Tiiligotiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malborkin linna
Riddarholmskyrkan Tukholmassa.
Uenglinger Tor Stendalissa.

Tiiligotiikka on tiiltä rakennusaineena käyttävä goottilainen rakennustyyli.[1] Usein tiiligotiikalla (saks. Backsteingotik) tarkoitetaan etenkin Pohjois-Saksassa ja Itämeren maissa esiintyvää tiiliarkkitehtuuria. Lyypekin Mariankirkko on tunnetuimpia esimerkkejä tiiligotiikasta. Tiiligotiikka levisi Saksalaisen ritarikunnan mukana Baltian maihin, jossa yksi esimerkki tiiligotiikasta on Tallinnan Nigulisten kirkko.[2]

Oman, itsenäisen ryhmänsä tiiligotiikka muodostaa Pohjois-Saksan tasangolla ja muissa eteläisen Itämeren ympärillä olevissa maissa (balttilainen ryhmä), joissa se varhaisempaan romaaniseen tyylikehitykseen liittyvänä saa tiukan, arvokkaan luonteen. Kirkkorakenteessa katedraalityyppi vaimenee muuhun saksalaiseen kirkkorakentamiseen verrattuna porvarillisen yksinkertaiseksi. Suosittu kirkkomuoto on hallirakenne, josta triforiumit häviävät ja jossa säästäen jäsennellyt, pyöreät tai monisivuiset pilarit usein kannattavat tähtiholvia. Raskaat, nelikulmaiset tornirungot päättyvät korkeisiin kahdeksansivuisiin tornikekoihin, jotka aina ovat puusta. Kevyiden holvien vuoksi tukijärjestelmä vähemmän tärkeänä yksinkertaistuu tai, kuten ikkunoiden ruusustokin, usein kokonaan puuttuu. Sistersiläinen tasapäätteinen kuori on yleinen.[1]

Täysin koruttomana tämä balttilainen tiiligotiikka ei ajan oloon kuitenkaan pysynyt, vaan käyttämällä lasitettuja muototiiliä, tummia tiilinauhoja sekä rappausta paikoitellen (esimerkiksi seinäkomeroiden, korkeiden räystäsfriisien ja umpigallerioiden pohjissa) pyritään luomaan hiekkakiviveistosten kanssa kilpailevaa dekoratiivista komeutta. Etenkin päädyt muodostuvat maalauksellisen runsaiksi. Tyylin varhaisempia töitä on Lyypekin 1270–1310 basilikaksi rakennettu Mariankirkko. Muita tyyliä edustavia merkittäviä kirkkoja on esimerkiksi Lüneburgissa, Rostockissa, Wismarissa, Stralsundissa ja Doberanissa. Lisäksi tyyliä edustavat Lyypekin ja Stralsundin raatihuoneet, Saksalaisen ritarikunnan Malborkin linna Puolassa, Lyypekin Holstentor ja Stendalin Uenglinger Tor ja monet muut sekä useat kirkolliset ja maalliset rakennukset Pohjois-Saksassa, Baltiassa, Tanskassa, Etelä-Ruotsissa, Alankomaissa ja Belgiassa.[1]

Tiiligotiikassa käytettyjä tiiliä:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tiiligotiikka Tietosanakirja. Osa 9, palsta 1575. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
  2. Jokinen ja Honkala 2000, s. 246

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]