Lasite
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Lasite on keraamisen esineen pinnalla oleva ohut lasimainen kerros. Lasitetta käytetään esineen suojamiseksi kosteudelta sekä mekaaniselta rasitukselta. Lasitteet sisältävät aina lasifaasin, jonka osuus on 80-100 %. Lasite saattaa sisältää lasin lisäksi kiteitä, jotka tekevät lasitteen pinnasta karhean tai matan. Mattaa pintaa käytetään esimerkiksi lattialaatoissa, jotta nämä eivät olisi liukkaita.
Lasite syntyy poltettaessa keraami korkeassa lämpötilassa. Joskus lasite saattaa kuitenkin syntyä myös luonnollisessa prosessissa, esimerkiksi tulivuoren purkauksessa. Myös ydinräjähdyksen lämpösäteily saattaa synnyttää lasitteen räjähdyspisteen välittömään läheisyyteen.
Perinteiset lasitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuhkalasitteet, tärkeitä Itä-Aasiassa. Tehty kasvien tuhkasta, joka sisältää potaskaa ja kalkkia.
- Maasälpälasitteet, joita on käytetty lähinnä posliinille.
- Lyijylasitteet ovat kiiltäviä ja puhtaina värittömiä sekä läpinäkyviä, ja vaativat vain n. 800 °C polttolämpötilan. Niitä on käytetty n. 2000 vuotta Kiinassa, Välimeren maissa, ja muualla Euroopassa.
- Suolalasitus ei ole varsinaisesti lasiteseos, vaan menetelmä, jota on käytetty lähinnä eurooppalaisessa kivitavarassa. Se perustuu suolan lisäämiseen uuniin poltettaessa.
- Tinalasite on oikeastaan lyijylasite, josta on tehty valkoista la läpinäkymätöntä lisäämällä tinaoksidia. Käytetty mm. islamilaisessa keramiikassa, renessanssin majolika-keramiikassa, fajanssissa ja Delftin keramiikassa.
