Posliini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tanssijat. Meissen-posliinia. Vuoden 1744 malli.

Posliini eli porsliini on kaoliinista, maasälvästä ja kvartsista polttamalla valmistettu valkoinen, kova ja hieman läpikuultava keraaminen aine. Posliini poltetaan noin 1300-1400 asteessa.[1]

Posliini syntyy siten, että maasälpä ja kvartsi muodostavat sulaessaan silikaatteja, jolloin ne muodostavat tiiviin seoksen sulamattomien kaoliinihiukkasten kanssa.

Perinteinen posliini sisältää 50 % kaoliinisavea, 25 % maasälpää ja 25 % kvartsia[1]. Jos edellä mainittuun seokseen sekoitetaan luutuhkaa, se sulaa helpommin. Raaka-aineiden suhteita vaihtelemalla saadaan koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia posliinilaatuja. Jos edellä mainittuun seokseen sekoitetaan luutuhkaa, se sulaa helpommin.

Kiinalainen ja japanilainen posliini on poltettu luonnosta saaduista, helposti sulavista saviseoksista. Posliini poltetaan jopa kolmeen kertaan. Ensimmäisessä poltossa (raakapoltto) 950 – 1 000 °C:ssa esineestä tulee luja mutta huokoinen. Toisessa poltossa (lasituspoltto) lämpötila on 1 280 – 1 300 °C. Koristekuviointien värit poltetaan kolmannessa poltossa 700–800 °C:ssa.

Posliinia käytetään astioissa, koriste-esineissä, sähköteollisuudessa sen hyvän sähköeristyksen vuoksi sekä kemianteollisuudessa, koska se kestää liuosten syövyttävää vaikutusta paremmin kuin lasi. Posliini on myös mekaanisesti lasia vahvempi ja sen lämpölaajenemiskerroin on alhainen. Poltettu posliini on lujaa ja kestävää.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Posliini keksittiin Kiinassa 600-luvulla. Sitä tuotiin 1300-luvulta alkaen Eurooppaan Silkkitietä pitkin. Eurooppaan ei tullut tietoa posliinin valmistusmenetelmästä, joten eurooppalaiset kehittivät omat valmistustapansa. Vuonna 1707 saksalainen alkemisti Johann Böttger kehitti toimivan posliinireseptin. Hän perusti Meissenin posliinitehtaat. Ranskassa ja Britanniassa tehtiin omia kokeiluja, joiden seurauksena kehitettiin Sèvres-, Wedgwood- ja Spode-posliinit.[2]

Herttoniemen kartanossa Helsingissä toimi Suomen ensimmäinen, vuonna 1762 perustettu posliinitehdas. Nykyisin Suomen tunnetuin posliinimerkki on Arabia. Arabia korvasi fajanssin posliinilla 1970-luvun loppupuolelta alkaen[3].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Keramiikan terminologiaa | Astiataivas.fi - Vanhojen astioiden ystävien löytöpaikka www.astiataivas.fi. Viitattu 15.1.2024.
  2. Diamond, Jared: Tykit, taudit ja teräs, s. 277. Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-56-9.
  3. Et kai vain laittanut tätä astiaa mikroon? www.iltalehti.fi. Viitattu 30.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]