Märynummi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Märynummen koulu vuonna 2012.

Märynummi on taajama[1] Salossa Halikon keskiosissa. Märynummi on kahden kylän, Märyn ja Nummen yhteenkasvanut alue. Paikalliset kutsuvat taajamaa usein pelkästään Märyksi. Märynummi on korkea hiekkaharju, joka on ollut asutettuna jo kivikaudella. Harjulta on löytynyt lukuisia arkeologisia löytöjä mm. Suomusjärven kulttuurista. Nykyään Märynummi on taajama, jossa toimii oma alakoulu Märynummen koulu.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Märynummi sijaitsee metsäselänteiden eteläreunalla n. 60-80 metriä merenpinnan yläpuolella. Asutus on syntynyt eteläisten rinteiden ympärille ja kasvanut pohjoiseen metsien suuntaan. Pähkinäpensaat ja tammet ovat yleinen näky etelärinteellä. Asutuksen eteläpuolella avautuu kaunis maatalousmaisema Halikonjoen valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, jossa Halikonjoen sivu-uomat ovat syöneet syviä uurteita, ja tehneet maisemasta kauniin polveilevan. Hiekkaisen maaperän ja etelään viettävän rinteen ansiosta luonto on harvinaisen monimuotoinen. Peltoalueen reunamilla linusto on monipuoilista ja etenkin yölaulajia tavataan: ruisrääkkä, satakielet, käet, pensassirkkalinnut ja punavarpuset ovat yleisiä. Myös uhanalainen pikkuapolloperhonen elää pieninä populaatioina entisillä lehmien laitumilla, joita nykyisin lampaat hoitavat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset rakensivat 1883 Märyyn sotilaskasarmin Halikon reservikomppanialle. Venäjä lakkautti Suomen sotaväen 1900-luvun alussa, jolloin myös reservin tarkka-ampujapataljoona Märyssä loppui. Tyhjilleen jääneille rakennuksille mietittiin uutta käyttöä. Uskelalaiset olivat kuntakokouksessaan vuonna 1897 keskustelleet houruinhuoneen tarpeellisuudesta. Senaatti ei esitystä hyväksynyt, mutta ajatus jäi vuosiksi hautumaan ja monien vaiheiden jälkeen kasarmi muutettiin 1926 mielisairaalaksi, joka tunnetaan nykyään Halikon sairaalana. Piirimielisairaalana Halikon sairaala loi useita työpaikkoja alueelle, ja teki Märystä kasvavan kylän. 1980-luvulla Halikon kunta kaavoitti alueelle asuintontteja, ja muutkin alkoivat löytää viihtyisän, luonnonläheisen asuinalueen. Märynummesta kehittyi Halikon toiseksi suurin taajama. Parhaimmillaan kylässä oli kolme kauppaa, kolme pankkia, posti, kirjasto, koulu ja päiväkoti. Linja-autovuoroja kulki Saloon ja takaisin tunnin välein.

Suomen sisällissodan jälkeen Märynummella teloitettiin 50 ihmistä, joukossa myös ulkopaikkakuntalaisia.[2][3] Kirjailija Leena Lander on kirjoittanut näistä tapahtumista kirjan "Liekin Lapset".[4] Teloitettujen haudalla, nykyisellä Halikon sairaalan hautausmaalla Vaskiontien varressa on vuonna 1940 pystytetty Punaisten muistomerkki.[5]

Nykyisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Märyssä on alakoulun lisäksi Halikon VPK:n paloasema, päiväkoti, nuorisotila Mesta, frisbeegolf-rata, viitoitettu luontopolku ja uimala. E18-moottoritie kulkee kylän eteläpuolelta. Vuonna 2011 perustettiin kyläyhdistys, joka on pyrkinyt elävöittämään kylän elämää. On ryhdytty viettämään Märypäivää, ylläpidetty patikkareittiä, järjestetty paikallisia luontoretkiä ja teatterimatkoja. Kyläyhdistys on lisäksi avustanut koulua ja päiväkotia hankinnoissa ja järjestänyt saunankorjaustalkoot. Vuosittain kyläyhdistys järjestää mm. siivoustalkoita, joulu- ja laskiaistapahtumia sekä niittää kuppikivien polut. Viimeisin ponnistus on ollut vuonna 2017 valmistunut 9-korinen frisbeegolfrata ja vuonna 2018 rata laajenee 18-koriseksi.  

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Märynummi valittaan Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anna-Liisa Hirviluoto - Kari Pitkänen, Halikon historia I
  • Pauli Lahtinen: Halikko kuvagalleria halikko.com. Viitattu 30.12.2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
  2. Kataja, Pentti: "Kun punakapinalliset Isokylään tulivat". Salon Seudun Sanomat, 3. helmikuuta 2008, nro 33, s. 18.
  3. Nurmi, Olavi: Niin herkästi meni silloin ihmishenki. [Turku]: [O. Nurmi], 1982. ISBN 951-99366-6-1.
  4. Komu, Eija: Leena Lander - Liekin lapset 3.6.2010. Keskisuomalainen Oyj. Viitattu 31.3.2014.
  5. Halikon sairaalan hautausmaa Salossa 6.5.2015. Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Viitattu 30.8.2015.
  6. Märynummi on Varsinais-Suomen vuoden kylä – Kemiönsaarelle kunniamaininta Salonjokilaakso. 11.8.2018. Viitattu 13.8.2018.