Rikala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näkymä Rikalanmäelle.
Tämä artikkeli käsittelee kylää. Muista merkityksistä kertoo Rikala.

Rikala on kylä ja muinainen kauppapaikka Varsinais-Suomessa entisessä Halikon kunnassa, nykyisessä Salossa. Se oli aikoinaan yksi Suomen merkittävimpiä muinaiskaupunkeja. Rikalan kylää kutsuttiin vielä 1800-luvun lopussa kansan kielessä kaupungiksi tai Rikalan kaalikaupungiksi.[1]

Nykyään Rikala on pieni muutaman omakotitalon Rikalanmäki, jossa toimii perinnerakentamisen keskus Antiikkiverstas, Rikalanmäen ravintola sekä kesäteatteri. Lisäksi alue toimii monipuolisena messu- ja tapahtumakeskuksena. Samalla suojellaan rautakauden kalmistoa. Alueelta on löytynyt huomattava määrä pronssi- ja rautakauden esineistöä.

Rikalan kauppa-alue koostui neljästä mäestä, Rikalanmäestä, Kihistenmäestä, Puotilanmäestä ja Kirkonmäestä. Kukoistusaikana satama oli joen rannalla Rikalanmäessä.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikala oli kuuluisa kauppapaikka, ja kansantaruissa se oli todella rikas. Paikan nimen uskotaankin tulevan rikkauksista. Toinen mahdollisuus on ruotsin sana rike, joka tarkoitti alun perin mahtimiestä tai päällikköä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikonlahti ulottui vielä pronssi- ja rautakaudella pidemmälle mantereelle. Rikalanmäki sekä vieressä oleva Rikalan linnavuori olivat alkuaan veden rannalla. Viikinkiajalla viikingit kävivät ahkerasti kauppaa alueella. Sittemmin maan kohottua Rikalanmäki oli vielä pitkään keskiajalla purjehduskelpoisen Halikonjoen suulla.

Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla ei ole ollut muita merkittäviä kauppapaikkoja.[2]

Ulkomaiset kauppiaat, jotka pääosin tulivat luultavammin Gotlannista, kävivät tiuhaan kauppaa alueella. Metallit ja aseet yms. vaihtuivat suomalaisten ja hämäläisten turkiksiin. Rikalanmäen vieressä sijaitseva linnavuori oli varustettu alueen puolustusta varten. Halikonjoen varrella on olemassa muitakin mahdollisia linnavuoria. Suuret aselöydöt kertovat päälliköllä olleen käytössään aseistettuja joukkoja.

Rikalanmäen ja linnavuoren uskotaan olleen pysyvästi asuttuja. Rautakaudella veden laskettua alueella aloitettiin maanviljely, ja pysyvä asutus levisi Rikalaa ympäröiville alueillekin. Kauppa kasvoi alueella, ja löydöt kertovat epäsuorista yhteyksistä jopa Arabiaan saakka. Suurin osa löydöistä on juuri 1000- ja 1100-luvuilta eli Rikalan kukoistuskaudelta. Samalta ajalta on kalmistokin. Haudoista on löytynyt paljon arvokkaita löytöjä, miekkoja ja jopa vaatteiden jäänteitä, joiden avulla on saatu tutkittua tuon ajan elämää. Merkittävimmät löydöt ovat Gicelin-miekka ja Halikon käädyt.

Vaikka Rikalan kulttuuri alkoi olla rautakauden lopulla jo lähellä Aurajokilaakson kulttuuripiiriä, pakanuus säilyi vahvana. Syynä tähän on pidetty aktiivisia yhteyk kisiä pakanallisten hämäläisten kanssa, joiden kanssa rikalalaiset kävivät rikasta kauppaa. Rikalasta on löytynyt sekä kristinuskoon, että pakanuuteen viittaava löytöjä. Oletettavasti kristinusko oli tullut Rikalaan jo varsin varhain kauppiaiden myötä.

Perimätiedon mukaan toinen ristiretki Suomeen alkoi Birger-jaarlin maihinnousulla Rikalaan.[3] Joka tapauksessa 1200-luvulla kristinuskon juurtuminen muutti suuresti Rikalaa. Vanhan Halikon muinaispitäjän merkitys hävisi, kun valtaan astuivat Ruotsin kruunu ja katolinen kirkko. Päällikön valta loppui, ja aluetta alkoivat hallita sinne syntyneet suuret kartanot: Joensuu, Wiurila ja Vuorentaka.

Muinasen Rikalan alueella tehtiin ensimmäiset aarrelöydöt 1862. Vuonna 1890 löytyi kuuluisat Halikon käädyt. Kuitenkin vasta 1950-luvulla aloitettiin arkeologiset kaivaukset, jolloin löydettiin kalmisto. Noin 50 hautaa tutkittiin, ja niistä löytyi lukuisia aseita, henkilökohtaisia esineitä, arvokkaita rahoja ja jopa jäännöksiä vaatteeista. Löydöt olivat pääosin vuosilta 1000–1200.

Rikala fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Karl von Schoulz kirjoitti nimimerkillä Kalle Anttooni vuonna 1954 nuortenkirjan Kumpulankylän pakanakalmisto joka on tosipohjainen kuvaus Rikalan kalmiston kaivauksista kolmen helsinkiläisen koulupojan näkökulmasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen: Halikon historia I. Gummerus, 1992. ISBN 952-90-3797-X.
  • Anna-Liisa Hirviluoto, Rikala kukoisti kuin muinaiskaupunki, Kivikirveestä kännykkään
  • Salon Seudun Sanomien erikoisliite esihistoriasta. 1999.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivu 63. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
  2. Halikon historia I, s. 117
  3. Kokemäen historiaa Kokemäen kaupunki. Viitattu 31.12.2010.