Piidioksidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piidioksidi

Sample of silicon dioxide.jpg

Tunnisteet
CAS-numero 7631-86-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava SiO2
Moolimassa 60,08
Ulkomuoto Valkoinen jauhe
Sulamispiste 1600-1725 °C
Kiehumispiste 2230 °C
Tiheys 2,648 g/cm3
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Piidioksidi eli silika (SiO2) on piin ja hapen yhdiste. Mineraalina se tunnetaan nimellä kvartsi.

Piidioksidi esiintyy luonnossa kolmessa kidemuodossa: heksagonaalinen kvartsi, kuutiollinen kristobaliitti ja heksagonaalinen tridymiitti. Lisäksi tunnetaan kolme muuta muotoa: keatiitti, koesiitti ja stishoviitti. Kvartsikide voi olla oikea- tai vasenkätinen, ja eri muodot kääntävät valon polarisaatiosuuntaa eri tavalla. Piidioksidi on varsin kovaa ainetta, ja sitä voi käyttää hionnassa. Mohsin kovuusasteikossa sen kovuus on 7.

Jos piidioksidikide kuumennetaan sulamispisteeseen (n. 1600 C) ja sulan annetaan jäähtyä, syntyy amorfista piidioksidia (silikalasi, engl. fused quartz). Silikalasilla on hyvin pieni lämpölaajenemiskerroin ja siksi sitä käytetään kuumennusta kestävien lasiesineiden valmistukseen. Piidioksidi on silikaattien ohella tavallisen lasin pääasiallinen materiaali.

Silikageeli on vesilasista eli natriumsilikaatista valmistettua huokoista piidioksidin ja piihappojen seosta, jota käytetään kosteutta sitovana aineena. Sitä käytetään myös elintarvikelisäaineena vähentämään vaahtoamista. Mikropiireissä hapetettu pii on tehokas eriste.

Mikrosilika on erittäin hienojakoista amorfista piidioksidia, jota käytetään betonin täyte- ja lujiteaineena. Se koostuu noin 0,1 mikronin kokoisista hiukkasista, joiden hienous on 50-kertainen normaalin sementin ominaispinta-alaan verrattuna.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elkem Microsilica® 920 D Viitattu 14. tammikuuta 2008. [vanhentunut linkki]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.