Viipurin ja Savonlinnan lääni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viipurin ja Savonlinnan lääni (ruots. Viborgs och Nyslotts län) oli vuonna 1634 perustettu lääni, joka käsitti suurin piirtein nykyiset Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat sekä Viipurin ympäristön ja Karjalankannaksen länsiosan. Läänin pääkaupunki oli Viipuri.

Lääni perustettiin alun perin nimellä Karjalan lääni. Vuosina 1641–1650 lääni oli väliaikaisesti jaettuna Viipurin lääniksi ja Savonlinnan lääniksi. Vuonna 1650 nämä yhdistettiin nimellä Viipurin ja Savonlinnan lääni.

Isonvihan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 läänin kaakkoisosa luovutettiin Venäjälle suunnilleen nykyisen valtakunnanrajan mukaisesti. Ruotsille jääneistä läänin osista muodostettiin yhdessä Käkisalmen läänin länsi- ja pohjoisosien kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni.

Suomen läänit 1635: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 20: Viipurin ja Savonlinnan lääni, 21: Käkisalmen lääni
Suomen läänit 1721: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 19: Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni

Maaherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.