Siirry sisältöön

Klaus Åkenpoika Tott

Wikipediasta
Tott-suvun vaakuna.

Klaus Åkenpoika Tott tai Clas Åkesson Tott (n. 1520-luvun loppu tai 1530-luku – maaliskuu[1] tai 27. toukokuuta[2] 1590) oli valtaneuvos ja Suomen sekä Viron herttuakunnan käskynhaltija.[1][3]

Clas Åkesson Tott saavutti vankan maineen kenraalina johtaessaan Ruotsin joukkoja Liivinmaan sodassa 1570-luvun alussa. Suomessa hän toimi pääasiassa hallintovirkamiehenä, tuomarina ja kuvernöörinä.[1] 


Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clas Åkesson Tottin isä valtaneuvos Åke Classon Tott oli kotoisin Ruotsin valtakunnan länsiosasta, mutta asettui osittain Suomeen 1520-luvulla avioiduttuaan suomalaisen Ingeborg Siggesdotter Sparre af Rossvikin, Krister Classon Hornin lesken kanssa. Suomessa Åke Classon toimi käräjätuomarina Hattulassa.[1]

Clas Åkesson Tott syntyi luultavasti 1520-luvun jälkipuoliskolla. Vaikka hänellä oli vahvat sukusiteet Ruotsin puolelle, hän todennäköisesti vietti suurimman osan lapsuudestaan ​​ja nuoruudestaan ​​Suomessa; myöhemmin hän peri kartanon Bystadin Närkestä.[1]

Virka-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tott aloitti virkamiesuransa vuonna 1554 Lappeen kihlakunnantuomarina; väite, jonka mukaan hän olisi toiminut Hollolan kihlakunnantuomarina vuonna 1551, ei ole luotettavalähde?. Claus Åkenpoika Tott osallistui kuningas Kustaa Vaasan Suureen Venäjän sotaan vuosina 1555–1557.[1] Hänet lyötiin ritariksi Erik XIV:n kruunajaisissa vuonna 1561.[2] Vuonna 1563 hän toimi hoviherrana Uudellamaalla, vuonna 1564 hän matkusti lähettiläänä Puolaan ja palattuaan osallistui sotaan Tanskaa vastaan.[2]

Pohjoismaiden seitsenvuotisessa sodassa hän joutui vuonna 1565 neljäksi vuodeksi tanskalaisten vangiksi ja vapautui vankienvaihdossa vuonna 1569. Hän oli pohjoismaisessa 25-vuotisessa sodassa eli pitkässä vihassa Viron herttuakunnassa vuosina 1570–1574 ylipäällikkö ja maaliskuusta 1572 lähtien Ruotsin Viron herttuakunnan käskynhaltija.[1]

Vuonna 1569 Clas Åkessonista tuli Närken laamanni ja vuonna 1570 Tre Kronor -linnan päällikkö Tukholmassa. Sen jälkeen hän toimi yhdessä lankonsa Karl Henrikssonin Hornin kanssa Tallinnan linnanpäällikkönä, jossa he molemmat puolustivat rohkeasti ja menestyksekkäästi ylivoimaista Venäjän armeijaa vastaan ​​30 viikon ajan vuosina 1570–1571.[2]

1570-luvun alkuvuosina Tottin oli taisteltava Virossa sekä tanskalaisia ​​että venäläisiä vastaan. Tammikuussa 1573 hän kukisti tsaari Iivana IV:n joukot Loden taistelussa Koluveren kylässä, vaikka hänen omat joukkonsa olivat huomattavasti heikommat; voittoa juhlittiin suuresti Tallinnassa. Hänen Wesenbergin eli Rakveren linnoitukseen ja Tolsbrugin eli Toolsen linnoitukseen keväällä ja talvella 1574 joukkoineen tekemänsä valtausretket eivät kuitenkaan onnistuneet yhtä hyvin. Tämän jälkeen Tott erosi viroistaan ​​Virossa. Vuonna 1575 hän edusti Ruotsia neuvotteluissa Rajajoella Venäjän kanssa solmitusta aselevosta, ja pian sen jälkeen hänestä tuli valtaneuvos.[1]

Hän sai ansioistaan laajat läänitykset Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Hän piti hallussaan Siuntion, Kokkolan ja Vihdin pitäjiä sekä Kiviniemen kylää Sakkolassa. Jo 1570-luvun alussa Tottista tuli maaherra, ensin Porvoossa, myöhemmin Sääksmäellä, vaikka hän tuolloin asuikin pääasiassa Virossa.[1]

Syksyllä 1576 Klaus Tott nimitettiin koko Suomen käskynhaltijaksi, mutta vuotta myöhemmin hän sai jakaa viran appensa Henrik Classon Hornin kanssa ja tyytyä Etelä-Suomen laamannikunnan kuvernöörin asemaan.[1]Hän oli Etelä-Suomen käskynhaltija vuosina 1577–1583 ja Itä-Suomen käskynhaltija vuosina 1587–1590. Hänellä oli useita kihlakunnantuomarin virkoja Suomessa.[3] Vuodesta 1578 lähtien hän oli myös Karjalan lainvalvoja eli laamanni.[1]

Seuraavina vuosina Tottin tärkein tehtävä oli hankkia sotilaita, tarvikkeita ja rahaa käynnissä olevaa Venäjän-sotaa varten. Esimerkiksi vuonna 1577 hän osallistui Herman Flemingin ja vuonna 1581 Pontus De la Gardien sotaretkien valmisteluihin, mutta tällä kertaa hän ei itse osallistunut vihollisuuksiin. Hän oli kuitenkin Ruotsin edustaja aseleponeuvotteluissa vuonna 1583 ja tuloksettomissa rauhanneuvotteluissa vuonna 1585 Pljussassa (Plusmund), Pljussajoen suistossa Narvan eteläpuolella.
[1]

Keväällä 1588 Tott nimitettiin Viipurin ja muun Itä-Suomen käskynhaltijaksi. Hänen päätehtävänään oli varmistaa siemenviljan hankinta; koska oli koettu ankaria nälkävuosia. Syksyllä 1588 hän varusti Itä-Suomen laivaston kuningas Juhana III:n määräyksestä, ja syksyllä 1589 hän matkusti kuninkaan kanssa Tallinnaan tapaamaan herttua Sigismundia.


Kuten monet muutkin Suomen neuvonantajat ja johtohahmot, Tott vastusti kuninkaan suunnitelmia herttua Sigismundin paluusta Puolasta Ruotsiin ja joutui siksi epäsuosioon. Tott menetti kaikki virkansa ja läänityksensä vuoden 1590 alussa[1][3] ja hänet asetettiin erityisvartiointiin. Juhana III määräsi hänet tarkkailuun estääkseen Suomen armeijan yllyttämisen levottomuuksiin. Kuningas epäili häntä – kaikkien tietojen mukaan kohtuuttomasti – vallankaappaussuunnitelmien hautomisesta. Tott kuitenkin kuoli jo maaliskuussa 1590.
[1]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clas Åkesson meni naimisiin 28. elokuuta 1558 Karin Karlsdotter Gyllenstiernan (k. ennen 1569) kanssa,[2] joka oli Länsi-Götanmaan kuninkaallisen neuvonantajan ja maistraatin Karl Eriksson Gyllenstiernan ja Marina Nilsdotter Gripin tytär.

Lapset Karin Karlsdotterin kanssa:

  1. Åke Tott, (1559– ennen 1590)
  2. Anna (k. 1570–1590)
  3. Ingeborg Clausdotter Tott (1563–1614), avioitui ritari ja valtaneuvos Sten Axelsson Banérin kanssa.

Klaus Tott meni toisen kerran naimisiin Kankaisten kartanossa 8. tammikuuta 1570 Kerstin Henriksdotter Hornin kanssa,[2] joka oli Henrik Classon Hornin ja Elin Arvidsdotter Stålarmin tytär. Avioliiton kautta hän sai omistuksiina Sjundbyn kartanon Siuntiossa ja Gerknäsin Lohjalla.[1]

Heille syntyivät lapset:

  1. Brita (k. ennen 1604)
  2. Henrik Clausson Tott (n. 1552–1603), linnanvouti, avioitui prinsessa Sigrid Eriksdotter Vasan kanssa, heidän poikansa oli sotamarsalkka Åke Henriksson Tott.
  3. Hans Clausson Tott (mestattiin 1604–1606)
  4. Elin Clausdotter Tott (k. 1632), avioitui 1595 Tukholmassa käskynhaltija Hans Eriksson Ulfsparre af Broxvikin kanssa.
  5. Karin Clausdotter Tott (k. 1619), avioitui 1607 lankonsa veljenpojan, käskynhaltija Johan Månssoni Ulfsparre af Broxvikin kanssa.
  6. Kerstin Clausdotter Tott (k. 1624), avioitui Svean hovioikeuden varapresidentin Jakob Snakenborgin kanssa.
  7. Anna Clausdotter (1581–1646), avioitui 1621 maaherra Bror Andersson Rålambin kanssa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Palola, Ari-Pekka: TOTT, Clas Åkesson
(ca 1530–1590)
Riksråd, ståthållare i Finland och i Estland
 Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 11.2.2026.
  2. ↑ a b c d e f 24 (Svenska män och kvinnor : biografisk uppslagsbok / 8. Toffteen-Ö) runeberg.org. Viitattu 12.2.2026. (ruotsiksi)
  3. ↑ a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 1549
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klaus_Åkenpoika_Tott&oldid=23903833”