Tämä on lupaava artikkeli.

Margariiniskandaali

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kokkolassa sijaitseva tehdasrakennus jossa toimi margariiniskandaalin alkaessa Ähtävän Muovi Oy:n teuraskeittämö.[1]

Margariiniskandaali oli Suomessa 1960-luvun alussa sattunut ruokaskandaali. Suomessa havaittiin toimivan rasvasulattamoja, joissa eläinten raadoista tiristettiin rasvaa margariinin valmistukseen. Raision tehtaat ja Paasivaara-yhtymä tuomittiin syyllisiksi väärinkäytöksiin. Margariinin menekki notkahti skandaalin seurauksena moneksi vuodeksi. Väärinkäytökset paljastanut Uusi Kuvalehti joutui jutun seurauksena laajaan ilmoitusboikottiin, ja lehden ilmestyminen päättyi 1963.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous- ja kotieläintuotannon tehostamisen myötä Suomessa oli 1960-luvun alkuun mennessä syntynyt ongelma voin ylituotannosta. Samoilla apajilla kilpaili joukko margariinin valmistajia, suurimpina Unilever-konsernin omistama helsinkiläinen S. W. Paasivaaran margariinitehdas ja Raision tehtaat. Paasivaara-yhtymän hallussa oli 1960-luvun alussa noin puolet Suomen margariinimarkkinoista, Raisiolla noin 30 prosenttia ja loput pienemmillä valmistajilla. Samaan aikaan käytiin neuvotteluja Suomen liitännäisjäsenyydestä Euroopan vapaakauppajärjestössä (EFTA) ja tiedettiin, että jäsenyys ei ainakaan helpottaisi suomalaisen "voivuoren" purkamista.[2]

Keväällä 1960 Raision tehtaiden pääjohtaja, vuorineuvos Eino Kivivuori oli jonkin asian yhteydessä käymässä Lounais-Suomen Osuusteurastamossa. Tällöin LSO:n toimitusjohtaja, maanviljelysneuvos Einari Karvetti otti puheeksi eräiden välittäjien ostamat teknisiin tarkoituksiin valmistetut rasvat, joiden hän epäili päätyvän joko sellaisinaan tai elintarvikerasvoihin sekoitettuina myös margariinitehtaille. Tuolloinen rasvaraaka-aineiden kauppa oli heikosti valvottua ja erilaisten välittäjien käsissä, ja hintakilpailu ja suuri kysyntä johtivat monia välittäjiä kiusaukseen. Suurimpien valmistajien keskinäinen hintakilpailu yltyi niin rajuksi polkumyynniksi, että Raisio ja Paasivaara alensivat tuotteidensa hintoja miltei päivittäin.[3]

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandaalin alkusyy saatiin syksyn 1960 aikana Alankomaista, jossa sikäläiset lehdet väittivät Unilever-konsernin valmistamaan margariiniin käytetyn uuden emulgaattorin aiheuttaneen sairauksia, jopa kuolemantapauksia. Suomessa asiasta kirjoitti ensimmäisenä Maaseudun Tulevaisuus marraskuussa 1960.[3]

Raision tehtaiden tytäryhtiö Kasviöljy Oy kiinnitti maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosastolle joulukuussa 1960 lähettämässään muistiossa huomiota siihen, että margariiniteollisuudessa käytetyn eläinrasvan määrä oli suurempi kuin vastaavien elintarvikerasvojen kotimainen valmistus ja tuonti yhteensä. Maataloushallitus asetti toimikunnan, joka suoritti laajat tutkimukset margariinitehtaissa, öljynpuristamoissa ja teurastamoissa, ja tutkimuksissa ilmenneet seikat johtivat asian siirtämiseen poliisin tutkittavaksi. Myös asian alulle panneen Raision tehtaiden omassa toiminnassa todettiin väärinkäytöksiä.[3]

Skandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisen pommin heitti Ilmari Turjan toimittama Uusi Kuvalehti.[3] Lehti julkaisi 10. helmikuuta 1961 artikkelin Syömmekö jalostettua saastaa – keinotteleeko ulkomaalainen margariinitrusti suomalaisten terveydellä?[4], jossa paljastettiin, että Unilever-konsernin valmistaman margariinin raaka-aineena oli käytetty eläinten, kuten kissojen raatoja ja ihmisravinnoksi kelpaamatonta teurasjätettä, kuten sorkkia, häntiä ja karvaisia nahkoja. Lehti perusti kirjoituksensa rahtikirjajäljennöksiin ja todistajalausuntoihin.[2][5] Uuden Kuvalehden kirjoitus sai MTK:n vaatimaan margariinin valmistuksen kieltämistä Suomessa. Myös Kokemäellä ilmestynyt Maalaisliiton äänenkannattaja Lalli suositteli maataloustuottajille margariinin valmistuksesta luopumista.[2]

Keskusrikospoliisin tutkimuksissa selvisi, että ympäri maata toimi rasvasulattamoja, joissa erilaisista raadoista tiristettiin kovassa kuumuudessa rasvaa, jota käytettiin margariinin valmistukseen[2]. Raision tehtaat tunnusti väärinkäytökset ja tuomittiin sakkoihin margariinivalmistelain rikkomisesta. Lopullinen päätös Raision tehtaiden osalta luettiin Turun hovioikeudessa toukokuussa 1962.[3] Paasivaara-yhtymä taas kielsi kaiken, mutta todettiin lopulta syylliseksi. Paasivaaran osalta jutun oikeuskäsittely päättyi Helsingin hovioikeudessa heinäkuussa 1964.[6][3] Skandaali sai myös puoluepoliittisia sävyjä, koska Raision tehtaiden hallintoneuvostossa istui joukko maalaisliiton ministereitä pääministeriä myöten.[2] Uusi Kuvalehti voitti sitä vastaan nostetun oikeusjutun, mutta lehti joutui jutun seurauksena laajaan ilmoitusboikottiin ja lehden ilmestyminen päättyi 1963[5]. Paasivaara-yhtymä nosti kunnianloukkauskanteen Ilmari Turjaa ja Uutta Kuvalehteä vastaan, mutta veti sen takaisin lehden lakattua ilmestymästä.[3]

Raision tehtaiden osalta jupakka johti ”soitellen sotaan” lähteneen pääjohtajan, vuorineuvos Eino Kivivuoren eroon luottamuspulan vuoksi heinäkuussa 1961.[7] Vuonna 1986 antamassaan haastattelussa Ilmari Turja myönsi Uuden Kuvalehden skandaalikirjoituksen, jossa hyökättiin Paasivaaraa vastaan, olleen todellisuudessa peräisin ”Turun suunnasta” eli Raision tehtailta.[2]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandaalin seurauksena margariinin menekki laski puoleen ja palasi ennalleen vasta vuonna 1968.[2] Voin ylituotannosta syntynyt ”voivuori” kasvoi skandaalin seurauksena entisestään.[5] Myönteinen seuraus skandaalista oli, että viranomaisten suorittama rasvojen valmistuksen valvonta ja tehtaiden oma valppaus tehostuivat.[3]

Vuoden 1986 haastattelussa Ilmari Turja kertoi, että hänen puheillaan olivat ennen skandaalin puhkeamista käyneet sekä MTK:n puheenjohtaja Veikko Ihamuotila että Raision pääjohtaja Eino Kivivuori. Ihamuotila oli sanonut jutun menevän hukkaan, jos sen julkaiseminen olisi jäänyt vain tuottajien lehteen, joten se oli saatava mahdollisimman tehokkaasti myös kuluttajien silmien eteen. Turja ja Uusi Kuvalehti olivat jo tuohon mennessä saavuttaneet mainetta paljastuskirjoituksillaan. Eino Kivivuori, joka oli tietoinen yhtiönsä väärinkäytöksistä tässä asiassa, lienee puolestaan laskenut, että mahdollisen oikeudenkäynnin seuraukset olisivat Paasivaaran osalta kohtalokkaammat kuin alan pienemmällä toimijalla Raisiolla. Toisaalta Kivivuoren itsevaltainen johtamistyyli oli herättänyt närää Raisio-konsernin muissa osissa.[2]

Margariiniskandaalin myötä syntyi elämään jäänyt lausahdus ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan".[8] Skandaali löysi tiensä myös populaarikulttuuriin: esimerkiksi Suomessa ilmestyvässä Aku Ankka -lehdessä Akun työpaikkana on usein ”Kattivaaran margariinitehdas”.[2] Nimi on sanaleikki Paasivaara-yhtymän ja margariiniskandaalin pohjalta.

Alankomaissa Unilever-konsernia vastaan nostettu oikeudenkäynti päättyi vapauttavaan tuomioon Alankomaiden korkeimmassa oikeudessa kesäkuussa 1964, koska väitettyä syy-yhteyttä margariinin uuden lisäaineen sekä sairaus- ja kuolemantapausten välillä ei pystytty näyttämään toteen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kauppi, Sanna-Maija: Kaarlelan "kissanmargariinitehdas" kokkola.fi. 15.2.2012. Kokkola: Kokkolan kaupunki. Viitattu 13.8.2015.
  2. a b c d e f g h i Iiro Andersson: Mirristä Suvikultaa - 60-luvun kuvottava margariinisota 23.2.2013. Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2013.
  3. a b c d e f g h i Jarkko Heino: Jyvä, joka iti: Raision Yhtymän tarina 1939–1989, s. 203–205. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10478-0.
  4. Jussi Ahlroth: Nämä ovat Suomen lähihistorian viisi kummallisinta mokaa Helsingin Sanomat - Nyt-liite. 19.9.2016. Viitattu 19.9.2016.
  5. a b c Mikä on "kissanrasvamargariinin" alkuperä? (Turun Sanomat 26.11.2005)
  6. Tapani Ruokanen: Turja – kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava, Keuruu 2001.
  7. Heino 1989, s. 206.
  8. Jukka Ruukki: E niin kuin epäily Tiede-lehti. Viitattu 8.8.2014.