavi Innocentius VIII:n ja Sten Sturen välillä. Uskonpuhdistuksen aikana Suurkirkko tyhjennettiin pyhimysten kuvista, mutta Pyhä Yrjö jäi, koska Kustaa Vaasa uskoi, että patsas voisi symboloida hänen omaa rohkeuttaan taistelussa tanskalaisia vastaan, joita lohikäärme nyt symboloi.[1] Pyhän Yrjänän on katsottu olleen myös Sten Sture vanhemman muotokuva.
.jpg)
Kirkossa on Ruotsin tunnetuimman keskiaikaisen kirkkomaalari Albertus Pictorin seinämaalauksia 1400-luvulta[4] sekä kuuluisa Tukholmaa esittävä Vädersolstavlan (1535), jonka maalasi Urban Målare -niminen taiteilija. Maalaus kuvaa kuningas Kustaa Vaasan ja Olaus Petrin välistä taistelua. Heillä oli eriäviä mielipiteitä siitä, kuinka pitkälle kirkkoa tulisi uudistaa. Vuonna 1540 Olaus Petri pystytti maalauksen muistuttamaan taivaalle ilmestyneistä sivuauringoista eli halo-ilmiöstä nimellä parhelion. Jotta maalaus tulkittaisiin varoitukseksi kuninkaalle, Suurkirkkoa suurennettiin huomattavasti ja kuninkaan Tre Knonor -linna tehtiin maalaukseksessa huomattavasti pienemmäksi kuin mitä se todellisuudessa oli.[1] Nykyisin esillä oleva maalaus on Jacob Heinrich Elbfasin vuodelta 1636 tekemä kopio, maalauksen yksityiskohtien perusteella se näyttää olevan uskollinen jäljennös. Maalaus kuvaa Tukholmaa sellaisena kuin se näytti 1500-luvun alkupuolella, ja sen yläpuolella sivuaurinkoja, optista ilmiötä, joka havaittiin Tukholman yllä 20. huhtikuuta 1535. Maalaus restauroitiin vuosina 1998–1999.
.jpg)
1670-luvulla, kun Kaarle XI aikoi mennä naimisiin tanskalaisen prinsessa Ulrika Eleonora vanhemman kanssa ja lopettaa konfliktit Tanskan kanssa, heille molemmille tilattiin upeat valtaistuimet. Näitä kuninkaallisia tuoleja käytetään edelleen, kun kuningas on läsnä valtionpäämiehenä Storkyrkanissa.[1]
Kustaa III halusi kruunajaisiinsa vuonna 1772 uudet kauniit urut. Rahaa ei ollut, joten vanhojen urkujen eteen asennettiin kaunis urkufasadi. Kustavilainen urkujulkisivu koristaa edelleen länsiseinää.[1]
-
Tukholman Suurkirkon torni. -
Suurkirkon julkisivu, Storkyrkan. -
Pyhä Yrjänä ja lohikäärme veistos, kuvanveistäjä Bernt Notke 1489. -
Vädersolstavlan (1535). -
Kuningas Kustaa III:n kruunaus Suurkirkossa 29. toukokuuta 1772, Carl Gustaf Pilo 1782. -
Suurkirkon pohjakaava 1800-luvun lopulta. -
Suurkirkon hopeinen pääalttari. Lahjoittaneet 1652 valtaneuvos Johan Adler Salvius ja Margareta Pedersdotter Skuthe. -
Suurkirkon saarnatuoli, kuvanveistäjä Burchard Precht 1680-luku.
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Storkyrkan www.svenskakyrkan.se. Viitattu 12.2.2026. (ruotsiksi)
- ↑ Stockholm Cathedral | Visit Stockholm www.visitstockholm.com. Viitattu 12.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b Stockholms domkyrkoförsamling (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kyrkor Albertus Pictor Project. Arkistoitu 13.2.2015. Viitattu 4.1.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suurkirkko (Tukholma) Wikimedia Commonsissa
Ruotsin evankelis-luterilaiset tuomiokirkot | ||
|---|---|---|
| Tuomiokirkot |  | |
