Vilja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee viljelyskasveja. Vilja on myös naisen etunimi.
Vehnä

Viljat ovat heinäkasveihin (Poaceae eli Gramineae) kuuluvia siemenkasveja, joita kasvatetaan eli viljellään niiden ravinnoksi kelpaavien siementen eli jyvien vuoksi. Kasvitieteellisesti jyvät ovat kuivia, yksisiemenisiä pähkylähedelmiä.

Vilja on maailman tärkein ravintovara, sillä sitä kasvatetaan maapallolla enemmän kuin mitään muita ravintokasviryhmiä. Se myös antaa ihmisille enemmän ravintoa kuin mikään muu ravintoaineryhmä. Eräissä kehitysmaissa köyhät ihmiset syövät lähes pelkästään viljaa. Kehittyneissä maissa viljan osuus ihmisten ravinnosta on pienempi, mutta silti merkittävä. Vaikka eri viljalajeissa on eroja, niiden viljely on periaatteessa varsin samankaltaista. Kaikki ovat yksivuotisia heinäkasveja: yhdellä kylvämisellä saadaan yksi sato. Kylmien alueiden viljaa on usein kahta tyyppiä: syys- ja kevätviljaa.

Viljan ravintosisällöstä suurin osa on hiilihydraattia, mutta niissä on myös merkittävä määrä proteiinia. Kokojyvävilja on hyvä kuidun, eräiden hyödyllisten rasvahappojen, vitamiinien ja muiden hivenaineiden lähde.[1]

Viljanviljely alkoi vähän yli 10 000 vuotta sitten Lähi-Idässä[2]. Viljaa on viljelty Itäisen Välimeren alueella 10 000 vuotta, Englannissa 6000 vuotta ja Suomessa 2000 vuotta[3].

Suomalaiset söivät vuonna 2016 keskimäärin yhteensä 220 grammaa leipää ja muita viljatuotteita päivässä. Yli puolet suomalaisten nauttimasta viljasta oli vehnää ja lähes 20 prosenttia ruista. Kauraa kului 8 prosenttia ja riisiä 7.[4]

Viljan viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätvilja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätviljan hyötyjä on se, että mahdollinen maanmuokkaus voidaan tehdä keväällä, jolloin maaneroosiota ei synny talvella, tai se on merkittävästi vähäisempää.[5]

Haittapuoli on se, että kuivina alkukesinä kevätviljojen sato on huonompi kuin syysviljoilla.[6]

Syysvilja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syysviljan hyötyjä on se, että kuivina alkukesinä sato on parempi kuin kevätviljalla.[6] Syysvilja valmistuu nopeammin puitavaksi kuin kevätvilja, koska riittävä lämpösumma saadaan nopeammin kerrytettyä, koska pellon kuivumista ei tarvitse odottaa. Haittapuolena on suurempi eroosio kevätviljoihin verrattuna, koska mahdollinen maanmuokkaus pitää tehdä syksyllä[5] ja talvi tuottaa tappiota.lähde?

Viljalajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja kevätviljalajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kevätvehnä: Quarna, Demonstrant ja Anniina
  • Kevätruis: Juuso ja Rogo

Tunnettuja syysviljalajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syysvehnä: Ceylon, Skagen ja Sw Magnifik
  • Syysruis: Reetta, Kws Livado, Dankowskie Agat ja Su Performer
  • Syysohra: Matros

Vilja ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilja sisältää runsaasti hiilihydraattia, minkä lisäksi siinä on myös kuituja, proteiinia ja rasvaa. Kauran rasvapitoisuus on huomattavasti suurempi kuin muilla kotimaisilla viljoilla ja siinä on myös enemmän proteiinia.[7][8]

Maailman kahdestatoista tärkeimmästä viljelyskasvista viisi on viljoja: vehnä, maissi, riisi, ohra ja durra. Nämä viisi viljalajia tuottavat yli puolet ihmiskunnan käytössä olevasta ravintoenergiasta.lähde?

Viljat voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, mikä on niiden pääasiallinen käyttökohde. Osa viljoista käytetään suoraan ihmisravinnoksi, pääasiassa leipäviljaksi, osa puolestaan käytetään pääasiallisesti eläinten ruokintaan eli rehuviljaksi. Leipäviljoja ovat muun muassa vehnä ja ruis, kun taas maissia, ohraa ja kauraa käytetään enemmän rehuviljoina.lähde?

Suomalaiset söivät vuonna 2016 keskimäärin yhteensä 220 grammaa leipää ja muita viljatuotteita päivässä. Yli puolet suomalaisten nauttimasta viljasta oli vehnää ja lähes 20 prosenttia ruista. Kauraa kului 8 prosenttia ja riisiä 7.[4]

Maailmaa vuodesta 2008 lähtien ravistellut ruokakriisi on aiheutunut kasvi- ja erityisesti viljaperäisen ravinnon korvautumisesta eläinperäisellä ravinnolla, öljyn hinnan nousemisesta ja viljelyä tukevien rahoitusten vähyydestä.[9] Mikäli koko maailman viljasato käytettäisiin vain ihmisten ruokkimiseen, viljasato riittäisi koko ihmiskunnan ruokkimiseen mainiosti.lähde? Yli puolet maailman viljasadosta käytetään kuitenkin eläinten rehuksi. Tällöin sen hyötysuhde ihmisravintona putoaa esimerkiksi naudalla kymmenesosaan verrattuna siihen, että ihminen käyttäisi viljan ravinnokseen sellaisenaan.lähde?

Viljan terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhä useampi saa viljatuotteiden käytöstä vatsakipua, turvotusta ja ripulia ilman diagnosoitavissa olevaa keliakiaa[10]. Columbian yliopistossa vuonna 2016 valmistuneen tutkimuksen mukaan gluteenia sisältävistä viljoista vatsaoireita sekä väsymyksen, päänsäryn ja muistihäiriöiden kaltaisia neurologisia oireita saavilta ei-keliaakikoilta löytyy tulehduksesta ja suolen epiteelisolujen vaurioitumisesta kertovia biomarkkereita. Tutkijat pitävät todennäköisenä, että merkkiaineiden lisääntyminen johtuu siitä, että verenkiertoon pääsee mikrobeja vaurioituneen suolen seinämän kautta. Sekä oireet että verenkierron biomarkkerit vähenivät huomattavasti kun he poistivat vehnää, ruista ja ohraa sisältävät tuotteet ruokavaliostaan puoleksi vuodeksi.[11] Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että gluteenin prolamiiniosa gliadiini aiheuttaa suolen seinämän soluliitosten väljentymistä myös terveillä koehenkilöillä, mutta niillä, jotka eivät saa gluteenista oireita, esiintyy gluteenipitoisen ravinnon nauttimisen jälkeen enemmän elimistön immuunipuolustuksen tuottamaa anti-inflammatoorista interleukiini 10 -sytokiinia kuin keliaakikoilla ja gluteeniyliherkillä[12].

Suomalaiset viljakasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa viljellään pääasiassa neljää viljalajia, jotka ovat pinta-alan mukaisessa yleisyysjärjestyksessä ohra (30 % viljelyalasta), kaura (20 %), vehnä (6 %) ja ruis (1 %). Näiden viljelyalat, keskisadot hehtaarilta ja kokonaissadot olivat vuonna 2017 seuraavat[13]:

  • vehnä 194 300 hehtaaria, 4 130 kg/ha, yhteensä 802,0 miljoonaa kg
  • ohra 358 300 hehtaaria, 4 070 kg/ha, yhteensä 1 460,1 miljoonaa kg
  • kaura 269 500 hehtaaria, 3 760 kg/ha, yhteensä 1 013,9 miljoonaa kg
  • ruis 28 900 hehtaaria, 3 920 kg/ha, yhteensä 113,5 miljoonaa kg

Vaikka ruis kuuluukin oleellisena osana suomalaiseen ruokavalioon, sen viljelyhalukkuutta heikentää nykyään viljelyn riskialttius. Ruis on kylvettävä aikaisin (elo-syyskuun vaihteessa), joten sen esikasvi on puitava aikaisin. Märkinä kesinä rukiin kylvö saattaa aiheuttaa peltomaan tiivistymistä, mikä vaikuttaa epäsuotuisasti sekä maan kasvukuntoon että odotettavissa oleviin satoihin. Lisäksi sen talvehtiminen riippuu talven sääoloista.lähde?

Suomalaisista viljalajeista vehnä ja ruis lasketaan leipäviljoiksi, kaura ja ohra rehuviljoiksi niiden pääasiallisen käyttökohteen mukaan. Ihmisravinnoksi käytetään Suomessa rukiista 80 prosenttia, vehnästä 39 prosenttia, kaurasta 6 prosenttia ja ohrasta alle 1 prosentti. Tässä yhteydessä viljan, pääasiassa ohran käyttöä maltaaksi ei ole laskettu ihmisravinnoksi. Rehuksi suomalaisviljoista käytetään kaurasta 76 prosenttia, ohrasta 62 prosenttia, vehnästä 44 prosenttia ja rukiista 0,2 prosenttia. Rukiin täysin olemattomaan rehukäyttöön on syynä sen heikko soveltuvuus eläinten ravinnoksi.lähde?

Myös rehumaissia viljellään Suomessa, mutta sen osuus peltoalasta on hyvin pieni. Maissin osuuden tosin ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä kasvavan. Vaikka ilmasto-olosuhteet tulevaisuudessa suosisivatkin Suomea maissinviljelyalueena, esteenä viljelylle on sen heikko sopeutuminen päivän pituuteen. Maissi vaatii vuorokaudessa enemmän pimeitä tunteja kuin Suomessa on kasvukauden aikana. Maissi korjataan Suomessa yleisimmin rehuksi. Tällöin maissista korjataan koko maanpäällinen kasvusto.lähde?

Viljalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljalajeja, suunnilleen vuosituotannon järjestyksessä:lähde?

  • vehnä eli leipävehnä (Triticum aestivum), lauhkean ilmaston päävilja
  • riisi (Oryza sativa), trooppisen ilmaston päävilja
  • maissi (Zea mays), Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Afrikan käytetyin vilja; paljon myös karjan rehuna
  • ohra eli pelto-ohra (Hordeum vulgare), myös mallasohrana käytetty
  • durra (Sorghum bicolor), Afrikassa
  • ruis (Secale cereale), kylmässä ilmastossa
  • kaura eli peltokaura (Avena sativa), viileässä viljastossa ja paljon myös karjan rehuna
  • tefheinä (Eragrostis tef), yleinen Etiopiassa, mutta viljellään harvoin muualla
  • intiaaniriisi (Zizania aquatica)
  • spelttivehnä (Triticum spelta), vehnän läheinen sukulainen
  • durumvehnä (Triticum durum), vehnän läheinen sukulainen, jota viljellään etupäässä Välimeren maissa ja käytetään varsinkin pastojen valmistukseen
  • viljahirssi eli hirssi (Panicum miliaceum)
  • italianpantaheinä eli tähkähirssi (Setaria italica)
  • helmihirssi eli neekerinhirssi (Pennisetum glaucum)
  • sulkahirssi (Pennisetum sp.), Afrikassa ja Aasiassa

Toisinaan luetaan viljoihin kuuluviksi myös muutamia muihin heimoihin kuin heinäkasveihin kuuluvia viljelyskasveja. Sellaisia ovat tattari, kvinoa ja amarantti. Ne eivät kuitenkaan täytä viljan määritelmää, joten ne ovat ns. pseudo- eli valeviljoja. Usein puhutaan myös palkoviljoista, joilla tarkoitetaan eräitä viljeltyjä hernekasveja, mutta nekään eivät täytä viljan määritelmää. Nimessä esiintyvä vilja viitanneekin enemmän niiden luonteeseen viljelykasveina.lähde?

Vilja vientituotteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljan kokonaissato Suomessa on noin 3,5–4 miljardia kiloa, josta normaalivuonna viedään maailmalle 400–600 miljoonaa kiloa.lähde? Suurin osa viennistä on kauraa, jota viedään muun muassa Yhdysvaltoihin hevosten rehuksi. Saudi-Arabiaan, Syyriaan ja Pohjois-Afrikkaan viedään ohraa rehukäyttöön.[14]

Hivenainesisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hivenaine- ja B-vitamiinihäviöt ovat suurimmat valkoisessa vehnäjauhossa (taulukko).[15]

Jauhojen hivenainepitoisuus täysjyvään verrattuna (rikastamaton jauho):

Hivenaine Kalium Rauta Magnesium Kalsium Sinkki Kupari
Karkea vehnäjauho 33 % 10 % 10 % 42 % 12 % 19 %
Ruisjauho 87 % 100 % 81 % 92 % 84 % 94 %
Ohrajauho 80 % 78 % 70 % 69 % 64 % 58 %
Ohrasuurimo 37 % 29 % 28 % 43 % 35 % 30 %
Kaurahiutale 100 % 81 % 96 % 87 % 100 % 100 %
Valkoinen riisi 28 % 69 % 40 % 98 % 64 % 95 %

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leipätiedotus - Mitä täysjyvä on? web.archive.org. 21.6.2016. (Internet Archive)
  2. Searching for the origins of arable weeds in the Near East George Willcox, Veget Hist Archaeobot (2012) 21:163–167 DOI 10.1007/s00334-011-0307-1
  3. Joonas Konstig: Pyhä ruoka: Mitä oikein saa syödä. Werner Söderström Ltd, 2016-08-01. ISBN 978-952-7144-11-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.7.2020). fi
  4. a b Mitä Suomi söi vuonna 2016 – viljan kulutus nousussa – Suomen Leipuriliitto ry www.leipuriliitto.fi. Viitattu 10.4.2020. (suomeksi)
  5. a b Erkki Joki-Tokola, Piia Kekkonen & Miika Hartikainen: Ilmasto muuttuu – tilaa syysviljoille?, s. 3. MTT. Teoksen verkkoversio (viitattu 08.08.2018).
  6. a b Syysviljat monipuolistavat viljelykiertoa Farmit. 31.8.2016. Viitattu 8.8.2018. (suomeksi)
  7. Myllytuotteiden ravintoarvot www.leipatiedotus.fi. Viitattu 16.7.2020. (suomeksi)
  8. Elovena Kaurahiutale www.raisionkeittokirja.fi. Viitattu 16.7.2020. (suomeksi)
  9. Blogi: Ruokakriisi lymyilee ehkä ovella Kepa.fi.
  10. Saatko vatsaoireita viljojen syömisestä? Tuore tutkimus löysi syyn yleistyvälle mahakivulle. Helsingin Sanomat 5.8.2016. https://www.hs.fi/ruoka/art-2000002914360.html
  11. Intestinal cell damage and systemic immune activation in individuals reporting sensitivity to wheat in the absence of coeliac disease. https://gut.bmj.com/content/65/12/1930
  12. Effect of Gliadin on Permeability of Intestinal Biopsy Explants from Celiac Disease Patients and Patients with Non-Celiac Gluten Sensitivity. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4377866/
  13. Viljelykasvien sato tilastot vuonna 2017 Luke. Viitattu 8.8.2018.
  14. Leipä leveämmäksi 2/2003
  15. Annika Sipilä, Teollinen ruoka, Teoksessa Terveen elämän ABC, WSOY 1990, s. 676–707.