Sirnihtan keramiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sirnihtan keramiikka on Suomen varhaismetallikauteen ja rautakauteen liittyvä lähinnä etelä-itäsuomalainen keramiikanvalmistuksen tyylisuunta, joka luetaan kuuluvaksi Säräisniemen keramiikkaan 2 (Sär-2). Sitä käytettiin ajanjaksolla 600 eaa.–300 jaa., mikä on samanaikainen Kjelmøyn- ja Luukonsaaren keramiikan kanssa, jotka syntyivät Anttilan keramiikan jälkeen.[1][2]

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astiat ovat tasapohjaisia ja suoraseinämäisiä niin, että suuaukon reunoja on taivutettu hieman ulospäin. Astiat levitettiin tai taputeltiin valmistusvaiheessa veistetyn puumuotin päälle. Kun astia poltettiin nuotiolla tai uunissa, paloin muotti samalla kertaa. Savimassan valmistuksessa siihen sekoitettiin runsaasti kuiduiksi hakattua asbestimineraalia. Asbestikuidut toimivat savimassassa sideaineena, jonka vuoksi astian seinämistä voitiin tehdä hyvin ohuita. Astiasta koristeltiin pääasiassa vain sen yläreunaa. Siihen piirrettiin vaakasuoria viivoja astian ympäri painaen viivojen väliin esimerkiksi kampaleimoilla koristekuvioita. Viivoista vedettiin alaspäin lyhyitä viivoja hapsuiksi. Pelkistettyjäkin astioita tehtiin niin, että koristeluna oli vain vaakasuorat viivat. Myös astian kyljen alaosissa saattoi olla koristelua. Tasapohjaisen astian tasaiseen pohjaan tehtiin usein säteittäitä koristekuvioita.[1][3]

Levintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirnihtan keramiikan levintäalueen painopiste sijaitsee Savossa. Savon ulkopuolella löytyy myös kohteita, jotka kattavat laajan alueen itäsuomalaisen alueen Kainuusta maan eteläosiin. Löytöpaikkoja on kuitenkin niin vähän, että keramiikan leviämisalueen laajuuteen tulee mahdollisesti vielä muutoksia.[1]

Tunnettuja löytöpaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sitä on tutkittu hyvin vähän, sillä löytöjäkin on vähän. Christian Carpelan (1965) erotti Säräisniemen keramiikasta 2 neljä alaryhmää, joista Sirnihtan ryhmä muodosti oman ryhmänsä. Siitä ovat kirjoittaneet Carpelanin lisäksi vain Mika Lavento (1992, 1996).[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lavento, Mika: A preliminary analysis of the ceramics of the Ruhtinansalmi dwelling-site complex in Kainuu, Northern Finland. Fennoscandia Archaeologica, 1992, IX. vsk, s. 23–41. Helsinki: Suomen Arkeologinen Seura. ISSN 0781-7126. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 31.8.2016. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Pesonen, Petro: Sirnihtan keramiikka, Arkeologian laitos, Helsingin yliopisto, päivitetty 27.3.1999
  2. Etelä-Karjalan museo: Suomen esihistorian aikataulukko
  3. Lavento, Mika: A preliminary analysis of the ceramics of the Ruhtinansalmi..., 1992, s.35 (kuva)
  4. a b Lavento, Mika: A preliminary analysis of the ceramics of the Ruhtinansalmi..., 1992, s.32–33
  5. Muinaisjäännösrekisteri: Sirnihta Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  6. Muinaisjäännösrekisteri: Kotisalo Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  7. Muinaisjäännösrekisteri: Pörrinmökki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  8. Muinaisjäännösrekisteri: Kalmosärkkä Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  9. Muinaisjäännösrekisteri: Jyrinlahti 1–4 Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.