Vehnä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vehnä
Wheat field.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Vehnät Triticum
Laji: aestivum
Kaksiosainen nimi

Triticum aestivum
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vehnä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vehnä Commonsissa

Vehnä eli leipävehnä (Triticum aestivum) on vehnien sukuun kuuluva itsepölytteinen eli kleistogaami viljalaji, josta tehdään muun muassa leipää ja pastaa.

Vehnänviljelyn historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehnän lähisukulaiset yksijyvävehnä (Triticum monococcum) ja emmervehnä (Triticum turgidum) ovat maailman vanhimpia viljelyskasveja. Molempien villimuotoja kasvaa Lähi-idässä, missä niitä alettiin viljellä jo 10 000 vuotta sitten.[1][2] Molemmista on olemassa useita toisistaan poikkeavia viljelysmuotoja, mutta nykyisin niiden viljelys on vähäistä, lukuun ottamatta emmervehnästä kehittynyttä durumvehnää (Triticum durum) eli makaronivehnää, jota viljellään runsaasti varsinkin Välimeren maissa ja käytetään etupäässä makaronien ja pastojen valmistukseen.[2]

Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, leipävehnä (Triticum aestivum), on ilmeisesti syntynyt emmervehnän ja Kaspianmeren ympäristössä sekä Keski-Aasiassa luonnonvaraisena kasvavan heinälajin Aegilops squarrosa risteytymänä.[2] Arkeologisten todisteiden mukaan sitä on viljelty ainakin jo kuudennella vuosituhannella eaa.[2][3] Antiikin Roomassa leipä oli perusravintoa ja aikuinen mies söi kilon vehnäleipää päivässä.[4]

Lounais-Suomessa vehnää on viljelty jonkin verran jo vuosisatoja, mutta yleiseksi vehnän viljely tuli Suomessa vasta 1900-luvun kuluessa.[5]

Vehnänviljely nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehnä on riisin ja maissin ohella yksi maailman kolmesta eniten viljellystä viljalajista, ja vuosittain sitä tuotetaan maailmassa noin 600 miljoonaa tonnia. Se on eniten viljelty viljalaji lauhkeassa vyöhykkeessä, kuten suuressa osassa Eurooppaa, Yhdysvaltojen pohjoisosissa, Kanadassa, Pohjois-Kiinassa ja myös eteläisellä pallonpuoliskolla esimerkiksi Argentiinassa. FAO:n tilastoissa vuosilta 2002–2004 vehnä oli maailman selvästi laajimmalla alalla (yli 200 miljoonaa hehtaaria) viljelty viljalaji.[6]

Suomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Syysvehnät kylvetään syksyllä ja ne talvehtivat oraana. Kevätvehnät kylvetään vasta keväällä. Vuonna 2019 syysvehnän viljelyala Suomessa oli 39 501 hehtaaria ja kevätvehnän 166 110 hehtaaria.[7] Vuonna 2019 sadot olivat syysvehnällä 222,3 miljoonaa kg ja kevätvehnällä 679,3 miljoonaa kg.[8] Vuotuinen vehnäsato oli vuonna 2019 noin 902 miljoonaa kiloa.[9] Suomessa vehnän viljely rajoittuu pääasiassa maan lounaisosiin, koska vehnä tarvitsee pidemmän kasvukauden kuin ohra ja kaura ja on myös maaperän suhteen vaativa kasvatettava.[10] Syysvehnän pohjoisraja on Etelä-Suomessa, kevätvehnää viljellään suotuisilla paikoilla Oulun läänin korkeudelle asti.[11]

Vehnä ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vehnänjyvistä tehdään jauhamalla ja seulomalla erilaisia tuotteita: mannasuurimoita, graham-, ydin- ja hiivaleipäjauhoja, leseitä, hiutaleita ja kuskusta. Parhaan pastan valmistukseen käytetään erityisen kovaa durumvehnää, jonka valkuaispitoisuus on 15 % ja sakoluku ainakin 300.[3]

Suurin osa viljan ravitsemuksen kannalta hyödyllisistä yhdisteistä on kuorikerroksissa ja alkiossa, kun taas ytimeen on pakkautunut paljon energiaa hiilihydraatteina ja proteiineina. Kuorikerrosten poistaminen jauhatuksen yhdessä vähentää viljan sisältämien vitamiinien määrää jopa 70 prosenttia. Myös mineraalien ja kuidun määrä vähenee huomattavasti. Raffinoitu jauho sisältää pääasiassa tärkkelystä ja proteiineja ja vain vähän mineraaleja ja vitamiineja. Lisäksi sen jauhon glykeeminen indeksi (GI) on korkeampi kuin täysjyväviljajauholla eli raffinoitu jauho nostaa enemmän veren glukoosi- ja insuliinipitoisuutta aterian nauttimisen jälkeen. Jyvän kuorikerroksissa on kuitua, B-vitamiineja, antioksidantteja, mineraaleja (esim. rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja seleeniä) sekä muita bioaktiivisia yhdisteitä. Alkio on kasvin itämisen energiavarasto, joten se sisältää lipidejä, vitamiineja (B, E) sekä bioaktiivisia yhdisteitä, kuten antioksidantteja. Korkean rasvapitoisuutensa vuoksi alkio on viljan jyvän herkimmin pilaantuva osa, jolloin täysjyväjauho härskiintyy helpommin.[12]

Puolikarkeissa vehnäjauhoissa on sataa grammaa kohden 1 408 kJ (336 kcal) energiaa. Hiilihydraatteja on 70 %, rasvaa 1,2 % ja proteiineja 10,2 %.[13] Vehnän kuten muidenkin viljojen terveellisyys riippuu siitä, mitä jyvän osia viljatuotteeseen on käytetty. Täysjyväviljassa on enemmän kivennäisaineita kuin "valkoisissa jauhoissa", joihin käytetään pelkästään jyvän ydinosaa. Ytimessä on B-ryhmän vitamiineja, erityisesti riboflaviinia, niasiinia ja pantoteenihappoa.[14]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoista eli puhdistettua vehnää pidetään terveydelle haitallisena ja sen jättäminen pois ruokavaliosta voi parantaa terveyttä. Esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun lähes 150 000 osanottajan väestötutkimuksessa havaittiin, että päivittäin yli 350 grammaa valkoisesta vehnästä valmistettuja tuotteita nauttivilla oli 27 prosenttia suurempi kokonaiskuolleisuus ja 33 prosenttia enemmän sydän ja verisuonisairauksiin liittyviä tapahtumia kuin alle 50 grammaa päivässä nauttivilla. Valkoisen vehnän nauttiminen lisäsi myös koholla olevan verenpaineen riskiä. Täysjyvävehnän määrillä ei kuitenkaan havaittu olevan merkittävää yhteyttä edellä mainittuihin terveysongelmiin.[15] Täysjyvävehnä sisältää valkoista vehnää enemmän kuituja, vitamiineja ja hivenaineita.[16][17] Yhdysvaltalainen sydänlääkäri William Davis korostaa Eroon vehnästä -kirjassaan vehnän terveyshaittoja. Suomessa Davisin väitteitä ovat kritisoineet muun muassa ravitsemustieteilijä Mikael Fogelholm ja ravitsemusterapeutti Anette Palssa.[18][19]

Arviolta kaksi prosenttia väestöstä sairastaa keliakiaa ja kuusi prosenttia vehnäyliherkkyyttä.[20] Vehnä ei sovi keliakiaa sairastaville sisältämänsä gluteenin takia. Myös vähähiilihydraattista dieettiä noudattavat välttelevät vehnän käyttöä.

Vehnän tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Araus, José Luis et al.: Estimated wheat yields during the emergence of agriculture based on the carbon isotope discrimination of grains Journal of archaeological science. 2001. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)
  2. a b c d Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen: ravintokasvit, s. 64–77. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
  3. a b Vehnä (Triticum aestivum) Leipätiedotus. Viitattu 11.10.2015.
  4. Smith, Doug: Buying Power of Ancient Coins forumancientcoins.com. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  5. T. Korhonen: Peltokasvit ja peltoalan kasvu Peltoviljely. Helsingin yliopisto, kansatiede.
  6. Cereal Statistics Gramene.
  7. Vuoden 2019 kasvilajit lajikkeittain ja viljelypinta-aloittain Ruokavirasto. 18.7.2019. Viitattu 21.6.2020.
  8. Viljelykasvien sato vuonna 2019 Luonnonvarakeskus – Luke. 17.3.2020. Viitattu 21.6.2020.
  9. Satotilasto – Sato ja viljasadon laatu 2019 Luonnonvarakeskus – Luke. 17.3.2020. Viitattu 21.6.2020.
  10. Suomalaisia viljakasveja Ruokatieto. Viitattu 21.6.2020.
  11. Soveri & Ulvinen & Kalliola: Viljakasvien pohjoisrajat helsinki.fi. 1956.
  12. Kuusipalo, Tuuli & Eskelinen, Emilia: Miten jauhatus vaikuttaa viljan ravitsemukselliseen laatuun? Elintarvikkeiden prosessointi ja ravitsemus. 1.12.2017. Viitattu 21.6.2020.
  13. Jauho, vehnäjauho, puolikarkea Fineli. Viitattu 19.9.2015.
  14. Viljavalmisteet Avoin yliopisto.
  15. Sumathi Swaminathan, Mahshid Dehghan, John Michael Raj, Tinku Thomas, Sumathy Rangarajan, David Jenkins: Associations of cereal grains intake with cardiovascular disease and mortality across 21 countries in Prospective Urban and Rural Epidemiology study: prospective cohort study. BMJ, 3.2.2021, nro 372. PubMed:33536317. doi:10.1136/bmj.m4948. ISSN 1756-1833. Artikkelin verkkoversio. en
  16. Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 8.2.2021.
  17. Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 8.2.2021.
  18. Kallionpää, Katri: Amerikkalaislääkäri tyrmää vehnän – suomalaistutkija kummastelee väitteitä Helsingin Sanomat. 28.1.2014. Viitattu 11.10.2015.
  19. Vehnästä tehty syntipukki moniin sairauksiin 31.1.2014. Turun Sanomat. Viitattu 19.9.2015.
  20. Sontag-Strohm, Tuula: Ruisleivästäkö gluteenitonta? Kaura ja härkäpapu Mikä tekee gluteenista keliaakikoille haitallista? Voisiko gluteenin hajottaa niin että se ei enää aiheuttaisi keliakiaa? Kaura ja härkäpapu: uutta tietotaitoa tuotekehitykseen Helsingin yliopisto. 10.5.2017. Viitattu 21.6.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]