Tuhkalasitteet

Tuhkalasitettu japanilainen sake-pullo (tokkuri) 1700-luvulta

Tuhkalasitteet ovat keraamisia lasitteita, jotka nimensä mukaisesti sisältävät puu- tai muuta kasvituhkaa. Ne ovat historiallisesti olleet merkittäviä Kiinan, Korean ja Japanin keramiikassa.

Historia

Tuhkalasitteet saivat alkunsa, kun keramiikkaa poltettiin alavetoisissa puu-uuneissa. Ilmavirta nosti tuhkaa tulipesästä keramiikan päälle, missä se suli ja reagoi saven sisältämän kvartsin kanssa, synnyttäen kiiltävän lasitteen.

Lasite

Lasite valmistetaan sekoittamalla tuhkaa, savea ja mahdollisia muita ainesosia veteen. Tyypillisesti siinä on tuhkaa 20-70 paino-%, maasälpää 20-70 p-%, liitua 5-20 p-%, kvartsia 15-25 p-%, ja kaoliinia tai punasavea 5-20 p-%. Käyttämällä punasavea kaoliinin sijaan lasitteesta tulee helpommin sulava ja korkeamman rautapitoisuuden takia tummempi.

Tuhkan koostumus vaikuttaa lasitteen käyttäytymiseen, ja riippuu poltetusta aineesta. Ruoho-, olki- tai kaislatuhka sisältää paljon piidioksidia ja on huonommin sulavaa, "kovempaa", kuin puutuhka. "Pehmeimpiä" ovat runsaasti kalsiumia sisältävät tuhkat, esim. omenapuun tuhka. Poltettaessa keramiikkaa korkeissa lämpötiloissa lasitteeseen käytetty tuhka on pestävä, eli huuhdottava vedellä, jotta siitä saadaan poistettua liiat alkalisuolat. Muuten lasite sulaa hallitsemattomasti eikä muodosta tasaista pintaa.

Tuhkalasitteiden käyttäytymistä poltettaessa on vaikea hallita, joten se soveltuu lähinnä pientuotantoon.

Ulkonäkö

Runsaasti puutuhkaa sisältävät lasitteet ovat yleensä ruskeita tai tummanvihreitä. Tuhkan osuuden pienentyessä värimahdollisuuksien määrä kasvaa, ja pelkistävää niukkahappista polttoa käyttäen voidaan saada hyvinkin erilaisia sävyjä, esim. kiinalainen chun-lasitus, joka tuottaa vaalean siniharmaan opaalimaisen pinnan, ja japanilainen musta tai ruskeanmusta tenmoku, jonka pinnassa on hienovaraisia värivaihteluja.

Tenmoku-lasitettu teeastia, jossa ns. jäniksenkarvakuvio.