Amorfinen aine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasikuulia. Lasi on tyypillinen amorfinen aine.

Amorfinen aine (kreikaksi kirjaimellisesti epämuotoinen, muodoton) on kiinteän aineen toinen esiintymismuoto kiteisen aineen lisäksi. Amorfinen aine on kiinteää ainetta, jonka atomijärjestys ei ole jaksollinenselvennä.[1] Amorfisista aineista yksi tunnetuimmista on lasi. Muovit puolestaan sisältävät polymeerejä, jotka ovat osittain amorfisessa muodossa.

Aineen amorfinen muoto voidaan saada muodostumaan, kun ainetta jäähdytetään nopeasti sen ollessa nestemäisessä olomuodossa. Tällöin aineen rakenneosaset eivät ehdi järjestäytyä säännölliseen kiderakenteeseen. Amorfisella aineella ei ole tyypillisesti terävää sulamispistettä, jossa kiinteä aine muuttuisi nesteeksi, vaan aineen viskositeetti (tahmeus, juoksevuus) muuttuu lämpötilan funktiona. Amorfinen aine voidaan ajatella nesteeksi, jonka viskositeetti on hyvin suuri. Yleensä tiettyä lämpötilaa, lasisiirtymälämpötilaa (Tg), alemmissa lämpötiloissa amorfinen aine muuttuu hauraaksi.

Samalla aineella voi olla olemassa sekä kiteinen että amorfinen kiinteä olomuoto. Saman aineen kiteisellä ja amorfisella olomuodolla on toisistaan poikkeavia fysikaalisia ominaisuuksia.selvennä

  1. Richard Zallen: The Physics of Amorphous Solids, s. 3. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 9783527617975. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]