Kvinoa

Domeeni:	Aitotumaiset, Eucarya
Kunta:	Kasvit, Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Caryophyllales
Heimo:	Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo:	Savikkakasvit Chenopodioideae
Suku:	Savikat Chenopodium
Laji:	quinoa

Kaksiosainen nimi

Chenopodium quinoa
Willd.

Katso myös

Kvinoa Wikispeciesissä

Kvinoa Commonsissa

Kvinoa eli kinua (Chenopodium quinoa) on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoan tunnetuimpia sukulaisia ovat jauhosavikka, punajuuri ja pinaatti.

Historia ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kvinoaa on viljelty Andeilla noin viisituhatta vuotta. Se oli inkojen tärkein viljelyskasvi. Ennen maissin yleistymistä sitä viljeltiin myös Pohjois-Amerikan puolella. Nykyään kvinoa kiinnostaa länsimaissa etenkin keliakiaa sairastavia, koska se on luontaisesti gluteeniton^[1].

Kvinoan siemenet kypsyvät noin 15 minuutissa. Sitä käytetään riisin tapaan.

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kvinoa sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa.^[1] Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.

**Ravintoarvoja per 100 g**^[2]
	Kvinoa, keitetty	Riisi, keitetty	Peruna, keitetty kuorineen
Vettä	71 g	68,6 g	77,8 g
Proteiineja	4,4 g	2,38 g	2,86 g
Rasvaa	1,92 g	0,21 g	0,10 g
Hiilihydraatteja	21,3 g	28,59 g	17,21 g
Kuituja	2,8 g	0,3 g	3,3 g
Fosforia	152 mg	37 mg	54 mg
Rautaa	1,48 mg	1,49 mg	6,07 mg

Kasvu ja viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat kvinoan tuottajat - 2005 (miljoonaa tonnia)
Peru	27,0
Bolivia	23,5
Ecuador	0,7
Maailma yhteensä	51,2

Kvinoa on yksivuotinen kasvi, joka saattaa kasvaa 2,5 m korkeaksi.^[3] Lehdet ovat pitkulaiset ja siemenet muodostavat rypäsmäisiä röyhyjä. Se viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla, kuivassa maassa. Siemenen pinta on karvaan, lievästi myrkyllisen saponiinin peitossa, minkä takia siemenet on pestävä tai kuorittava ennen ruoaksi valmistamista. Aineen etuna on kuitenkin se, että esimerkiksi linnut jättävät sadon rauhaan. Saponiinipitoisuutta on yritetty jalostamalla alentaa, mutta saponiinittomat lajikkeet tulevat liian helposti lintujen syömiksi. Kvinoan lehdissä on oksaalihappoa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkisti 2013, että MTT on 15 vuoden jalostuksella pystynyt tuottamaan vihdoin kvinoalajikkeen, joka kestää myös Suomen pohjoista ilmastoa.^[4]