Eerik Tuurenpoika Bielke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee 1511 kuollutta Eerik Bielkeä. Saman nimistä 1300-luvulla elänyttä käsitellään artikkelissa Eerik Turenpoika Bielke (vanhempi).

Eerik Tuurenpoika Bielke (ruots. Erik Turesson Bielke, k. 1511) oli Viipurin käskynhaltija 1500-luvun alussa ja hoiti Ruotsin valtakunnan idänpolitiikkaa vaikeana unioniriitojen aikakautena.

Bielke oli syntynyt luultavasti 1460-luvulla, hänen vanhempansa olivat Tuure Tuurenpoika Bielke ja Birgitta Abrahamintytär Tjurhuvud (toisen tiedon mukaan Ingeborg Körning). Toisin kuin isänsä Bielke oli valtionhoitaja Sten Sture vanhemman kannattaja ja tanskalaisvastainen. Bielke toimi Sturen voutina Tukholman linnassa 1487-1490. Vuonna 1495 hänestä tuli Stegeborgin linnanvouti, mutta 1496 rutto iski linnaan ja suuri osa sen asukkaista kuoli.

1499 Bielke lähetettiin Viipurin linnaan Viipurin läänin ja Olavinlinnanläänin käskynhaltijaksi, ja 1504 hänestä tuli koko Suomen käskynhaltija. Bielken onnistui turvata Suomen itäraja, mutta 1507 tanskalaiset valloittivat Kastelholman ja ryöstivät pahoin Turkua 1509. Sten Sturen seuraaja Svante Niilonpoika syyttikin häntä laiminlyönneistä. Bielkeä voi kuitenkin pitää yhtenä keskiajan huomattavimmista hallitusmiehistä Suomessa, joka muun muassa kannatti ajatusta ottaa virkamiehiksi suomea ymmärtäviä henkilöitä "enemmän kuin tähän saakka on tapahtunut."

Bielke oli naimisissa Gunilla Besen (s. noin 1475, k. 1552 tai 1553) kanssa. He saivat kolme lasta, Akseli Eerikinpoika Bielke, Anna Eerikintytär Bielke ja Karin Eerikintytär Bielke. Bielken vaiheita käsitellään myös Kaari Utrion kirjassa Viipurin kaunotar, jossa päähenkilön sisaresta tulee Bielken rakastajatar.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 64.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]