Carl Nieroth

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Nieroth (n. 1650 – 25. tammikuuta 1712 Pernaja) oli baltiansaksalainen kreivi, josta tuli Ruotsin armeijan upseeri ja Suomen kenraalikuvernööri.[1]

Nieroth ryhtyi jo nuorena sotilasuralle, palvellen pommerilaisissa, ruotsalaisissa ja suomalaisissa joukoissa.[1] Hän osallistui suuressa Pohjan sodassa Själlannin maihinnousuun ja Puolan sotaretkeen ja hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1704. Seuraavana vuonna Nieroth voitti viholliset Varsovan läheisyydessä. Tämän jälkeen hän palasi Ruotsiin, missä hän toimi valtaneuvoston jäsenenä ja Göötan hovioikeuden presidenttinä. Vapaaherraksi ja kreiviksi Nieroth tuli 1706[1].

Vuonna 1709 Turkissa oleskellut kuningas Kaarle XII nimitti Nierothin Vironmaan kenraalikuvernööriksi. Kirje saapui Tukholmaan seuraavan vuoden alussa, eikä Nieroth ehtinyt ottaa virkaa vastaan, sillä tilanne Georg Lybeckerin vastuulla olleessa Suomessa oli kehittynyt huolestuttavaksi. Valtaneuvosto päätti vuonna 1710 lähettää Nierothin Suomen kenraalikuvernööriksi[2] ja hän ryhtyi heti pontevasti järjestämään maan puolustuslaitosta. Nieroth nosti vakinaisen armeijan miesluvun 10 000 mieheen, organisoi sissijoukot ja koetti aseistaa koko rahvaan. Nieroth kuitenkin kuoli jo tammikuussa 1712 ja Suomen puolustuksen johto siirtyi jälleen kyvyttömälle Lybeckerille.

Nierothin puoliso vuodesta 1686 oli vapaaherratar Kristiina Margareeta Horn af Marienborg, valtaneuvos Henrik Horn af Marienborgin ja Emerentia Ribbingin tytär (k. 1703).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, IV osa: Malmström, K. R.–R., s. 179. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  2. Björn Asker: Carl Nieroth Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 3.9.2017. (ruotsiksi)