Eerik XIV

Eerik XIV
Eerik XIV, Domenicus ver Wildt 1565.
Ruotsin kuningas
Valtakausi	29. syyskuuta 1560 – 29. syyskuuta 1568
Kruunajaiset	29. kesäkuuta 1561
Edeltäjä	Kustaa Vaasa
Seuraaja	Juhana III
Syntynyt	13. joulukuuta 1533 Tre Knonor -linna, Tukholma, Ruotsi
Kuollut	26. helmikuuta 1577 (43 vuotta) Örbyhus, Ruotsi
Hautapaikka	Västeråsin tuomiokirkko
Puoliso	Kaarina Maununtytär
Lapset	Virginia Constantia Lucretia Sigrid Kustaa Eerikinpoika Henrik Arnold
Koko nimi	Erik Gustavsson Vasa
Suku	Vaasa
Isä	Kustaa Vaasa
Äiti	Katariina Saksi-Lauenburgilainen
Uskonto	luterilainen
Nimikirjoitus

Eerik XIV (ruots. Erik XIV) ; (13. joulukuuta 1533 Tre Kronor linna, Tukholma, Ruotsin valtakunta – 26. helmikuuta 1577 Örbyhusin linna) oli Ruotsin kuningas vuosina 1560–1568.

Hän laajensi monarkian valtaoikeuksia ja harjoitti aggressiivista ulkopolitiikkaa, joka johti pohjoismaiden seitsenvuotiseen sotaan vuosina 1563–1570 Tanskaa vastaan. Eerik XIV loi ulkopolitiikallaan perustan Ruotsin suurvallalle ja hänen avioliittosuunnitelmillaankin oli reaalipoliittisia tavoitteita.

Suku ja koulutus

Erikin isä oli kuningas Kustaa I Vaasa. Eerik kuului äitinsä Katariina von Saksi-Lauenburgin puolelta Euroopan suurimpiin ruhtinassukuihin. Hän polveutui äitinsä kautta sekä Eerikin- että Bjälbo-suvusta. Katariina polveutui Ingeborg Birgersdotterista, joka oli Birger-jaarlin ja Ruotsin prinsessa Ingeborg Eriksdotterin tytär.

Hänen sisarpuolensa olivat Katariina (1539–1610), Cecilia (1540–1627), Anna (1545–1610), Sofia (1547–1611) ja Elisabet (1549–1597) ja hänen velipuoliaan olivat Juhana III (1537–1592), Magnus (1542–1595), Karl (1544), Sten (1546–1547) ja Kaarle IX (1550–1611).

Hänen äitinsä kuoli kun poika oli alle 2-vuotias. Hänen äitipuolensa oli kuningatar Margareta Eriksdotter Leijonhufvud. Eerik sai erittäin hyvän koulutuksen. Hänen ensimmäinen opettajansa oli oppinut saksalainen Georg Norman, jonka palveluksia tarvittiin nopeasti muualla Ruotsin valtionhallinnossa. Hänen tilalleen tuli ranskalainen kalvinisti Dionysius Beurreus, joka opetti myös Eerikin veljeä Juhanaa ja jota molemmat näyttävät arvostaneen. Olaus Canuti Helsingius toimi myös prinssin opinto-ohjaajana.

Eerik saavutti aikansa koulutuksen huipun: hänellä oli erinomaiset tiedot vieraista kielistä kuten äitinsä äidinkielestä saksasta sekä latinasta ja ranskasta sekä matematiikasta. Hän oli hyvin perehtynyt historiaan ja kirjoitti tyylillä ja terävyydellä, joka paljasti hänen läheisen perehtyneisyytensä retoriikkaan ja logiikkaan. Hän oli myös hyvin perehtynyt astrologiaan. Hän oli myös ritariurheilun mestari, eli ratsasti sekä miekkaili, lauloi ja soitti luuttua hyvin, osasi piirtää taitavasti ja harasti kuparikaiverrusta. Eerikin huomattavia huonoja ominaisuuksia olivat hänen koleerinen ja epäluuloinen luonteensa, joka oli myös hänen isällään ja veljellään.

Toisaalta Eeik kohteli julmasti niitä, joiden epäili juonittelevan itseään vastaan. Eerikin ja hänen neljä vuotta nuoremman velipuolensa Juhanan välillä vallitsi ainainen kilpailu. Eerik oli luonteeltaan tasapainoton. Hän oli perinyt äitinsä synkkämielisyyden ja isänsä kiivauden. Myös hänen nuoremmalla velipuolellaan Magnuksella oli mielenterveysongelmia.

Kruununperillinen ja herttua

Kuningas Kustaa Vaasa teki testamenttinsa vuonna 1557 ja jakoi kuningaskunnan perinnöllisiin herttuakuntiin pojilleen. Juhana oli jo nimitetty Suomen herttuaksi vuotta aiemmin, ja prinssi Magnus ja prinssi Kaarle saivat nyt omat herttuakuntansa. Eerikin alettua esiintyä julkisuudessa, häntä kutsuttiin "valituksi kuninkaaksi". Tukholman valtiopäivien jälkeen vuonna 1560 hänestä tuli Ruotsin "perinnöllinen kuningas". Vuonna 1557 Eerik sai herttuakunnakseen Kalmarin ja Kronobergin läänit sekä Öölannin läänitykseksi, johon Tjust liitettiin vuonna 1559 ja piti sen jälkeen hoviaan Kalmarin linnassa.

Varovaisen ja konservatiivisen vanhan kuninkaan näkemykset olivat toisinaan ristiriidassa hänen nopeaälyisen ja koulutetun vanhimman poikansa näkemysten kanssa, joka halusi modernisoida kuningaskuntaa, eikä ollut yhtä säästäväinen kuin kuningas. Mutta kuningas oli yhtä lailla huolissaan herttua Juhanan holtittomasta ja itsekeskeisestä politiikasta Liivinmaata, Venäjää ja Puolaa kohtaan. Kuningas oli todella raivoissaan aikansa suuren skandaalin, "Vadstenan metelin" käsittelystä. Skandaali sattui herttuoiden sisaren, prinsessa Katariina Vaasan ja Itä-Friisian kreivi Edzard II:n häiden jälkeen vuonna 1559, kun joulujuhlia vietettiin Vadstenan linnassa. Sulhasen veli, kreivi Juhana (Johann) saatiin kiinni yöllisestä vierailusta morsiamen sisaren, prinsessa Cecilian ja hänen hovinaistensa makuukammiossa, pidätettiin ja heitettiin vangittuna torniin. Kuningas Kustaa oli ennen kaikkea raivoissaan itse herttua Erikille, koska tämä oli saattanut julkiseksi tapahtuman, jonka olisi pitänyt pysyä perheen sisällä.

Kuningas

Eerik XIV nousi syyskuussa 1560 valtaan isänsä Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen tämän vanhimpana poikana. Henkisestä tasapainottomuudesta huolimatta Eerikillä oli selkeät poliittiset tavoitteet. Hän halusi nujertaa nuoremmat velipuolensa, joille Kustaa Vaasa oli jättänyt omat herttuakuntansa sekä Ruotsin ylimmän aatelin. Juhana-herttuan suunnitelmiin kuului suomalais-puolalaisen yhteistyön luominen, kun taas Eerik piti Puolaa vihollisena ja Venäjää ystävänä.

Hänet kruunattiin 29. kesäkuuta 1561 Uppsalan tuomiokirkossa loisteliaasti. Siten Kustaa Vaasan perustama perinnöllinen kuningassuku ilmenisi ensimmäistä kertaa asemaansa seremoniallisesti. Eerik ja hänen Vaasa-sukunsa saisivat valtansa Jumalalta kruunajaisten kautta. Valmistettiin täysin uudet kruunajaisarvoesineet eli regaalit. Kruunun valmisti Tukholmassa flaamilainen kultaseppä Cornelis ver Weiden, joka oli ollut Eerikin kultaseppä vuodesta 1559 lähtien.

Eerik kutsui pian valtiopäivät koolle. Arbogan säädöksillä vuonna 1561 hän rajoitti velipuoliensa valtaoikeuksia, joille Kustaa I Vaasa oli myöntänyt suuria herttuakuntia. Kruunajaisissa luotiin valtakuntaan uudet aatelisarvot kreivi ja vapaaherra. Hän vakiinnutti valtaansa perustamalla erityisen kuninkaallisen hovioikeuden ja säätämällä uuden perustuslain vuonna 1562, joka määritteli aateliston sotilaalliset velvoitteet eli ratsupalveluksen.

Eerikin tärkein ulkopoliittinen tavoite oli vapauttaa Ruotsin Itämeren kauppa Tanskan hallinnasta. Hän etsi ensin liittolaisia ​​Länsi-Euroopasta ja mahtiaan lisätäkseen Eerik yritti kosia vuonna 1559 Englannin kuningatar Elisabet I:tä, mutta sai rukkaset monien muiden tavoin. Vaikka hänet torjuttiin vielä vuonna 1562, hän kosiskeli tätä muutaman vuoden ajan. Kosiomatkalla Englannissa oli lähettiläänä hänen velipuolensa Juhana, ja epäonnistuneen kosinnan on arveltu olleen eräs syy Eerikin ja Juhanan huononeville keskinäisille väleille. Elisabetin jälkeen Eerik käänsi huomionsa Skotlannin leskeytyneeseen kuningatar Maria Stuartin suuntaan, mahdollisesti kiristääkseen tätä. Per Brahe ja Charles de Mornay edistivät hänen kosintaansa matkustamalla Skotlantiin ​​vuoden 1562 alussa. Kesäkuussa Eerik sai kuollutta puolisoaan Frans II:ta surevalta Maria-leskeltä vielä virallisen hylkäyksen. Eerik aloitti avioliittoneuvottelut Hessenin prinsessa Kristinan (1543–1604) kanssa heinäkuussa 1562. Avioliittoneuvottelut keskeytyivät helmikuussa 1564, kun yksi Eerikin Elisabet I:lle lähettämistä rakkauskirjeistä löytyi. Kristinan tyttärestä Holstein-Gottorpin prinsessa Kristinasta tuli myöhemmin Eerikin nuorimman veljen Kaarle IX:n toinen puoliso. Eerik liittyi kuningas Kristian II:n tyttären Tanskan prinsessa Christinan tyttären, Lothringenin prinsessa Renatan (1544–1602) kosijoiden joukkoon tähtäimenään saada perintöoikeudet Tanskan maihin tämän kautta ja palauttamaan Kalmarin unionin Ruotsin kuninkaan alaisuuteen. Renata vastasi kosintaan myönteisesti vuonna 1567, mutta Eerikin mielisairauden vuoksi avioliittoa ei koskaan solmittu.

Eerik XIV, Steven van der Meulen (attr.) 1561.

Vuonna 1561 Eerik määräsi Klaus Kristerinpoika Hornin valtaamaan Tallinnan. Hornin retkikunta saapui Tallinnaan maaliskuussa 1561 ja onnistui taivuttelemaan paikallisen raadin luovuttamaan kaupungin. Saatuaan näin valloitettua Ruotsille Viron Eerik jatkoi valloituksia Liivinmaan suuntaan jättäen Juhanan syrjään päätöksistä. Eerik puuttui henkilökohtaisesti sodankäyntti useita kertoja. Hän ei ollut menestynyt sotilasjohtajana eikä osoittanut henkilökohtaista rohkeutta. Hänen käskyjään oli usein mahdotonta totella, ja koska hän vaihtoi ylintä komentoa useita kertoja, Ruotsin sodankäynti maalla oli tehotonta. Merellä Ruotsin laivasto saavutti kuitenkin suuria voittoja.

Vuonna 1562 Juhana-herttua avioitui Puolan kuningas Sigismund II Augustin sisaren Katarzyna Jagiellonkan (Katariina Jagellonica) kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kosiomatkan Juhana oli tehnyt Ursus Finlandicus (Suomen Karhu) -nimisellä laivalla. Talvella 1563 veljekset ajautuivat sanasotaan keskenään. Saman vuoden keväällä Eerik yritti saada Juhanan saapumaan Tukholmaan. Juhanan aatelisista koostuvat neuvonantajat yrittivät saada Juhanan sopimaan riidan veljensä kanssa, mutta Juhana ei katsonut voivansa suostua sopimukseen. Tämän johdosta luottomiehet Henrik Klaunpoika Horn ja Herman Fleming siirtyivät ruotsalaisten puolelle.

Samoihin aikoihin Ruotsin kuningas oli kutsunut valtiopäivät koolle, jonka tuloksena Juhana tuomittiin valtakunnan kavaltajaksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Juhana tuomittiin menettämään henkensä, oikeutensa kruunuun ja maansa. Juhana piti Turussa Heikinmessuilla 16. kesäkuuta 1563 voimakkaan puheen, jossa tuomitsi kuninkaan sisäpolitiikan kuin ulkopolitiikankin. Juhana sai rahvaan puolelleen, mutta Eerikin puolelle asettuivat suomenkieliset papit, porvaristo ja talonpojat. Käytännössä kieliraja muodostui vedenjakajaksi osapuolten välillä.

Eerik XIV, kaivertaja Frans Huys 1560.

Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Suomeen kukistamaan Juhanan. Juhanalla olivat vastassaan Hämeen linnaan ja Helsinkiin kokoontuneet kuninkaan kannattajat, joita oli yhteensä noin 10 000 miestä. Juhana puolestaan sai kootuksi vain noin 1 200 miestä. Juhana oli antanut Puolan kuningas Sigismund II:lle 120 000 taaleria ja saanut vastineeksi linnoja Liivinmaalta. Eerik vaati Juhanaa saapumaan Ruotsiin selittämään tekojaan, mutta tämä kieltäytyi. Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa. Linna antautui 12. elokuuta 1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin. Kuljettajana toimi kuninkaan luottamusmies Klaus Eerikinpoika Fleming. Matka oli kestänyt noin kaksi viikkoa, ja herttuaparia kohdeltiin ruhtinaille kuuluvin oikeuksin. Herttuapari kuljetettiin Gripsholmin linnaan, jossa heille järjestettiin tarkka vartiointi.

Samana vuonna oli syttynyt seitsenvuotinen sota Tanskan kanssa. Sota kiristi kuninkaan ja aateliston välejä. Eerikin mielenterveys horjui entisestään. Toukokuussa 1567 hän vangitutti eräitä aatelisia, koska epäili heitä salaliitosta häntä vastaan. Hän päätti tappaa Sturen suvun jäseniä, ja tapaus tunnetaan nimellä Sture-murhat. Hänen neuvonantajansa Jöran Persson vangittiin rikoksesta. Tapahtumien aikana Eerik näyttää olleen täysin mielisairas. Murhien jälkeen hän pakeni metsään. Useiden kuukausien ajan hän kärsi pakkomielteistä ja uskoi tulleensa vangituksi ja syrjäytetyksi. Sitten valtaneuvosto otti ohjat käsiinsä. Juhana-herttua ja tämä puoliso vapautettiin vankeudesta, mutta Eerikiä ei syrjäytetty.


Eerik XIV, Domenicus Verwilt (attr.) 1561.

Eerik joutui sotaan Tanska-Norjan ja Lyypekin kanssa Turun linnan piirittämisen aikoihin. Sodan puhjettua tanskalaiset valloittivat Älvsborgin linnoituksen, joka oli ruotsalaisten ainoa maan länsipuolella sijaitseva satama saaden Ruotsin näin saarroksiin. Ruotsalaiset pärjäsivät merellä, mutta linnoitusta ei saatu valloitettua. Rauhansopimus tehtiin vuonna 1565. Sopimuksessa Ruotsi lunasti Älvsborgin linnoituksen 150 000 taalerilla. Puolan sotaa käytiin ylipäällikkö Henrik Klaunpoika Hornin johdolla. Ruotsalaiset kykenivät tukemaan Liivinmaalla käytyä sotaa vain heikosti samanaikaisen Tanskan sodan vuoksi. Suomalaiset joukot kärsivät tappion vuonna 1567 puolalaisten sotajoukkojen puututtua asioihin.

Eerik XIV:n kruunu, valtakunnanomena, avain ja valtikka. Kultasepät Cornelis ver Weiden, Hans Weidenrik ja Peter Holtswijller.

Erik XIV:lle tehty Ruotsin kuninkaan kruunu toimi sittemmin kaikkien myöhempien seuraajien kruunajaiskruununa. Viimeinen sillä kruunattu oli kuningas Oskar II vuonna 1873. Kustaa V:stä vuodesta 1907 lähtien samaa kruunua on pidetty esillä vain kruunajaisissa.

Eerik XIV sai järjestysnumeronsa Ruotsissa vallinneen goottilaisen historiankirjoituksen pohjalta. Siinä liioiteltiin Ruotsin suuruutta ja lueteltiin maan kuninkaat aina Nooasta alkaen. Hän sai inspiraationsa Johannes Magnuksen historiallisesta teoksesta Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus, joka sisälsi pitkän sarjan kuvitteellisia kuninkaita nimeltä Eerik ja Kaarle. Eerik XIV hyväksyi tämän historiallisena totuutena ja otti käyttöön korkean luvun XIV (14) hallitsijanumerokseen osoittaakseen Ruotsin pitkän ja loistavan historian. Hänen veljensä Kaarle IX teki samoin tullessaan kuninkaaksi). Hyväksytty Ruotsin hallitusmiesten luettelo ei sisällä kolmeatoista Erik-nimistä kuningasta ennen Eerik XIV:tä, vaan korkeintaan kahdeksan. Luku XIV ei myöskään seuraa tarkasti Johannes Magnuksen määrittämän hallituskauden pituutta, joka sisältää kaksitoista Erik-nimistä kuningasta, mutta ei sisällä Ruotsin kuningas Eerik Maununpoikaa.

Suhteet, avioliitto ja jälkeläiset

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär, Georg von Rosenin maalaus vuodelta 1871. Kuvassa oikealla kuninkaan sihteeri Yrjänä Pietarinpoika.

Eerikillä on sanottu olleen lukuisia rakastajattaria, joista nimeltä tunnetaan Karin Jakobsdotter, Anna Larsdotter, Karin Pedersdotter, Sigrid Nilsdotter, Doredi Valentinsdotter, Britta ja Ingerd. Hän oli yrittänyt lukuisia kertoja solmia avioliittoa ulkomaalaisten ruhtinattarien kanssa. Kosijat palasivat rukkasten kera Ruotsiin kerta toisensa jälkeen. Tuona aikana Eerikillä oli useita jalkavaimoja ja aviottomia lapsia.

Lapset jalkavaimo Agda Persdotterin kanssa:

• Virginia Eriksdotter (1559–1633), avioitui vuonna 1585 tai 1586 rälssimies, maaherra Håkan Knutsson Handin (k. 1633) kanssa.
• Constantia Eriksdotter (1560–1649), avioitui kamarijunkkari Henrik Frankelinin (k. 1610) kanssa.
• Lucretia Eriksdotter (1564–1574), kuoli 10-vuotiaana.

Lapset jalkavaimo Karin Jakobsdotterin kanssa:

• nimeltä tuntematon lapsi, haudattiin vuonna 1565.

Vuonna 1565 Eerik tapasi ruotsalaisen, talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären (Karin Månsdotter), joka otettiin hoviin kuninkaan sisaren, prinsessa Cecilian hovineidoksi. Kaarina oppi lukemaan ja kirjoittamaan, mikä oli harvinaista tuon ajan naisille. Pian hänen tiedettiin olevan kuninkaan rakastajatar.

Eerik kuohutti Ruotsia menemällä kesällä 1567 naimisiin Kaarinan kanssa, minkä valtaneuvosto vahvisti vuoden lopulla. Heidän ensimmäinen poikansa Gustaf eli Kustaa Eerikinpoika, joka avioliitossa syntyneenä olisi ollut kruununperimysjärjestyksessä seuraava, oli syntynyt 28. helmikuuta 1568. Eerikin ja Kaarinan virallinen avioliittoon vihkiminen tapahtui 4. heinäkuuta 1568 Suurkirkossa Tukholmassa, ja 5. heinäkuuta Kaarina Maununtytär kruunattiin Suurkirkossa Ruotsin kuningattareksi. Velipuolet Juhana-herttua ja Kaarle-herttua päättivät olla osallistumatta häihin.

Lapset Kaarina Maununtyttären kanssa:

• Sigrid (1566–1633), julistettiin aviolapseksi kautta avioliiton kautta
• Gustav (1568–1607), syntynyt avioliitossa
• Henrik (1570–1574), syntynyt viraltapanon jälkeen vankeusaikana, kuoli 4-vuotiaana
• Arnold (1572–1573), syntynyt viraltapanon jälkeen vankeusaikana, kuoli alle 2-vuotiaana

Skandaali ei ollut se, että Eerik oli mennyt naimisiin tavallisen kansalaisen kanssa, vaan se, että hän oli tehnyt tästä kuningattaren ja kruunannut hänet. Tämä haaste hänen veljilleen ja aatelille osoittautui hänen viimeiseksi provokaatiokseen aikansa tiukkaa yhteiskuntarakennetta vastaan. Kuninkaan veljet eivät hyväksyneet avioliittoa ja kruunausta, aatelisto nousi kapinaan Eerikiä vastaan.

Kapina ja vallanvaihdos, vankeus

Heinäkuussa 1568 aatelisto yhdessä kuninkaan velipuolten Juhanan ja Kaarlen kanssa nousi kapinaan. Kapinalliset marssivat Tukholmaan, joka valloitettiin. Eerik XIV ja kuningasperhe vangittiin. Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III, ja Eerik perheineen tuomittiin vankeuteen, aluksi Tukholman Tre Kronor linnaan. Eerik oli menettänyt lopullisesti mielenterveytensä, ja vain vaimo Kaarina Maununtytär sai hänet rauhoittumaan levottomuus- ja paranoiakohtausten aikana.

Eerik XIV vankeusaikanaan tekemä piirros Strabonin De situ orbis teoksen nimiösivulle.

Vuonna 1569 valtiopäivät julisti Eerik XIV:n syrjäytetyksi ja peruutti hänen ja hänen jälkeläistensä oikeudet Ruotsin kruunuun. Loppuelämänsä ajan herttua Eerik vietiin vangittuna useissa linnoissa. Jotta Eerikin hyväksi tehtyjen salaliittojen toteuttaminen olisi vaikeampaa, häntä siirrettiin usein. Heinäkuuhun 1570 asti häntä pidettiin Tukholman Tre Kronor linnassa. Sitten hänet vietiin Turun linnaan (heinäkuu 1570 – 4. elokuuta 1571), Kastelholman linnaan (elokuu–marraskuu 1571), Gripsholmin linnaan (marraskuu 1571 – kesäkuu 1573), Västeråsin linnaan (kesäkuu 1573 – syksy 1574) ja lopulta Örbyhusin linnaan (syksy 1574 – helmikuu 1577). Kaarina Maununtytär seurasi mukana kesäkuuhun 1573 asti. Vankeudessa Eerik käänsi Johannes Magnuksen Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus (Svean ja Götan kronikan) ruotsiksi, mutta käännös on kadonnut. Hän piti myös päiväkirjaa, joka ei ole säilynyt. Hänen mukanaan tuomiinsa kirjoihin tekemänsä muistiinpanot ja piirustukset ovat kuitenkin säilyneet.


Juhana III oli määrännyt Eerikin vanginvartijat tappamaan vangin, jos tämä yritettäisiin vapauttaa tai karata. Useissa kirjeissä kuvataan yksityiskohtaisesti, miten Eerik oli tarkoitus tappaa, ja 10. maaliskuuta 1575 kuninkaan neuvosto hyväksyi Eerikin kuolemantuomion.

Henkilö

Eerik XIV vankeusaikanaan tekemä piirros Strabonin De situ orbis teoksen nimiösivulle.

Eerik XIV oli erittäin lahjakas, ja poikkeuksellisen hyvä koulutus oli kehittänyt hänen luontaisia kykyjään. Ranskalainen hovissa ollut lähettiläs kuvaili häntä seuraavasti:

Ruotsin kuningas on erittäin komea prinssi, vankkarakenteinen ja huomattavan lahjakas ja kätevä kaikessa. Äidinkielensä lisäksi hän puhuu erinomaista saksaa ja latinaa sekä melko hyvää ranskaa. Hän on erittäin perehtynyt historiaan, loistava matemaatikko ja melko hyvä muusikko. Hän ymmärtää esitetyn erittäin helposti, vastaa osuvasti ja nopeasti ja nauttii keskusteluista niiden kanssa, jotka ymmärtävät puhua tärkeistä asioista. Usein hän sanoo heitä vastaan, ilmeisesti tutustuakseen paremmin heidän kekseliäisyyteensä ja arvostelukykyynsä.

Eerik rakasti kaikkea kaunista ja oli visuaalisesti suuntautunut. Hän nautti kuvataiteesta, maalasi itse ja soitti luuttua. Todiste hänen loistoa rakastavasta taidetajustaan ​​on Kalmarin linnan sisustus. Seinävaatteet, joiden aiheena on Ruotsin muinaishistoria ovat myös kuuluisia. Hän rakasti myös puutarhanhoitoa, jolle hän omistautui vapaa-ajallaan. Hänen Södermalmille Tukholmaan rakennuttamansa kasvihuone tuli kuuluisaksi jopa ulkomailla. Siellä kasvatettiin muun muassa viinirypäleitä ja pomeranssipuita. Kuningas nautti myös suuresti "lintutalostaan" Uppsalan linnassa.

Viimeiset vuodet

Eerik XIV:n sarkofagi Västeråsin tuomiokirkossa, päällä olleet regaalit, jotka Kustaa III siirrätti Juhana III:n haudalta Uppsalan tuomiokirkosta ovat kadonneet.

Kun Venäjän ja Ruotsin välinen sota, niin sanottu pitkä viha vuonna 1570 syttyi, katsottiin Eerik uhaksi, jota venäläiset saattaisivat yrittää käyttää Ruotsin hajottamiseen sisältä käsin. Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi Eerikin perheineen Turun linnaan, koska koki Eerikin uhaksi itselleen. Turussa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan. Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen. Juhana piti heitä uhkana itselleen, ja kesäkuussa 1573 Eerik erotettiin vaimostaan ja lapsistaan.

Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan, ja hänet ilmeisesti myrkytettiin helmikuussa 1577, mahdollisesti velipuolensa Juhanan käskystä. Eerik XIV kuoli 43-vuotiaana 26. helmikuuta 1577 Örbyshusin linnassa. Hänet haudattiin 1. huhtikuuta 1577 Västeråsin tuomiokirkkoon.

Perintö

Aikalaiskirjoittajat eivät epäilleet Eerikin kuoleman luonnollisuutta. Epäilyn Eerikin myrkyttämisestä mainitsi ensimmäisen kerran saksalainen historioitsija Samuel Pufendorf vuonna 1686, ja hän todennäköisesti sai tiedon historioitsija Johannes Messeniuksen julkaisemattomasta käsikirjoituksesta. Kun Eerik XIV:n hauta avattiin vuonna 1958 ja hänen jäännöksensä tutkittiin, niissä havaittiin runsaasti arsenikkia. On kuitenkin edelleen epävarmaa, riittäisikö arsenikin määrä todella myrkytyskuolemaan.


Lähteet

• Ylikangas, Heikki: ”Eerik XIV (1533–1577)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 448–451. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 / Teoksen verkkoversio Viitattu 12.11.2009.

Kirjallisuutta

• Harrison Lindbergh, Katarina: Erik XIV. Lund: Historiska Media, 2022. ISBN 978-91-7789-912-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eerik XIV Wikimedia Commonsissa

• Louise Stjernströmin (Carl Blinkin) teokset Eerik XIV ja Juhana III: I: Veljesviha ja II: Pimeys vapaasti ladattavina e-kirjoina Project Gutenbergiltä.
• K. I. Karttunen : Kuningas veljensä vankina. Eerikki XIV:n surullinen vaellus tyrmästä toiseen. Hakkapeliitta, 28.03.1939, nro 13, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

• Erik XIV hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Edeltäjä: Kustaa Vaasa

Ruotsin kuningas 1560–1568

Seuraaja: Juhana III