Siirry sisältöön

Esiroomalainen rautakausi

Wikipediasta
Pohjoisgermaanisen väestön oletettu asuinalue esiroomalaisella rautakaudella.

Esiroomalainen rautakausi tarkoittaa Keski- ja Pohjois-Euroopan varhaista rautakautta. Keski-Euroopassa vaiheeseen ajoittuu muun muassa La Tènen kulttuuri. Esiroomalainen rautakausi päättyi Rooman valtakunnan tekemiin valloituksiin. Pohjoismaissa esiroomalainen rautakausi ajoittuu noin vuosiin 500 eaa. – 1 jaa.

Esiroomalainen rautakausi Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiroomalaisella rautakaudella monet myöhäisen pronssikauden kehityskulut jatkuivat. Rannikkoseuduilla väestö täydensi kalastukseen ja hylkeenpyyntiin perustuvaa talouttaan karjanhoidolla ja maanviljelyllä. Vainajat haudattiin röykkiöhautoihin tai kiviarkkuihin. Metalliesinelöytöjä tunnetaan ajalta vähän, mutta raudanvalmistustaito levisi Suomeenkin. Kulttuurikontaktit ulottuivat sekä Skandinaviaan että Baltiaan. Rannikkoväestö valmisti Morbyn keramiikkaa. Sisämaasta tunnetaan Luukonsaaren keramiikkaa Järvi-Suomen alueella ja epämääräistä Kalmistonmäen keramiikkaa Kaakkois-Suomessa. Toistaiseksi varhaisimmat tunnetut todisteet raudanvalmistuksesta on hieman yllättäen löydetty Pohjois-Suomesta.

Esiroomalaisen rautakauden lopulla yleistyy metalliesineiden laittaminen hautoihin. Tärkeitä löytöpaikkoja on muun muassa Espoon Taavinkylässä (Dåvits) ja Uudellamaalla Pohjan Järnvikissa.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Meinander, C. F.: Dåvits. En essä on förromersk järnålder. Finskt Museum 1969.