Ihokeliakia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihokeliakian aiheuttamaa ihottumaa

Ihokeliakia (Dermatitis herpetiformis) on viljojen aiheuttama elinikäinen sairaus ja keliakian muoto. Se kuuluu ihon rakkulatauteihin. Ihokeliakia eroaa tavanomaisesta keliakiasta siten, että se ei oireile tavanomaisen keliakian tavoin vatsassa vaan iholla pienirakkulaisena ihottumana. [1] Suomessa ihokeliakiaa sairastaa noin 5 000 ihmistä.[2] Ihokeliakian esiintyvyys on Suomessa yleisintä maailmassa. Tauti alkaa tavallisesti 20-40 vuoden iässä. Ihokeliakia on miehillä yleisempi kuin naisilla.[3]

Patogeneesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihokeliakia esiintyy usein yhdessä suolistokeliakian kanssa. Geneettisesti alttiilla henkilöillä kehittyy IgA-luokan vasta-aineita ravinnon gluteenia vastaan. Vasta-aineet ristireagoivat dermoepidermaalisten solujen retikuliinin kanssa. Retikuliini on osa dermoepidermaalisten solujen ankkurifibrillejä, joilla ne kiinnittyvät ihon tyvikalvoon. Vasta-aine-retikuliini -ristireagoinnin seurauksena ihoon ilmaantuu subepidermaalisia rakkuloita.

Vaikutukset arkielämään ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä raapimisjälkiä.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihokeliakian tärkeimmät oireet ovat kutina ja noin 2-6 millimetriä läpimitaltaan olevat nesterakkulat pääasiassa kyynärpäissä, polvissa ja pakaroissa. Rakkulat rikkoutuvat niitä raapiessa, ja sen takia ihokeliakiaa diagnosoitaessa ei aina huomatakaan rakkuloita vaan niiden raapimisesta aiheutuneet raapimajäljet. Toisinaan ihokeliakiassa on myös herpesrakkuloita muistuttavia rakkuloita suun alueella.[2]

Diagnoosi ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihokeliakia todetaan ottamalla terveen näköiseltä iholta yksi ihokoepala. Usein ihokeliakian diagnosoimisen yhteydessä otetaan koepala myös ohutsuolesta, koska monella ihokeliaakikolla on muutoksia myös suolistossa. Noin neljällä viidesosalla ihokeliaakikoista vasta-aineita on myös veressä.[2]

1970-luvulla huomattiin[4], että ihokeliakian hoitona on tavanomaisen keliakian tavoin elinikäinen gluteeniton ruokavalio, jonka vaikutus alkaa näkyä muutaman kuukauden kuluttua ruokavaliohoidon aloittamisesta. Tauti pysyy oireettomana tai lähes oireettomana ruokavaliohoidolla.[2]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihokeliakia kulki aluksi, noin sata vuotta sitten nimellä Bullous skin disease. Suomessa ihokeliakiaa kutsuttiin aluksi rokahdusihottumaksi, ja toinen harvoin käytetty synonyymi ihokeliakialle on Duhringin tauti. Vasta 1990-luvulla professori Jarmo Visakorpi ehdotti uudeksi nimeksi ihokeliakiaa.[4]

Kuuluisia sairastuneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan vallankumousjohtajan Jean-Paul Marat'n epäillään sairastaneen ihokelakiaa,[5] joka pakotti hänet viettämään suurimman osan ajastaan yrttikylvyissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjo Jokinen et al.: Gluteeniton keittokirja: Herkuttelu sallittu, s. 18. , 2002.
  2. a b c d Ihokeliakia (Dermatitis herpetiformis) Viitattu 8.2.2011.
  3. Ihokeliakia Viitattu 13.7.2013. fi
  4. a b the GASTROLAB Home Page in Finnish Viitattu 10.2.2011.
  5. Jelinek JE: Jean-Paul Marat: The differential diagnosis of his skin disease. American Journal of Dermatopathology, 1979, nro 3, s. 251–2. PubMed:396805. doi:10.1097/00000372-197900130-00010.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.